Maalissa yltä päältä

Sateista heinäkuuta! Pysähdyin vihdoin ja päätin ottaa asiakseni päivittää vähän kuulumisia. Meillä on siis nyt kaikki seinät ja katot levytettyinä, tasoitettuna ja pohjamaalattuna. Jälkimmäiset kaksi vaihetta otettiin uolkoistettuna palveluna ja erittäin tyytyväisinä siihen valintaan ollaan oltukin.

Sisällä näyttää nyt kovin erilaiselta. Pohjamaalaukseen käytettiin Uulan sisäpohjamaalia, joka yllätti positiivisesti myös työmiesporukan; riittoisuus oli aivan eri luokkaa, kuin mihin olivat tottuneet. Itse olin erittäin tyytyväinen huomattavan mietoon hajuun, joka talossa oli heti maalaamisen jälkeen. Oli myös hauskaa huomata, miten eri tavalla sisällä nyt kaikuu, kun pinnat ovat kovempia kuin huokoinen kipsilevypinta.

Juhannuksen jälkeisellä viikolla aloitettiin myös maalausurakka, joka nyt maanantaina saatiin vihdoin valmiiksi. Nyt talo on siis maalattu kahteen kertaan Virtasen 4 öljyn maalilla, joka sävytetty Tikkurilan Talvi -sävyyn. Täytyy sanoa, että sävyvalinta meni kyllä nappiin! Ollaan oltu hurjan tyytyväisiä tuohon. Talo on ihan eri näköinen nyt ja sirot ikkunanpielet pääsevät täydellisesti oikeuksiinsa, samoin kuin tuo kanttihirren profiili. Mitäs tykkäätte?

Anni

Advertisement

Seiniä ja maalivalinta

Tuntuu hassulta päivittää blogia, että tehdään seiniä, kun niitähän tässä ollaan tehty jo pitkään. Työtunteja tuohon hommaan kuitenkin on huvennut paljon ja nyt aletaan olla loppusuoralla. Runkojen noustua levytettiin toiset puolet, villat ja sähköt väliin ja levyt toiselle puolelle. Kipsilevyruuveja on huvennut laattikkokaupalla ja vasen käsi hakeutuu jo aika luontevasti raksaliivien vasemmalle takataskulle ruuvia noutamaan.

Mutta paljon on tapahtunut myös uutta!

Tuossa alkukuvassa näkyy jo meille tilattu maali. Päädyttiin Uulan maaleihin, sillä haluttiin valita hyvä kotimainen tuote, jolla voi maalata myös hirsiseiniä. Vaihtoehtojahan hirsien käsittelyyn on monia, ja moni valitseen kuultokäsittelyn, jolla saadaan puun syyt näkymään vaalean pinnan alta. Meillä kuitenkin päädyttiin peittävään vaihtoehtoon ja värisävyksi valittiin Tikkurilan valkoinen.

Uulan Into sisustusmaali on VOC-vapaa, M1 -luokiteltu, siinä ei ole muovisideaineita eikä haitallisia orgaanisia yhdisteitä. Luonnonöljypohjainen tuote on siis verrattaen turvallinen ja terveellinen vaihtoehto, ja mikä parasta, se jättää täysin hengittävän pinnan, joka siis soveltuu myös hirsiseinille. Selasin läpi aikamoisen kavalkaadin tuotteita ennen päätymistä soittamaan Uulalle ja lämpimästi voin kyllä suositella myös Uulan perheyrityksen palveluhenkisyyttä. Uulalla on itsellään hyvin monipuolinen värikartta jo omasta takaa, mutta erikoissävytyksen tekeminen ei ollut heille minkäänlainen ongelma. Kaikki tilaukseen ja tuotteeseen liittyvät kysymykset saivat perusteelliset vastaukset ja maalit saapuivat kotiovelle parissa päivässä. Uulalla on siis nettikauppa, johon suosittelen tutustumaan. Pientä hintavertailua kerkesin tehdä rautakaupoissa ja suosittelen käyttämään suoraan tuota nettikauppaa sen puolesta.

