Väliseinien parissa

DSC_2053

Niin vierähti taas hetki jos toinenkin. Viime postauksen jälkeen oltiin kaikki taas kipeinä ja miehen pääsiäisloma, joka oli tarkoitus käyttää talolla, meni sairastaessa. Sen jälkeen ollaankin oltu aika tiiviisti talolla väliseinähommissa, sillä sähkärin kanssa oli sovittu aikataulusta ja haluttiin pitää siinä kiinni. Tavoitteena oli siis saada väliseinärungot pystyyn ja vielä levytettyä ennen kuin sähköjä aletaan vetää huoneisiin.

IMG_20170424_145156_980

Meillä tulee väliseinät nyt siis kipsilevystä ja seinien väliin ekovillaa. Runkojen päälle on jätetty painumavaraa, jonka peittäminen hoituu sitten myöhemmin listoilla. Joissain kohdin ollaan harkittu sisäkaton pudottamista hieman alemmas niin, että saataisiin toteutettua listatonta tilaa, mutta katsotaan, miten se onnistuu! Onko kellään kokemusta tällaisesta? Tilat alkaa nyt hahmottua ihan eri tavalla, kun seinät nousevat paikoilleen. Elämme jännittäviä aikoja.

Ollaan vähän jo päästy eteenpäin talon ulkomaalin sävyn valinnan kanssa. Tällä hetkellä ykkösenä on Tikkurilan Talvi. Onko kellään tästä kokemuksia? Omaan silmään tuo näyttää kauniin puhtaalta, mutta ei ihan niin valkoiselta kuin Paperi, joka sopii ehkä sisätiloihin paremmin.

Ihanaa vappua kaikille, toivottavasti aurinko ja lämpö löytää meidät 🙂

Anni

Raksakupla ja villapalapeli

img-20170128-wa0000

Viime viikonloppuna, kun minä ja pikkuneiti nautiskeltiin veljentytön herkullista syntymäpäiväkakkua, Mies vanhempineen ahkeroi taas talolla hommia hurjasti eteenpäin. Nyt on jo suurin osa talon yläpohjasta levyvillalla verhottuna ja sisäkaton korotetun osuuden paperit ja koolaukset on hyvässä vauhdissa. Vielä tosin hommaa riittää, ennenkun saadaan lämpöjä päälle.

Joku joskus puhui raksakuplasta ( viitaten käsitteeseen vauvakupla ) ja kyllä täytyy allekirjoittaa sen olemassaolo. Kaikki muu tapahtuu täysin talon ehdoilla, ja vaikka aloittaessa ajateltiin, että kyllähän sitä nyt sitten voi tehdä muutakin ja pitääkin, niin ei se olekaan niin yksinkertaista. Viikolla on vaikea saada talolla mitään isosti aikaa, varsinkaan nyt, kun kaikki hommat vaativat melkein kaksi käsiparia. Ja esimerkiksi eilinen ilta kierrettiin sen seitsemässä rautakaupassa hakien puuttuvia tarpeita viikonloppua varten. Ja viikonloput sitten on painettava aamusta iltaa, sillä se on vaan se ainut hetki. Ei oikein uskalla suunnitella mitään muuta, kun yhtään ei tiedä, missä vaiheessa ollaan sitten talon kanssa, ja onko juuri silloin oltava paikalla. Toki aina jonkun on oltava Pikkuneidin kanssa, joten toinen meistä voi sitten tehdä jotain muuta siinä yhteydessä. Mutta yhdessä on vaikea suunnitella mitään. Ja se on välillä aika tylsää, mutta toisaalta tämäkin aika on verrattaen lyhyt, ja vuoden päästä ollaan jo ihan eri tilanteessa.

Korotettu sisäkatto alkaa nyt siis hahmottua jo ihanasti ja talo alkaa näyttää ihan talolta! Huomatkaa myös kuvissa näkyvä tyylikäs raksaovi, joka kaikessa komeudessaan saatiin myös paikalle viime viikonloppuna. Kyllä kelpaa!

