Uusi koti siellä, toinen täällä

Näistä ylläolevista kuvista alkaa olla nyt puolisen vuotta. Silloin tehtiin tuo pikakeittiöremontti, ja hyvä että tehtiin. Ollaan siis asuttu nykyisessä kodissamme toukokuun lopusta asti ja 29m2 on riittänyt ihan mallikkaasti meille kolmelle. Pakattiin niin tarkasti vain tarvittavat tänne ja loput joko myytiin, annettiin pois tai survottiin omaan ja appivanhempien varastoon. Ja vähän ystävienkin koteihin. kröhöm. Kiitos vaan kaikille meidän omaisuuden sijoittajille!

Väkisinkinhän tässä aina välillä miettii, että miten paljon siellä vintillä nyt on sitä olellista tavaraa, kun ihan hyvinhän sitä pärjää näilläkin, mitä käsillä nyt on. Mutta mutta… En edelleenkään ole sitä mieltä, että ahdistaisi -tai mitään sellaista. Mutta omia tavaroita alkaa jo kaivata pikkuhiljaa. Ja todettava on, että kokoajan vaan enemmän ajatukset ovat tulevassa kodissa. Ollaan asuttu tässä kodissa vuodesta 2007, poislukien 2,5 vuotta jotka vietettiin rivitaloasunnossa, jossa asuessa pikkuneitikin syntyi. Nykyinen kotimme on siis tuttu ja turvallinen, naapurit tuttuja ja kaikki muutenkin rakasta, ja kuitenkin tuntuu ettei joulua oikein tee mieli laittaa tänne sen enempää. Toki jotain laitellaan sitten lähempänä, mutta nyt tuo tunnelma on vähän hukassa. Ehkä rankalla syksyllä on oma vaikutuksensa asiaan. Ja toki sillä tiedolla, että joulunaikaan ei juurikaan näissä neliöissä pyöritä.

Meidän nykyinen koti on vanhassa 50-luvun lopulla rakennetussa kerrostalossa. Kulmahuoneistosta näkee kauas ja asuinalue on todella viihtyisä ja rauhallinen. Jopa ihanteellinen näin taaperon kanssa asumiseen. Leikkipuistoja on useita, ja kaikki ne hyvin varusteltuja. Näin talvisaikaan vaan niistä saatu hyöty on huomattavasti vähäisempi. Parasta kodissa on vanhan talon tunnelma, leveät ikkunalaudat, toimiva pohjaratkaisu, vasta uusitut kylpyhuone ja keittiö, sekä näkymä pitkälle kilometrien päähän.

dsc_0218

Perseestä taas on erillinen pesutupa (pesukoneen jos asuntoon sijoittaa, niin ei tarvitse suihkua käyttää sitten), liian hyvä näkymä viereisiin taloihin, se että jos keittiössä pilkkoo sipulia, kirvelee se silmiä myös makuuhuoneessa, ja ehkä pahimpana kylmyys, joka iskee näin talvella. Kun ikkunat vetää jäähän, on aika haastavaa saada taapero pysymään lämpimänä yöllä (hänhän _EI_ käytä peittoa). Että villapukua vaan sitten yökkärin päälle. Äh.

Ja kyllä tuo yhtäkkiä ilmestynyt rakennus tuolla tontilla mykistyttää ja kääntää väkisin ajatukset tulevaan. Ehkä ne jouluvalot voisi virittää jo tuonne.

img-20161209-wa0021

Miltä teillä on tuntunut rakennusaikana? Missä se koti on? 

Iloista viikonloppua toivotellen,

Anni

 

Mainokset

5 thoughts on “Uusi koti siellä, toinen täällä

  1. Kyllä tässä vähän samat fiilikset on. Ei oikein jaksaisi panostaa tähän jouluun. Sain yhdet jouluvalot laitettua, joten ehkä se tästä vielä syntyy. On kuin kahden tilan välissä. /omakotitalo 72

    Tykkää

    1. Mukava kuulla, että on kohtalotovereita! Tsemppiä sinne! 🙂 Josko se joulu vielä löytäisi meidänkin asuinsijoille 🙂 Ja hei, siulla on ihana blogi! Kiva kun kommentoit, niin pääsen seuraamaan sitäkin 🙂

      Liked by 1 henkilö

      1. Kiitos. Aika usein tulee luettua pikaisesti postauksia ja vaikka olisi kommentti mielessäkin, niin sitten unohtaa sen tehdä. Kävin tänään talolla siivoamassa. Siellä on siistimpää kuin nykyisessä kodissa.. tähän tämä on mennyt. Tsemppiä rakentamiseen (ja jouluun) 🙂

        Tykkää

  2. Me asutaan rakennusaikana 70m2 vähän huonokuntoisessa vuokra-asunnossa, joka sekin on välillä tuntunut kovin pieneltä – vaikka mahdutaan oikeastaan tosi hyvin kolmehenkisen perheemme kesken. Tavallaan tällä hetkellä tuntuu, ettei meillä ole kotia vaan ainoastaan majailupaikka. Toisaalta joskus tulee sellainen tunne, että se koti on just siellä missä me ollaan perheenä yhdessä. Silloin alkaa jopa miettimään, että mihinkäs sitä isoa, uutta ja hienoa taloa tarvittiinkaan, kun niin vähänkin joskus riittää tekemään onnelliseksi. Talon valmistuminen siintää mielessä jossakin kaukana tulevaisuudessa, ei osaa vielä edes kuvitella päivää, jolloin se on valmis. Enkä koe että olisin malttamaton jo muuttamaan uuteen taloon, kuten jotkut kuvaa rakennusaikana olevansa. Sitä vaan elää päivä kerrallaan ja tekee kaiken tarvittavan ja katsoo sitten miten tulevaisuus tuo.
    Näitä pohdintoja tuli mieleen yövuorossa, kun postauksesi luin. Kiitos inspiroivasta tekstistä.

    Tykkää

    1. Nää on just näitä. Kun toisaalta just ei oo mikään hätä, eikä kiire mihinkään, mutta samaan aikaan väliaikaisuus vähän väsyttää. Kodin määritelmäkin on, kuten sanoit, kuitenkin eniten riippuvainen niistä ihmisistä seinien sisällä, mutta pian sitä huomaa, että ajatukset ja haaveet ovat entistä useammin uudessa kodissa. Samalla kun suunnittelee kotia, on jo kuitenkin mielikuvissa elettävä arkea siellä; miten mikäkin toimii, missä kukakin tekee mitäkin. Haastavia hommia. Ja kiitos siulle! 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s