Pieniä ja vähän isompia kenkiä

Huomattiin juuri kuvia ladatessa, että nythän on koko perheen kengät kuvissa. No, sielläpähän ne teputtelee todellisuudessakin aika pitkälti. Loppusuora etenee hyvää vauhtia ja iloitaan jokaisesta uudesta pinnasta ja onnistuneesta valinnasta. On aivan uskomatonta nähdä pinnat oikeilla paikoillaan.

Keittiön laatat on Laatta Leevin valikoimasta löytynyt Herberian Timeless -sarjan Silver 60×60 -laatta. Päädyttiin tosiaan ulkoistamaan nyt kaikki laatoitustyöt ja ollaan oltu siihen valintaan kovin tyytyväisiä. Tytön kengät on jo hieman puhkikuluneet Pumat Prismasta. Niillä pääsee kuitenkin edelleen todella kovaa vauhtia.

Samasta sarjasta (Herberian Timeless) tulivat myöskin eteisen kuusikulmaiset Cotto-sävyiset laatat. Alkaa olla meikäläisenkin raksakengät ihan katu-uskottavan näköiset jo. Ne on miun mummin vanhat talvikengät, erinomaiset edelleen.

Vessa on nyt kalusteita ja listoja vaille valmis. Lattian mikrosementti ja seinien Tunto Kivi ovat valmiina ja ollaan kyllä tyytyväisiä tuohon harmaaseen kokonaisuuteen. Valaisin seinälle on vielä vähän hakusessa. Hyviä ideoita otetaan vastaan!

Meille tulee siis kaikki kiintokalusteet puusepältä. Alla olevassa kuvassa näkyy kodinhoitohuoneeseen valittu sävy kalusteisiin. Nuo mustat kuusikulmaiset laatat löydettiin Laatta Leeviltä, kun mentiin hakemaan valkoisia laattoja kodinhoitohuonetta varten. Musta kuitenkin voitti, vaikka ei se varmaan ehkä ylläpidollisesti se paras valinta. Käytännöllisyys ei nyt vaan aina kuulu päätöksentekoon. Jos tiedätte mitä tarkoitan.

Tänään suoritettiin miehen kanssa operaatio tapetointi. Ulkohommat olisi olleet vaihtoehtona, mutta säätila ajoi sisätöihin. Tytön ”dinosaurushuoneeseen” on valikoitunut jo aikapäivää sitten Ferm Livingin Confetti -mintunvihreänä. Ja  valinta oli kyllä aivan ihana omalla paikallaan. Sopii mukavasti tuon hirsiseinän kanssa.

Alla olevissa kuvissa näkyy meidän kalkkimaalatut huoneet. Meidän omassa makuuhuoneessa on Kalklitirin Cobalto -sininen ja soittohuoneeksikin nimetty nurkkahuone sai yhdelle seinälleen Kalklitirin Nero- sävyn. Tuossa kuvassa Nero on vielä vähän märkä, mutta on sitten lopulta vähän haaleampi, pikemminkin tummanharmaa kuin ihan musta. Aika passelisti muuten mätsää tuo sävy ikkunoiden pokiin. Mies jo myhäili tyytyväisenä, että miten hyvältä kitarat tuolla tummalla seinällä näyttää.

Ulkona on ollut työlistalla kuistit. Saatiin Sarokkaalta tilaamamme Organowoodin terassilaudat perjantaina tontille ja heti eilen sitten mies vanhempineen teki niille rungon ja ruuvasivat ensimmäiset kiinni. Tuo Organowood on upea ihan näin tuoreeltaankin, mutta noin vuoden päästä tuo lauta muuttaa värinsä helmenharmaaksi ja sen jälkeen se on täysin huoltovapaa. Organowood on siis luonnonmukainen vaihtoehto perinteiselle painekyllästetylle terassilaudalle ja siperian lehtikuuselle. Puuhun imeytetyt suoja-aineet edesauttavat puun luonnollista keloutumisprosessia, jonka tapahduttua, ei lautoja tarvitse välttämättä huoltaa enää ollenkaan. Miehen kengät on häämatkalta löydetyt, Kalifornian tuliaisia siis. Hyvin toimivat näin syksyisen Suomenkin olosuhteissa.

Tälläisissä vaiheissa siirrymme taas uuteen viikkoon. Ensi viikolla pitäisi tapahtua aika lailla kaikenlaista. Jänniä viikkoja elellään. Kaikkien meidän kengät on kyllä tavattavissa talolla kokoajan enenevissä määrin. Onneksi on ympärillä tukijoukkoja, ilman niitä, ei tästä projektista tulisi mitään. Miun äiti ja miehen vanhemmat ovat mahdollistaneet niin monta asiaa tämän projektin aikana, että välillä mietityttää, että miten sellaisesta voi koskaan edes kiittää kunnolla. Pikkuneidin (ja sen vanhempien) raksaväsymys pysyy paljon mukavammissa mittasuhteissa, kun aina välillä on isovanhemmat, joiden kanssa saa viettää laatuaikaa. Puhumattakaan kaikesta muusta. Työtunnit rakennuksella, istuminen valmiiseen ruokapöytään ja ihan jo läsnäoleminen väsyneinä hetkinä on ollut aivan korvaamatonta.