Villat asettuvat kuulemma oikein nätisti kattotuolien väliin, mutta putkien kohdat aiheuttavat vähän askartelua. Hyvä niin, pysyy skarppina ja ei pääse leipääntymään. Heh.

dsc_1064

Lopuksi vielä kuva Pikkuneidin huoneeseen tulossa olevasta tapetista. Tämä oli ihana esimerkki sosiaalisen median ihmeestä. Satuin Instassa huomaamaan eräällä hirsitalon omistajalla tätä tapettia, josta olen itse haaveillut jo siitä asti, kun Ferm Living sen markkinoille lanseerasi. Ihastelin sitten kommentissa tapettia ja sain tarjouksen ostaa muutama heille ylijäänyt rulla pois. No ei meille sen enempää sitä taideta tarvita, joten tavara vaihtoi omistajaa ja nyt hypistellään rullia vuorotellen Pikkuneidin kanssa.

Sisustussuunnitelmat on kyllä nyt muilta osin jääneet vähän paitsioon, kun touhu on niin konkreettista ja ajatukset lähinnä siinä, että miten saadaan vaan hommat edistymään. Mutta sen verran voin paljastaa, että kaiken tämän jännittävän lisäksi päästään vähän jo haaveilemaan pihasta ja siitä, millainen siitä rakentuukaan. Tästä lisää pian, mutta voi pojat, kun mie oon taas innoissani!

Aurinkoista viikkoa,

Anni

Vuosi 2016

Kuva tammikuulta 2016

IMAG2822_1

Hyvää vuodenvaihdetta ystävät rakkaat!

Aikamoinen vuosi on ollutkin. Tammikuussa pikkuneiti täytti vuoden ja samalla vauvavuosi jäi taa. Tuolloin vuosi sitten ostettiin unelmien tontti ja sen jälkeen onkin tapahtunut paljon.

Ensimmäinen puolikas vuodesta meni enemmän ja vähemmän suunnitellessa. Muutettiin väliaikaiseen pienempään kotiimme, kilpailutettiin urakalla toimittajia ja vihdoin tilattiin hirret. Samalla kun puut kaatuivat tontilla, tuli meillä eteen suuri suru, kun jouduttiin luopumaan pikkuneidin Vaarista.

Tuon jälkeen hetki meni, kun Mies sai pyörittää projektia yksikseen. Oma keskittyminen oli vähän heikkoa. Mutta vuoden loppua kohden ollaan päästy koko porukalla jo hyvin nauttimaan projektista ja haaveilemaan omasta tulevasta kodista.

Tuleva vuosi tulee olemaan taas täynnä seikkailuja, vastoinkäymisiä ja myötätuulia, mutta kyllä täytyy sanoa, että tällä tiimillä niitä kohden on aivan loistavaa kulkea.

Tässä vielä vuosi kuvina,

Kohti joulua

Joulu vaan lähestyy hurjaa vauhtia. Eilen illalla ihmeteltiin miehen kanssa, että miten voikaan olla, että tässä sitä nyt oikeasti ollaan. Kesällä vielä jännitettiin, että rakennetaanko me edes tämän vuoden puolella ja nyt ollaan jo näin hyvässä vauhdissa! Väistämättäkin on käynyt mielessä myös jouluvalmistelut vuoden päästä, ollaankohan jo silloin uudessa kodissa!?

img-20161218-wa0000

Viimeisen viikon aikana meille on ilmestynyt päätyterassi, katto pelteineen, etu ja takaterassit, loput hirsipaneloinnit, ikkuna-aukot on sahattu lopulliseen muotoonsa, ja mitäköhän vielä! Tuntuu, että tapahtuu niin paljon, ettei meinaa perässä pysyä!