Kylpyhuoneen ja saunan seinät meille muurattiin harkoilla ja tämä työ päädyttiin ulkoistamaan. Todettiin, että se muutama päivä, joka ammattilaiselta tuohon työhön kuluu, on taloudellisenakin panostuksena sen arvoista jos vaihtoehtona olisi ollut opetella työ kokonaan alusta pitäen itse. Mielenkiintoista ja mukavaa se varmasti olisi ollut, sen takia se olikin tarkoitus tehdä itse, mutta päädyttiin kuitenkin tähän ja tuo säästetty aika oli kyllä arvokasta.

Yksi viikonloppu hurahti pohtiessa kodinhoitohuoneen seinää ja ovea. Oltiin suunniteltu liukuovea tuohon, mutta valmiin liukuovirungon tilaaminen mietitytti. Montaa eri vaihtoehtoa pyöriteltiin, mutta lopulta päädyttiin kuitenkin tekemään tuo seinän sisään liukuvan liukuoven runko itse. Ja voi pojat siitä tuli hieno! Esittelinkin tätä jo instan puolella aiemmin ja lupasin kertoa tuosta toteutuksesta tarkemmin tällä puolella, sellainen postaus on siis luvassa! Vastaava mestarikin oli kuulemma tyytyväinen toteutukseen, joten uskallan jakaa suunnitelmaa eteenpäin. Noissa kuvissa muuten näkyy mukavasti jo myös valmiit kylppärin seinät ja vielä kesken oleva kylpyhuoneen ja saunan väliseinä.

Vielä on muutama kohta levytystä vailla ja sitten päästäänkin siirtymään katon levytykseen. Heinäkuun alulle tilattiin tasoiteporukka ja se mielessä pysyy työtahtikin kiitettävänä, kun ei sinne heinäkuuhunkaan enää pitkästi ole. Juhannussuunnitelmat on siis selvillä!

Aurinkoa ja vähän sadettakin sinne kaikille!

Anni

*Yhteistyössä Uulatuote Oy

Nyt on hyvä

 

kylmävesiputket

pikkuneidin dinosaurushuone ja meidän makuuhuone vaatehuoneineen

pikkuvessa, jonka takana ruokailutila ja keittiö

käytävää ja kylpyhuone-sauna, jonka takana nurkan ”soittohuone”

takan vahvennetun laatan syvennys

tekninen tila

mukava työskentelylämpötila

Viikko on taas pulkassa. Ja nyt on hyvä. Huomenna meidän LVI-sähkötiimi käy laittamassa lämminvesiputket, sähköt keittiöön (jotka vedetään siis lattian kautta), raudoitusverkot ja lopuksi lattialämmitysputket. Sitten kaikki alkaa olla jo valmista valua varten. Valu on sitten varattu vasta puolentoista viikon päähän. Ollaan siis erittäinkin hyvin aikataulussa.

Viikon aikana on tasoitetulle sorapatjalle levitetty pari kerrosta 5cm paksua styroksia, jonka jälkeen styroksiin uurrettiin urat kylmävesiputkille. Tämän jälkeen jatkettiin vielä pari kerrosta styroksia. Takan alle ja kylpyhuone-saunan muurattujen seinien alle tulee vahvistetut, vähän paksummat valut ja niiden kohdalle tuota styroksia tuli vähän vähemmän. Takan alle vain 10cm ja muuratuille seinille 15cm. Noihin kohtiin tulee vielä myös ylimääräiset raudoitukset. Seinille on jo valua varten laitettu suojamuovit ja myös solumuovikaistaleet (joka näkyy tuossa kuvassa teknisestä tilasta) jotka erottavat hirren betonista.

Ostettiin tuo raudoitusverkko vähän isompana yksikkönä, kun hintaero valmiiksi pienempiin oli sen verran merkittävä. Pulttisaksilla verkon pieniminen menikin yllättävän näppärästi ja saimme verkot valmiiksi vähän paremmin hallittaviin osiin. Oltiin myös ostettu merkkauslankaa, tai räpsylankaa seinien merkkausta varten, mutta joko johtuen tuotteen laadusta tai käyttäjien kömpelyydestä, saatiin enemmän aikaan sotkua, kuin yhtään siedettävää jälkeä, ja nopeasti siirryttiinkin takaisin mittanauhan, laaserin ja laudan avulla piirrettyihin seinämerkintöihin. Nämä tehtiin lattiavaluputkien laittoa helpottamaan ja nopeuttamaan.