Nyt myö syödään jätskiä kotona omalla porukalla ja vietetään laatuaikaa kolmestaan. Parin kuukauden päästä ollaankin sitten jo varmaan uudessa kodissa, ja sitten meitä on jo ehkä neljä.

Iloista alkavaa viikkoa!!

Anni

*yhteistyössä Laatta Leevi ja Organowood

 

Advertisement

Loppusuoralla

Niin sitä vaan hommat edistyy päivä päivältä ja tällä viikolla mennään taas rytinällä eteenpäin, kun päätettiin ulkoistaa eteisen ja keittiön laatoitus. Molempiin on tulossa aika isoa laattaa ja niiden asentaminen on kuitenkin sen verran huolellista hommaa, että päätettiin pelata varman päälle. Hyvä tässä on myös se, että on pari asiaa vähemmän, joita miettiä. Olohuone-keittiö on nyt listoja ja lattiaa vaille valmis. Toki keittiö ja sähköt vielä puuttuu, mutta noin muuten. Lokakuun puolenvälin huitteilla tuo tila alkaa olla toivottavasti jo aika valmis, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan.

Rimakatto saavutti harjakorkeutensa ja on aivan jumalainen. Lapsuusvuosien äidinkielenopettaja- Saikkonen sanoi aina, että Anni se ei ylisanoja säästele, mutta nyt ei tuohon oikein muutakaan voi sanoa. Onhan tuo nyt aivan käsittämätön. Huikea tiimi teki työtä monenmonta tuntia ja kyllä on lopputulos upea!

Sama tiimi, eli Mies vanhempiensa kanssa, jatkoi myös kodinhoitohuoneen paneloinnin parissa, ja lopputulos on taas vailla vertaansa. Sormipaneeli löysi tiensä kattoon ja seinään ja pakko oli vähän mallailla tulevaa rättipatteria ja Stalan komposiittiallasta jo tuota vasten. Priimaa pukkaa, sano savolainen.

Saunan eritykset saatiin miehen kanssa viimeisteltyä ja kylpyhuone vesieristettyä. Ollaan jo hyvää vauhtia keretty jo mikrosementinkin kanssa touhuta tuolla, mutta siitä kuvia lisää vähän myöhemmin.

Koska oleellisiakin juttuja on välillä vähän hoidettava, mallailtiin kattoon jo mahdollista käytävälamppua. Vähän vielä mietityttää, kun alunperin suunnitellut, simppelit pallovalaisimetkin olisivat aika klassinen ja raikas vaihtoehto, mutta toisaalta noissakin on kyllä särmää.

Kaskiovi iskettiin paikalleen lauantaina. On se vaan kaunis, vaikka nyt kyllä omaan silmään pomppaa tuo ero Pihlan sivuikkunan kanssa. Katsotaan jos smyygit ja listat vähän tasoittaisivat tuota eroa.

Talolla on tapahtunut paljon muutakin kyllä! Ikkunat on nyt tiivistetty loppuun asti, kun höyrynsulkuteipin ja hirren saumoihin jääneet kolot on täytetty polymeeritiivistemassalla. Oli yllättävän näppärä ja siisti suoritus tuo. Myös talon betonilaatan reunoista on leikattu ylimääräiset ”telttapatjat” pois ja hirren ja betonin välinen rako on täytetty myös massalla. Näin siis ei ilmastointi pysty vetämään ilmaa mistään väärästä kolosta ja talon tiiveys pysyy optimaalisena. Hirsitalonhan tulee hengittää, mutta ei kuitenkaan ikkunanpielestä tai lattianraosta.

Vessan Tunto Kivi- pinnoiteprojekti on edennyt hitaasti, mutta varmasti. Kuivumisajat ovat olleet vähän pitempiä, kuin ohjeissa, mutta on tuo ymmärrettävää, kun talolla ei sisälämpötila ole vielä kovin korkea. Lattialämmityksen saa kääntää todelliseen lämmitysmoodiin vasta kun lattioiden vesieristykset ja laatoitukset on tehty. Niitä siis odotellaan, ennenkuin päästään lämpöiseen taloon. Takka tosin lämpiää ja lämmittää jo mukavasti.

Kaikki on jo melkein tilattu ja toimitusajat varmistettu. Nyt vaan toivotaan, että saadaan kaikki paikoilleen sovitun aikataulun mukaan. Eilen saapuneet etu-ja takakuistin valot olivat tyylikkäästi eri värisiä, joten vahvapa oli alku tälle tulevalle tavaratulvalle. No, oikeastaan ei edes jännitä tuollaiset, sillä meillä on projektissa mukana niin loistavia tahoja, että ei ole ollut tarpeen stressata toimittajien ongelmia.