dsc_0507

Kelit ovat olleet kyllä enemmän kuin loistavia meidän pystytyksen ajan. Tähän päivään asti siis, kun vettä satoi niin, että varmasti ei ulkohommissa ole paljon naurattanut. Meidän pystytystiimi on ollut kyllä niin erinomainen, ettei oltaisi osattu edes toivoa mitään parempaa. Työn jälki on todella huolellista ja vauhti tosiaan aikamoista.

dsc_0488

Tuossa ylläolevassa kuvassa näkyy tuo tapa miten karapuut (hirsitalon painumisen takia ikkunat kiinnitetään erillisiin puihin, eikä hirsiin suoraan) saadaan upotettua tuonne sivuihin ja näin sitten saadaan ikkunoiden pielet sirommin toteutettua.

img-20161219-wa0004

Tykätään tuosta meidän päätyterassista ku hullu puurosta!

img-20161219-wa0007

Etuterassi valmistui tänään! Siitä tuli yllättävän leveä, ja se on erittäin mukava juttu, eipähän tule ahdasta!

img-20161216-wa0008

Mies laittoi kuvaa myös meidän etuovesta, Kaskipuun Kouta oli ihana kuvassa ja sitä se on myös todellisuudessa. Ja vaikka talomyyjä totesikin sen klassisen ”rouvalla on kallis maku” -kommentin Kaskipuun ovista kysyessäni, ei sen kustannukset kuitenkaan olleet merkittävän suuret suhteessa Pihlan tarjottuihin. Ja vaikka ovi on umpiovi, sen viereen meillä tulee saman korkuinen ikkuna tuomaan valoa eteiseen.

img_20161219_095923

Vaikka valittelinkin aiemmin, ettei oikein joulumieltä tahdo löytyä, on sekin tässä viime päivinä alkanut ilmestyä joulusiivouksen ja leipomishommien myötä. Vähän meillä on talon edistymisen huolena ollut ikkunat, joiden toimitus jostain tuntemattomasta syystä on myöhästynyt. Nyt on sitten jo hyvin epävarmaa, että saadaanko ikkunoita enää ennen joulua paikalleen. Harmittaa kyllä aika lailla jos niin käy, sillä seuraava mahdollisuus niiden asennukselle on sitten ensi vuoden puolella. Toivotaan parasta. Olisi nyt se joulun ihme paikallaan!

Ihanaa joulunalusviikkoa kaikille!

Anni

Kirje joulupukille (eli neljä kovaa kotimaista)

Sisustusblogeissa on nyt listailtu kirjettä joulupukille, jossa ideana on listata neljä kotimaista lahjatoivetta  hintakategoriassa: alle 20 e, alle 100 e, alle 500 e ja alle 1000 e. Idean emäntänä on ollut Modernisti Kodikas -blogin Kerttu.

”Aikuisetkin saavat toivoa ja nyt on aika avata sisustusbloggaajien toiveiden tynnyri! Tämä joulupukki tuo vain kotimaisia sisustuslahjoja. Maailmanrauha tulee vakiotilauksena eli sitä ei saa toivoa. Tällä teemalla nostetaan esille suomalaisia suunnittelijoita ja valmistajia, jaetaan inspiraatiota omista haaveistamme sekä annetaan lahjavinkkejä lukijoille. ”

Miusta tää oli aivan ihana idea ja innostuin mukaan listaukseen.

Alle 20e

thule

Iittalan Ultima Thule -sarjaan tuli tänä vuonna kaksi uutta kynttilälyhtyä: kuvassa oleva kirkas (19.90e) ja sama mattapintaisena (34,90e). Olen aina kokenut Ultima Thule -sarjan jotenkin kotoisaksi ja kauniiksi. Mummolassa marjasoppaa lusikoitiin Ultima Thule -kulhoista, sieltä tuo on suhde sarjaan on varmaan lähtöisin. Jotenkin tuo kulhon korukielinen ja samaan aikaan tyylitelty ulkonäkö osuu. Ja omaan silmään ehdottomasti tämä kirkas versio.

(edit. Nyt on pakko lisätä tähän vielä kotisäkki. Vilikkalan PET -kierrätyshuopasäkit ovat simppeleitä, monikäyttöisiä ja mikä parasta, ne oikeasti menee tähän alle 20e ryhmään! Suosittelen kurkkaamaan täältä 

6249011-6362df5d_413_413

 

Alle 100e

tarjotin_iso_1900web

Hakolan Cork -tarjotin (69e) on jotenkin kaikessa yksinkertaisuudessaan tuote, jonka voin kuvitella kestävän aikaa ja olevan todellinen käyttöesine. Hakolan sivuilla viitataankin korkin ominaisuuksien tuovan tarjottimelle monta hyvää ominaisuutta. Se ei ole liukas ja se hylkii vettä ja likaa. Tarjotin on tehty korkista ja kierrätetystä PET-huovasta, ja näinollen sen voi sanoa olevan ihan eko-tuote. Hakola on noussut tänä vuonna kovasti pinnalle, eikä suotta. Heidän tuotevalikoimastaan olisi voinut poimia montakin tuotetta myös tälle listalle.

 

Alle 200e

verso_design_lastu_birch_basket_xxl_-_01_dark_grey_1473x846

Iittalan Vakka ja Verso Designin Lastu-pärekori XXL kilpailivat kovasti tässä kategoriassa. Päädyin kuiten nappaamaan Verson korin tähän, sillä Iittalan löytää ehkä helpommin monestakin paikasta. Verso Designing sivuilta löytää muuten ihanan valikoiman näitä samaisia koreja ja monta muuta näppärää tuotetta. Ja moneen hintaluokkaan! Tämä taisi olla arvokkain koko korivalikoimasta. Itse täyttäisin tuon lehdillä, haloilla tai miksei pikkuneidin leluillakin. Ihanin ajatus kuitenkin olisi ehkä terassilla huopien ja pehmusteiden säilytyspaikkana. Siinä kaikki voisi näppärästi nostaa sitten sisälle. Noiden kuvassa olevien nahkakahvojen sijaan voi myös valita huopakahavat. Molemmat toimisivat varmasti aivan ihanasti. Kaunista ja ajatonta suomalaista perinnettä modernilla tyylillä. Miun makuun aika nappiin.

Noin 1000e

bf0a22acc4cb9865743ba2cacdd97982

Tapiovaaran Kiki Lounge Chair. Voi vitsinpimpulat. Niin kaunis, selkeä, kutsuva, mutta silti linjakas. Tapoivaara on ehdottomasti omia lempisuunnittelijoita ja Kiki toimii parhaiten miun mielestä näin pehmustettuna versiona. Vielä jos budjettia venyttäisi, olisi Kiki bench jo ehkä vähän liiankin ihana. En tiedä pystyisinkö enää lähtemään kotoa, jos siellä sellainen olisi. Tulikohan nyt liikaan ylisanoja? Mie tuppaan vieljelemään niitä aika paljon.

meh2

Tämä ihanuus olisi varmaan päässyt listalle, mutta nyt voin onnekkaana sanoa, että kannatti täyttää kolmekymmentä. Ihanat perheenjäsenet olivat liittoutuneet toteuttaakseen miun pitkäaikaisen haaveen. Itku pääsi ja kunhan talossa on sisäkatto, kipaisen hakemaan sen muistuttamaan omasta vanhenemisesta – ja siitä, miten huomaavaisia, rakastavia ja upeita ihmisiä ympärillä onkaan.

Tälle listalle olisi kyllä saanut koottua monen monta eri tuotetta ja tekijää. Suomalainen desing ja käsityöläisyys on aivan huikeassa vauhdissa ja koko ajan tuntuu nousevan uusia upeita tuotteita ja tekijöitä markkinoille!

Mitä teidän listoilla lukee?

Meillä on ollut hauska päivä tulevan naapurintytön synttärien ja sähkö/lvi-palaverin merkeissä. Huomenna aamulla suunnataan tontille tekemään lumitöitä ja putsailemaan sokkelia, sillä ensi viikolla se sitten nousee. Meidän koti.