Mutta tälläistä täällä! Ja hei, Instagramiin voi käydä kurkkaamassa, jos haluaa nähdä tapahtumia reaaliajassa!

Villasukkia ja teekuppeja murut, se o syksy ny!

Anni

 

Rakentaminen perheenä

Rakennusaika oli etukäteen jotenkin aika pelottava käsite. Erotilastot puhuvat puolestaan ja Facebookin ryhmien kommentoinnit painajaismaisista vuosista tekevät oman osansa pelottelusta. Hurja määrä tunteja talolla ja jatkuva stressi rahasta tekevät ihan varmasti osansa rakennusaikaiseen jaksamiseen, mutta rakentaminen voi olla ihan siedettävääkin, ja jopa mukavaa. Ajattelin listata joitain juttuja, jotka ollaan itse havaittu hyviksi valinnoiksi rakennusaikana. Heti alkuun haluan painottaa, että kaikilla nämä ei vaan ole mahdollisia ja että ollaan sen puoleen oltu onnekkaita, että meillä on ollut mahdollisuus tehdä tällaisia valintoja, ja että meillä on tukijoukkoja lähellä.

1. Perhe ensin. Molemmilla vanhemmilla pitää olla aikaa viettää tytön kanssa.
2. Ei aikatauluja. Muuttoaikataulua alettiin hahmotella varovasti vasta siinä vaiheessa, kun päästiin väliseinävaiheeseen. Tämä on auttanut paljon. Iso asia, joka tähän monella vaikuttaa, on vuokra-asunto ja sen tuomat kulut. Mutta jos vaan mahdollista, niin ottakaa pari ylimääräistä kuukautta budjettiin varaa, se ei kokonaisuudessa ole hirmuisen suuri rahallinen panostus, mutta jos sillä voi välttää perheen loppuunpalamisen, se on kuulkaas money well spent.
3. Peruna kerrallaan. Liian montaa asiaa ei kannata edes ajatella kerralla. Sen jälkeen, kun pohja on mietitty loppuun asti, ei ole mitään syytä pyöritellä ihan koko kokonaisuutta, tai sitä työmäärää mielessä kerralla. Saattaa iskeä ressi.
4. Jos ressi kuitenkin iskee, niin se on ihan ok. Siitä kannattaa kuitenkin puhua ja miettiä, että mitkä osat siitä on sellaisia,että niille voi NYT tehdä jotain. Voi myös miettiä voisiko hoidettavia asioita jakaa vähän.
5. Itse voi tehdä paljon, jos on on resursseja. Monta asiaa on ihan mahdollista tehdä, kun vaan jaksaa vähän kysellä ja googlettaa. Tämä säästää myös sitä yhtä stressin aiheuttajaa, eli budjettia. Facebookin ryhmät on tosi hyviä myös, vaikka sieltäkin löytyy aina useita mielipiteitä. Luottoa omaan tekemiseen. Ja sitäpaitsi, monta asiaa on helppo tehdä uudestaan, jos näyttää, ettei ole tyytyväinen lopputulokseen. Virheet kuuluu hommaan, ne ei ole vaarallisia. Ja meidän nykyisen asunnon kylppäriin voi tulla katsomaan ammattilaisten kädenjälkeä, sekään ei tosiaan aina ole ihan priimaa. Talolla on irroteltu kipsilevyjä, korjattu ja tehty uudestaan. Toki esimerkiksi muuraushommat saattaa olla vähän eri juttu, mutta rauhassa ja huolella tehden nekin varmasti onnistuu.
6. Raksa ei ole vain miesten maailma! Jos yhtään kiinnostaa ja jos on millään tavalla mahdollista, niin suosittelen työmaahommia myös kaikille naisille. Varmasti enenevissä määrin myös naiset osallistuvat rakentamiseen ihan konkreettisesti, jos vain mahdollisuus on. Siinä on muutama hyvä puoli; kun perheen vastuualueet jakaantuu tasaisesti monella eri osa-alueella, ei raksa-ajasta pääse muodostumaan kahden eri leirin todellisuutta. Myös se lastenhoito ja kodin pyörittäminen yksin on todella kova homma, ja niin on myös raksaaminen yksin. Jos välillä roolit vaihtuu, ei ehkä tunnu, että olisi yhden urakan kanssa niin yksin. Toisekseen, esimerkiksi anopin läsnäolo tontilla on osoittanut sen, miten ongelmanratkaisu ja tarkkaavaisuus on joillekin todella luonnollinen ominaisuus.
7. Lapset mukaan raksalle (?)  Tässä iso kysymysmerkki, sillä kaikkien kanssa tämä ei vaan millään onnistu. Ja useamman lapsen kanssa taas tilanne olisi ihan eri, kuin nyt meillä yhden kanssa. Meillä vuorotellaan sulavasti sen mukaan, että mitkä hommat on kesken ja pihassa tai jopa sisällä löytyy touhua tytön kanssa. Viimeisimpänä nyt esimerkiksi meidän 2v 8kk teippasi saunassa ruuvien kohtia alumiiniteipillä piiloon. Pala kerrallaan, ja hienosti meni! Väliseinärunkojen alajuoksuja liimattaessa neiti oli skarppina kävelemässä liimattuja palkkeja pitkin, jotta asettuvat hyvin paikalleen.Pihalla on aina siivottavaa ja puupalikoita, joita voi kasata ja kerätä. Toki rakennustyömaalla tapahtuu ihan hurjasti asioita, joiden keskellä ei ole lapselle turvallista paikkaa, mutta noin silloin tällöin ainakin löytyy myös niitä toisenlaisia hommia.
8. Kyllä se siitä. Talonrakennus on pitkä projekti, mutta sekin kyllä loppuu aikanaan. Joskus mietin, että tietyllä tavalla se on vähän samanlainen kuin vauvavuosi; täynnä epävarmuutta ja uuvuttavaa työtä, mutta samaan aikaan myös yksi hienoimmista jutuista, mitä koskaan voi kokea.

 

Mitkä teillä on olleet niitä ykkösjuttuja raksa-aikana? Joskus ainakin joku vinkkasi, että kannattaa asua ihan raksan vieressä. Tuo kuulostaa kieltämättä hyvältä, sillä välillä autossa istuminen käy voimille enemmän kuin raksalla hommien tekeminen. Tämä loppuaika tuntuu kyllä itselle olevan se raskain, kun tapahtuu kokoajan niin paljon, ja päätöksiä pitää löydä jatkuvasti lukkoon. Myös laskuja kertyy ja rahan palaminen ahdistaa. Alkaa jännittää, että miten ne omat visiot oikeasti toteutuu. Samalla mietin, että meidän pitäisi sitten muuttaakin! Voi luoja, se ruljanssi vielä kaiken tämän päälle. Mutta kyllä se siitä, eikö niin?

Kirpakoita syyspäiviä!

Anni

Väliseinien parissa

Niin vierähti taas hetki jos toinenkin. Viime postauksen jälkeen oltiin kaikki taas kipeinä ja miehen pääsiäisloma, joka oli tarkoitus käyttää talolla, meni sairastaessa. Sen jälkeen ollaankin oltu aika tiiviisti talolla väliseinähommissa, sillä sähkärin kanssa oli sovittu aikataulusta ja haluttiin pitää siinä kiinni. Tavoitteena oli siis saada väliseinärungot pystyyn ja vielä levytettyä ennen kuin sähköjä aletaan vetää huoneisiin.

Meillä tulee väliseinät nyt siis kipsilevystä ja seinien väliin ekovillaa. Runkojen päälle on jätetty painumavaraa, jonka peittäminen hoituu sitten myöhemmin listoilla. Joissain kohdin ollaan harkittu sisäkaton pudottamista hieman alemmas niin, että saataisiin toteutettua listatonta tilaa, mutta katsotaan, miten se onnistuu! Onko kellään kokemusta tällaisesta? Tilat alkaa nyt hahmottua ihan eri tavalla, kun seinät nousevat paikoilleen. Elämme jännittäviä aikoja.

Ollaan vähän jo päästy eteenpäin talon ulkomaalin sävyn valinnan kanssa. Tällä hetkellä ykkösenä on Tikkurilan Talvi. Onko kellään tästä kokemuksia? Omaan silmään tuo näyttää kauniin puhtaalta, mutta ei ihan niin valkoiselta kuin Paperi, joka sopii ehkä sisätiloihin paremmin.

Ihanaa vappua kaikille, toivottavasti aurinko ja lämpö löytää meidät 🙂

Anni

Raksakupla ja villapalapeli

Viime viikonloppuna, kun minä ja pikkuneiti nautiskeltiin veljentytön herkullista syntymäpäiväkakkua, Mies vanhempineen ahkeroi taas talolla hommia hurjasti eteenpäin. Nyt on jo suurin osa talon yläpohjasta levyvillalla verhottuna ja sisäkaton korotetun osuuden paperit ja koolaukset on hyvässä vauhdissa. Vielä tosin hommaa riittää, ennenkun saadaan lämpöjä päälle.

Joku joskus puhui raksakuplasta ( viitaten käsitteeseen vauvakupla ) ja kyllä täytyy allekirjoittaa sen olemassaolo. Kaikki muu tapahtuu täysin talon ehdoilla, ja vaikka aloittaessa ajateltiin, että kyllähän sitä nyt sitten voi tehdä muutakin ja pitääkin, niin ei se olekaan niin yksinkertaista. Viikolla on vaikea saada talolla mitään isosti aikaa, varsinkaan nyt, kun kaikki hommat vaativat melkein kaksi käsiparia. Ja esimerkiksi eilinen ilta kierrettiin sen seitsemässä rautakaupassa hakien puuttuvia tarpeita viikonloppua varten. Ja viikonloput sitten on painettava aamusta iltaa, sillä se on vaan se ainut hetki. Ei oikein uskalla suunnitella mitään muuta, kun yhtään ei tiedä, missä vaiheessa ollaan sitten talon kanssa, ja onko juuri silloin oltava paikalla. Toki aina jonkun on oltava Pikkuneidin kanssa, joten toinen meistä voi sitten tehdä jotain muuta siinä yhteydessä. Mutta yhdessä on vaikea suunnitella mitään. Ja se on välillä aika tylsää, mutta toisaalta tämäkin aika on verrattaen lyhyt, ja vuoden päästä ollaan jo ihan eri tilanteessa.