Loppuviikosta tontille tuli jo asennustarvikkeet ja postista soitettiin, että ”teille olisi tälläinen lasiliukuovi”. Tänään saatiin tieto, että maanantaina aamuseitsemältä on puutavara tontilla. Nyt on haalittu kuormalavoja ja yritetty tuijottaa ilmatieteenlaitoksen sivuja, että mitä tuleman pitää. Hurjaa vauhtia alkaa kaikki tapahtua ja vähän ollaan samaan aikaan kauhuissaan ja innoissaan kaikesta. Kelit vähän huolettaa ja se, ollaanko osattu varautua kaikkeen. Mutta viikon päästä tontti taitaa olla jo raksa.

Kuvat valmistajien sivuilta.

Pikkupakkasia toivoen,

Anni

 

 

 

 

Sisä- ja ulkotäytöt.

dsc_0157

Tostaina aamulla saatiin sisä- ja ulkotäytöt käyntiin. Aloitettiin asettelemalla routastyroxeja sokkelin ympärille. Oli aika upea aamu ja vaikka kaivojen ja ränniputkien kanssa räpeltäminen menikin ihan jo jouluaskartelun piikkiin, ei fiilis voinut olla oikein mitään muuta kuin loistava. Ollaan nimittäin nyt herätty siihen todellisuuteen, että hirret tulevat tontille jo ihan pian!

dsc_0102

Polyuretaanivaahto, eli tuttavallisemmin ”urtsu” on räpäläkäden pelastus. Jo täyttyi kolo jos toinenkin. Mies kysyi aamulla, että osaanko sitä käyttää. Myönsin ettei ole sen vankempaa kokemusta kyseisestä tuotteesta, mutta tarjoilija-aikoina tuli hyrskytettyä ja pursoteltua aika monta purkkia Cessibon –kermavaahtoa. Erona tuohon oli, että nyt ei oikein tarvinnut edes miettiä lopputuloksen ulkonäköä.

dsc_0107

Meillä on yhdessä kulmassa pieni syvennys sokkelissa ja sitä kohtaa täytettiin myös sisäpuolelta ensin hiekan kanssa, ennekun siirryttiin täyttämään sisäosia sepelillä.

dsc_0109

Perjantaina homma edistyi hienosti, ja lopputuloksena oli valmiit sisätäytöt. Juuri parempaa ajoitusta ei olisi voinutkaan olla, sillä lauantai toi tullessaan pakkaskelit ja nyt meillä oli lattiastyroxien alla sokkelin sisäosat jo suojattu.

Hommaa riitti lopulta moneksi päiväksi ja kiitollisina otettiin vastaan apua aina yhtä huikeilta Miehen vanhemmilta ja sydämelliseltä ystävältä, joka riensi apuun kun epätoivo alkoi iskeä sunnuntaiaamuna. Tuo meidän päätyterassi aiheutti aikamoisen palapelin noiden eristeiden kanssa. Mies vielä nimittäin heräsi ajatukseen, että jotain on nyt mennyt vähän vikaan ja totesi, että perjantaisien sisätäyttöjen tiimellyksessä oli unohdettu yhdet eristeet sokkelin sisältä, jotka perustussuunnitelmaan oli merkitty.

dsc_0171

Onni onnettomuudessa, nuo lisäeristeet saatiin korvattua sokkelin ulkopuolisilla pystyeristeillä. Vähän jo jännitti, että meneekö sisätäytöt uusiksi, mutta hyvä näin.

img-20161126-wa0006

dsc_0178

Kova uurastus palkittiin eilen, kun täytöt saatiin tehtyä. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja ensi viikolla tuleva hirsitoimitus pisti nostamaan suunpieliä vienoon hymyyn.

dsc_0183

On tää vaan hienoa.

Pakkasterkuin,

Anni

Toisen viikon maatyöt

img-20161027-wa0002

Nonni. Nyt on kaivuri jo poistunut tontilta, mutta tässä kooste viimeisen viikon töistä.