Korotettu sisäkatto alkaa nyt siis hahmottua jo ihanasti ja talo alkaa näyttää ihan talolta! Huomatkaa myös kuvissa näkyvä tyylikäs raksaovi, joka kaikessa komeudessaan saatiin myös paikalle viime viikonloppuna. Kyllä kelpaa!

Villat asettuvat kuulemma oikein nätisti kattotuolien väliin, mutta putkien kohdat aiheuttavat vähän askartelua. Hyvä niin, pysyy skarppina ja ei pääse leipääntymään. Heh.

Lopuksi vielä kuva Pikkuneidin huoneeseen tulossa olevasta tapetista. Tämä oli ihana esimerkki sosiaalisen median ihmeestä. Satuin Instassa huomaamaan eräällä hirsitalon omistajalla tätä tapettia, josta olen itse haaveillut jo siitä asti, kun Ferm Living sen markkinoille lanseerasi. Ihastelin sitten kommentissa tapettia ja sain tarjouksen ostaa muutama heille ylijäänyt rulla pois. No ei meille sen enempää sitä taideta tarvita, joten tavara vaihtoi omistajaa ja nyt hypistellään rullia vuorotellen Pikkuneidin kanssa.

Sisustussuunnitelmat on kyllä nyt muilta osin jääneet vähän paitsioon, kun touhu on niin konkreettista ja ajatukset lähinnä siinä, että miten saadaan vaan hommat edistymään. Mutta sen verran voin paljastaa, että kaiken tämän jännittävän lisäksi päästään vähän jo haaveilemaan pihasta ja siitä, millainen siitä rakentuukaan. Tästä lisää pian, mutta voi pojat, kun mie oon taas innoissani!

Aurinkoista viikkoa,

Anni

Vuosi 2016

Kuva tammikuulta 2016

Hyvää vuodenvaihdetta ystävät rakkaat!

Aikamoinen vuosi on ollutkin. Tammikuussa pikkuneiti täytti vuoden ja samalla vauvavuosi jäi taa. Tuolloin vuosi sitten ostettiin unelmien tontti ja sen jälkeen onkin tapahtunut paljon.

Ensimmäinen puolikas vuodesta meni enemmän ja vähemmän suunnitellessa. Muutettiin väliaikaiseen pienempään kotiimme, kilpailutettiin urakalla toimittajia ja vihdoin tilattiin hirret. Samalla kun puut kaatuivat tontilla, tuli meillä eteen suuri suru, kun jouduttiin luopumaan pikkuneidin Vaarista.

Tuon jälkeen hetki meni, kun Mies sai pyörittää projektia yksikseen. Oma keskittyminen oli vähän heikkoa. Mutta vuoden loppua kohden ollaan päästy koko porukalla jo hyvin nauttimaan projektista ja haaveilemaan omasta tulevasta kodista.

Tuleva vuosi tulee olemaan taas täynnä seikkailuja, vastoinkäymisiä ja myötätuulia, mutta kyllä täytyy sanoa, että tällä tiimillä niitä kohden on aivan loistavaa kulkea.

Tässä vielä vuosi kuvina,

Kohti joulua

Joulu vaan lähestyy hurjaa vauhtia. Eilen illalla ihmeteltiin miehen kanssa, että miten voikaan olla, että tässä sitä nyt oikeasti ollaan. Kesällä vielä jännitettiin, että rakennetaanko me edes tämän vuoden puolella ja nyt ollaan jo näin hyvässä vauhdissa! Väistämättäkin on käynyt mielessä myös jouluvalmistelut vuoden päästä, ollaankohan jo silloin uudessa kodissa!?

Viimeisen viikon aikana meille on ilmestynyt päätyterassi, katto pelteineen, etu ja takaterassit, loput hirsipaneloinnit, ikkuna-aukot on sahattu lopulliseen muotoonsa, ja mitäköhän vielä! Tuntuu, että tapahtuu niin paljon, ettei meinaa perässä pysyä!

Kelit ovat olleet kyllä enemmän kuin loistavia meidän pystytyksen ajan. Tähän päivään asti siis, kun vettä satoi niin, että varmasti ei ulkohommissa ole paljon naurattanut. Meidän pystytystiimi on ollut kyllä niin erinomainen, ettei oltaisi osattu edes toivoa mitään parempaa. Työn jälki on todella huolellista ja vauhti tosiaan aikamoista.

Tuossa ylläolevassa kuvassa näkyy tuo tapa miten karapuut (hirsitalon painumisen takia ikkunat kiinnitetään erillisiin puihin, eikä hirsiin suoraan) saadaan upotettua tuonne sivuihin ja näin sitten saadaan ikkunoiden pielet sirommin toteutettua.

Tykätään tuosta meidän päätyterassista ku hullu puurosta!

Etuterassi valmistui tänään! Siitä tuli yllättävän leveä, ja se on erittäin mukava juttu, eipähän tule ahdasta!

Mies laittoi kuvaa myös meidän etuovesta, Kaskipuun Kouta oli ihana kuvassa ja sitä se on myös todellisuudessa. Ja vaikka talomyyjä totesikin sen klassisen ”rouvalla on kallis maku” -kommentin Kaskipuun ovista kysyessäni, ei sen kustannukset kuitenkaan olleet merkittävän suuret suhteessa Pihlan tarjottuihin. Ja vaikka ovi on umpiovi, sen viereen meillä tulee saman korkuinen ikkuna tuomaan valoa eteiseen.

Vaikka valittelinkin aiemmin, ettei oikein joulumieltä tahdo löytyä, on sekin tässä viime päivinä alkanut ilmestyä joulusiivouksen ja leipomishommien myötä. Vähän meillä on talon edistymisen huolena ollut ikkunat, joiden toimitus jostain tuntemattomasta syystä on myöhästynyt. Nyt on sitten jo hyvin epävarmaa, että saadaanko ikkunoita enää ennen joulua paikalleen. Harmittaa kyllä aika lailla jos niin käy, sillä seuraava mahdollisuus niiden asennukselle on sitten ensi vuoden puolella. Toivotaan parasta. Olisi nyt se joulun ihme paikallaan!

Ihanaa joulunalusviikkoa kaikille!

Anni

Kirje joulupukille (eli neljä kovaa kotimaista)

Sisustusblogeissa on nyt listailtu kirjettä joulupukille, jossa ideana on listata neljä kotimaista lahjatoivetta  hintakategoriassa: alle 20 e, alle 100 e, alle 500 e ja alle 1000 e. Idean emäntänä on ollut Modernisti Kodikas -blogin Kerttu.

”Aikuisetkin saavat toivoa ja nyt on aika avata sisustusbloggaajien toiveiden tynnyri! Tämä joulupukki tuo vain kotimaisia sisustuslahjoja. Maailmanrauha tulee vakiotilauksena eli sitä ei saa toivoa. Tällä teemalla nostetaan esille suomalaisia suunnittelijoita ja valmistajia, jaetaan inspiraatiota omista haaveistamme sekä annetaan lahjavinkkejä lukijoille. ”

Miusta tää oli aivan ihana idea ja innostuin mukaan listaukseen.

Alle 20e

Iittalan Ultima Thule -sarjaan tuli tänä vuonna kaksi uutta kynttilälyhtyä: kuvassa oleva kirkas (19.90e) ja sama mattapintaisena (34,90e). Olen aina kokenut Ultima Thule -sarjan jotenkin kotoisaksi ja kauniiksi. Mummolassa marjasoppaa lusikoitiin Ultima Thule -kulhoista, sieltä tuo on suhde sarjaan on varmaan lähtöisin. Jotenkin tuo kulhon korukielinen ja samaan aikaan tyylitelty ulkonäkö osuu. Ja omaan silmään ehdottomasti tämä kirkas versio.

(edit. Nyt on pakko lisätä tähän vielä kotisäkki. Vilikkalan PET -kierrätyshuopasäkit ovat simppeleitä, monikäyttöisiä ja mikä parasta, ne oikeasti menee tähän alle 20e ryhmään! Suosittelen kurkkaamaan täältä 

 

Alle 100e

Hakolan Cork -tarjotin (69e) on jotenkin kaikessa yksinkertaisuudessaan tuote, jonka voin kuvitella kestävän aikaa ja olevan todellinen käyttöesine. Hakolan sivuilla viitataankin korkin ominaisuuksien tuovan tarjottimelle monta hyvää ominaisuutta. Se ei ole liukas ja se hylkii vettä ja likaa. Tarjotin on tehty korkista ja kierrätetystä PET-huovasta, ja näinollen sen voi sanoa olevan ihan eko-tuote. Hakola on noussut tänä vuonna kovasti pinnalle, eikä suotta. Heidän tuotevalikoimastaan olisi voinut poimia montakin tuotetta myös tälle listalle.