Yllä siis kaivurin työstämä kehys talolle. Tuohon keskelle jäi tuollainen työskentelytaso. Agendana oli siis tehdä pohjatyöt, siis kaivaa salaojat ja sadevesiputket talon tulevan sokkelin pohjaksi tulevan soran sisään. Noin sijainniltaan nuo putket tulivat kulkemaan hieman sokkelin ulkopuolella. Samalla laitettiin salaojien tarkastuskaivot, ja rännien liitosputket. Kaikki nämä sitten liitettiin kunnan verkostoon.

img-20161027-wa0003

Kaivannon pohjalle levitettiin suodatinkangas, jonka päälle laitettiin soraa. Sora täryteltiin kiinni tärykoneella, tai lätkällä, niikun kaivurimies ilmaisi. En yhtään kyllä tiedä kauppanimeä (muoks. tärykoneella löytyy näköjään ihan). Tuolle napakalle pohjalle asetettiin ensin tuo tötsä, eli salaojatarkastuskaivo,  ja sitten sadevesiputkea, jonka alkupää toimi tuon nurkan ränninpäänä. Sitten koko talon sivustan matkalle vedettiin salaoja- sekä sadevesiputket, allaolevan kuvan kaivolle asti. Siinä siis talon pohjoisnurkka. Tuohon välille tosin lisättiin Y-haaraisella putkella sadevesiputkesta takakuistin rännille paikka. Päälle soraa ja tärykoneella homma pakettiin.

imag4194

Ja näin sitä sitten kuulkaas jatkettiin koko talon ympäri. Kaivot ja rännit nurkkiin ja sitten vaan putkea, välillä vähän haitarilla joustettiin, kun meille tulee vähän korkeampi sokkeli tuohon etukulmaan ja piti saada putket mukautumaan noihin maanpinnan tason vaihteluihin. Niin ja myös etukuistille toki vietiin taas Y-haaraisella jatkeella sadevesiputki rännille.

Tuossa alla näkyy myös tuo valkoinen liimatuubin näköinen purkki, joka on siis silikooniliukuainetta, jonka avulla noita putkia ja liitoksia saatiin vähän helpommin survottua sisäkkäin.

img-20161028-wa0002

Tässä alla näkyy tuo liitos niihin putkiin, jotka vedettiin sen upean luiskakaivannon pohjalle. (kuva täällä) Eli siitä ne vedet sitten lähtee hulevesiviemäriin, kunnan verkkoon.

imag4205

img-20161030-wa0002

Salaojaputket. Että siis mitä ne tekee? Eli jos (kuulemma meillä on hyvin kuiva tontti ja sanaa jos voi siis käyttää tässä) kapillaari-ilmiö nostaa vettä tuonne soran sekaan ja täten meidän talon perustusten ja pohjan lähelle, se hulahtaa noista putken pienistä raoista putkeen ja sitä pitkin kunnan hulevesiviemäriin.

img-20161031-wa0005imag4210

Tälle mallille saatiin homma perjantaina, kun olin itse kaivurimiehen apukäsinä.

img-20161031-wa0010

Ja maanantaina mies oli taas kuvioissa, ja sen verran tehokkaasti olikin, että homma saatiin pakettiin. Tuossa maanantain urakassa miehet olivat myös vetäneet maalämmön putkille omat suojaputket jo valmiiksi ja samoin myös suojaputken pihavalaistuksen sähköille. Tiistaina käytiin sitten pressuttamassa koko tienoo. Hyvä että käytiin, sillä keskiviikkona tontilla näytti tältä :

img-20161104-wa0000

Tänään saatiin puhelu, että perustukset olisi tulossa jo ensi viikolla! Loistohomma! Nyt vaan finnfoamit ja styroksit hulmuten toivotaan, ettei pakkanen pureudu kovin pahasti maahan asti vielä.

Tästä se tarina sitten taas jatkuu…

Villasukkia viikonloppuun,

-Anni