 

Alle 200e

Iittalan Vakka ja Verso Designin Lastu-pärekori XXL kilpailivat kovasti tässä kategoriassa. Päädyin kuiten nappaamaan Verson korin tähän, sillä Iittalan löytää ehkä helpommin monestakin paikasta. Verso Designing sivuilta löytää muuten ihanan valikoiman näitä samaisia koreja ja monta muuta näppärää tuotetta. Ja moneen hintaluokkaan! Tämä taisi olla arvokkain koko korivalikoimasta. Itse täyttäisin tuon lehdillä, haloilla tai miksei pikkuneidin leluillakin. Ihanin ajatus kuitenkin olisi ehkä terassilla huopien ja pehmusteiden säilytyspaikkana. Siinä kaikki voisi näppärästi nostaa sitten sisälle. Noiden kuvassa olevien nahkakahvojen sijaan voi myös valita huopakahavat. Molemmat toimisivat varmasti aivan ihanasti. Kaunista ja ajatonta suomalaista perinnettä modernilla tyylillä. Miun makuun aika nappiin.

Noin 1000e

Tapiovaaran Kiki Lounge Chair. Voi vitsinpimpulat. Niin kaunis, selkeä, kutsuva, mutta silti linjakas. Tapoivaara on ehdottomasti omia lempisuunnittelijoita ja Kiki toimii parhaiten miun mielestä näin pehmustettuna versiona. Vielä jos budjettia venyttäisi, olisi Kiki bench jo ehkä vähän liiankin ihana. En tiedä pystyisinkö enää lähtemään kotoa, jos siellä sellainen olisi. Tulikohan nyt liikaan ylisanoja? Mie tuppaan vieljelemään niitä aika paljon.

Tämä ihanuus olisi varmaan päässyt listalle, mutta nyt voin onnekkaana sanoa, että kannatti täyttää kolmekymmentä. Ihanat perheenjäsenet olivat liittoutuneet toteuttaakseen miun pitkäaikaisen haaveen. Itku pääsi ja kunhan talossa on sisäkatto, kipaisen hakemaan sen muistuttamaan omasta vanhenemisesta – ja siitä, miten huomaavaisia, rakastavia ja upeita ihmisiä ympärillä onkaan.

Tälle listalle olisi kyllä saanut koottua monen monta eri tuotetta ja tekijää. Suomalainen desing ja käsityöläisyys on aivan huikeassa vauhdissa ja koko ajan tuntuu nousevan uusia upeita tuotteita ja tekijöitä markkinoille!

Mitä teidän listoilla lukee?

Meillä on ollut hauska päivä tulevan naapurintytön synttärien ja sähkö/lvi-palaverin merkeissä. Huomenna aamulla suunnataan tontille tekemään lumitöitä ja putsailemaan sokkelia, sillä ensi viikolla se sitten nousee. Meidän koti.

Loppuviikosta tontille tuli jo asennustarvikkeet ja postista soitettiin, että ”teille olisi tälläinen lasiliukuovi”. Tänään saatiin tieto, että maanantaina aamuseitsemältä on puutavara tontilla. Nyt on haalittu kuormalavoja ja yritetty tuijottaa ilmatieteenlaitoksen sivuja, että mitä tuleman pitää. Hurjaa vauhtia alkaa kaikki tapahtua ja vähän ollaan samaan aikaan kauhuissaan ja innoissaan kaikesta. Kelit vähän huolettaa ja se, ollaanko osattu varautua kaikkeen. Mutta viikon päästä tontti taitaa olla jo raksa.

Kuvat valmistajien sivuilta.

Pikkupakkasia toivoen,

Anni

 

 

 

 

Sisä- ja ulkotäytöt.

Tostaina aamulla saatiin sisä- ja ulkotäytöt käyntiin. Aloitettiin asettelemalla routastyroxeja sokkelin ympärille. Oli aika upea aamu ja vaikka kaivojen ja ränniputkien kanssa räpeltäminen menikin ihan jo jouluaskartelun piikkiin, ei fiilis voinut olla oikein mitään muuta kuin loistava. Ollaan nimittäin nyt herätty siihen todellisuuteen, että hirret tulevat tontille jo ihan pian!

Polyuretaanivaahto, eli tuttavallisemmin ”urtsu” on räpäläkäden pelastus. Jo täyttyi kolo jos toinenkin. Mies kysyi aamulla, että osaanko sitä käyttää. Myönsin ettei ole sen vankempaa kokemusta kyseisestä tuotteesta, mutta tarjoilija-aikoina tuli hyrskytettyä ja pursoteltua aika monta purkkia Cessibon –kermavaahtoa. Erona tuohon oli, että nyt ei oikein tarvinnut edes miettiä lopputuloksen ulkonäköä.

Meillä on yhdessä kulmassa pieni syvennys sokkelissa ja sitä kohtaa täytettiin myös sisäpuolelta ensin hiekan kanssa, ennekun siirryttiin täyttämään sisäosia sepelillä.

Perjantaina homma edistyi hienosti, ja lopputuloksena oli valmiit sisätäytöt. Juuri parempaa ajoitusta ei olisi voinutkaan olla, sillä lauantai toi tullessaan pakkaskelit ja nyt meillä oli lattiastyroxien alla sokkelin sisäosat jo suojattu.

Hommaa riitti lopulta moneksi päiväksi ja kiitollisina otettiin vastaan apua aina yhtä huikeilta Miehen vanhemmilta ja sydämelliseltä ystävältä, joka riensi apuun kun epätoivo alkoi iskeä sunnuntaiaamuna. Tuo meidän päätyterassi aiheutti aikamoisen palapelin noiden eristeiden kanssa. Mies vielä nimittäin heräsi ajatukseen, että jotain on nyt mennyt vähän vikaan ja totesi, että perjantaisien sisätäyttöjen tiimellyksessä oli unohdettu yhdet eristeet sokkelin sisältä, jotka perustussuunnitelmaan oli merkitty.

Onni onnettomuudessa, nuo lisäeristeet saatiin korvattua sokkelin ulkopuolisilla pystyeristeillä. Vähän jo jännitti, että meneekö sisätäytöt uusiksi, mutta hyvä näin.

Kova uurastus palkittiin eilen, kun täytöt saatiin tehtyä. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja ensi viikolla tuleva hirsitoimitus pisti nostamaan suunpieliä vienoon hymyyn.

On tää vaan hienoa.

Pakkasterkuin,

Anni

Toisen viikon maatyöt

Nonni. Nyt on kaivuri jo poistunut tontilta, mutta tässä kooste viimeisen viikon töistä.

Yllä siis kaivurin työstämä kehys talolle. Tuohon keskelle jäi tuollainen työskentelytaso. Agendana oli siis tehdä pohjatyöt, siis kaivaa salaojat ja sadevesiputket talon tulevan sokkelin pohjaksi tulevan soran sisään. Noin sijainniltaan nuo putket tulivat kulkemaan hieman sokkelin ulkopuolella. Samalla laitettiin salaojien tarkastuskaivot, ja rännien liitosputket. Kaikki nämä sitten liitettiin kunnan verkostoon.

Kaivannon pohjalle levitettiin suodatinkangas, jonka päälle laitettiin soraa. Sora täryteltiin kiinni tärykoneella, tai lätkällä, niikun kaivurimies ilmaisi. En yhtään kyllä tiedä kauppanimeä (muoks. tärykoneella löytyy näköjään ihan). Tuolle napakalle pohjalle asetettiin ensin tuo tötsä, eli salaojatarkastuskaivo,  ja sitten sadevesiputkea, jonka alkupää toimi tuon nurkan ränninpäänä. Sitten koko talon sivustan matkalle vedettiin salaoja- sekä sadevesiputket, allaolevan kuvan kaivolle asti. Siinä siis talon pohjoisnurkka. Tuohon välille tosin lisättiin Y-haaraisella putkella sadevesiputkesta takakuistin rännille paikka. Päälle soraa ja tärykoneella homma pakettiin.

Ja näin sitä sitten kuulkaas jatkettiin koko talon ympäri. Kaivot ja rännit nurkkiin ja sitten vaan putkea, välillä vähän haitarilla joustettiin, kun meille tulee vähän korkeampi sokkeli tuohon etukulmaan ja piti saada putket mukautumaan noihin maanpinnan tason vaihteluihin. Niin ja myös etukuistille toki vietiin taas Y-haaraisella jatkeella sadevesiputki rännille.

Tuossa alla näkyy myös tuo valkoinen liimatuubin näköinen purkki, joka on siis silikooniliukuainetta, jonka avulla noita putkia ja liitoksia saatiin vähän helpommin survottua sisäkkäin.

Tässä alla näkyy tuo liitos niihin putkiin, jotka vedettiin sen upean luiskakaivannon pohjalle. (kuva täällä) Eli siitä ne vedet sitten lähtee hulevesiviemäriin, kunnan verkkoon.

Salaojaputket. Että siis mitä ne tekee? Eli jos (kuulemma meillä on hyvin kuiva tontti ja sanaa jos voi siis käyttää tässä) kapillaari-ilmiö nostaa vettä tuonne soran sekaan ja täten meidän talon perustusten ja pohjan lähelle, se hulahtaa noista putken pienistä raoista putkeen ja sitä pitkin kunnan hulevesiviemäriin.

Tälle mallille saatiin homma perjantaina, kun olin itse kaivurimiehen apukäsinä.

Ja maanantaina mies oli taas kuvioissa, ja sen verran tehokkaasti olikin, että homma saatiin pakettiin. Tuossa maanantain urakassa miehet olivat myös vetäneet maalämmön putkille omat suojaputket jo valmiiksi ja samoin myös suojaputken pihavalaistuksen sähköille. Tiistaina käytiin sitten pressuttamassa koko tienoo. Hyvä että käytiin, sillä keskiviikkona tontilla näytti tältä :

Tänään saatiin puhelu, että perustukset olisi tulossa jo ensi viikolla! Loistohomma! Nyt vaan finnfoamit ja styroksit hulmuten toivotaan, ettei pakkanen pureudu kovin pahasti maahan asti vielä.

Tästä se tarina sitten taas jatkuu…

Villasukkia viikonloppuun,

-Anni