Tällä viikolla ollaan taas saatu isoja sylillisiä apua perheeltä ja ystäviltä. Parasta itselle siinä on kuitenkin aina myös se, että vaikka talolla pitääkin viettää aikaa ja tehdä hommia, niin sen ei aina tarvitse olla pois muusta, jos vaan niitä pystyy mitenkään yhdistämään. Ja onhan se vaan fakta, että kahdeksan kättä tekee päivässä aika paljon enemmän, kuin neljä.

Aurinkoiset kelit ovat olleet lähes huumaavia, ja haaveissa onkin päästä tulevalla viikolla oikein urakalla ulkoilemaan. Pikkuneiti on talvilomalla päiväkodista ja luvassa on siis laatuaikaa lapsosen kanssa.

Ihanaa alkavaa viikkoa,

Anni

 

Ulkona kylmä, sisällä lämmin.

Niinhän sen pitää ollakin! Meillä on nyt siis yläpohja valmis ja papereiden päälle asennettu levyvilla auttaa pitämään sisällä olevan lämmön sisällä. Kosteus tuntuu olevan myös aikamoinen, sillä ikkunoiden alareunaan on alkanut kerääntyä kosteutta, tämä toki johtuu siitä, että ilmanvaihto ei tällä hetkellä ole kovin tehokasta. Jonkinlaista tuuletusta pitää alkaa harrastaa vielä ennen kuin saadaan kosteutta poistava kone paikalle. Se otetaan käyttöön sitten kun on lattiavalun aika. Valu vapauttaa kostetta kuivaessaan, ja siihen määrään tarvitaan jo koneellista apua.

Kun aloitettiin rakennus, meillä oli tarkoitus tehdä jotain itse ja sitten mennä tilanteen mukaan, palkata työvoimaa ja päästä niin eteenpäin. Jotenkin ollaan kuitenkin päädytty tekemään paljon itse. Ja se on ihan mahtavaa! Ollaan nautittu kovasti siitä, miten tunneside taloon on kasvanut projektin myötä ja myös käytännöllisempi tutustuminen taloon on muodostunut tärkeäksi osaksi oman talon rakentamista.

Eilen oltiin koko ilta talolla, pientä siivoilua, lisätiivistyksiä putkille ja parista kohdasta Mies kävi korjaamassa villat paremmin paikalleen. Talvirakentamisessa on nimittäin se hyvä, ja armoton puoli, että palaute tulee välittömästi. Nyt kun sisällä on kostean lämmin, lähes trooppinen ilmasto, reagoi se kylmyyden kanssa toki niin, että kosteus tiivistyy pisaroiksi. Tässä tapauksessa nuo pisarat muodostuivat parille pienelle alueelle kattoon, joissa villat eivät olleet ihan kunnolla paikallaan. Kylmä pääsi siis suoraan paperin toiselle puolen. Tämä oli kuitenkin helppo korjata samantien.

Kun Mies keikkui kattotuolien ja villojen lomassa, me tytöt leikittiin kotia alhaalla lämpimässä. Yritin myös siivota, mutta harjasta tuntui tulevan jatkuvasti kiistakapula, kun neitikin niin kovasti olisi halunnut auttaa, päädyin suosiolla jättämään siivouksen myöhemmälle ja keskityimme kävelemään käytävällä, availemaan kuvitteellisia ovia ja kulkemaan uuden kodin tiloissa ympäri. Täytyy myöntää, että vaikka pikkuneiti innoissaan olikin leikistä, niin sitä olin myös itse. Tuossa yllä olevassa kuvassa on meidän keittiö. Roskaämpäri ja harja ovat suunnilleen ruokapöydän kohdalla. Kapeamman ikkunan edestä kuljettiin sitten käymään jääkaapilla, siellä oli kuulemma ketsuppia, porkkanaa ja kanaa.

Styroxit on nyt nosteltu sivuun, jotta vielä joiltain osin kohmeinen sora saa lämmössä sulaa, ja jotta päästään kaivamaan viemäreitä. Huomenna alkaa se urakka, kun meidän tekniikkamies Teemu tulee paikalle.

Viime päivien aurinkoiset kelit ovat saaneet kyllä hymyn aika herkälle täällä. Toivottavasti myös siellä!

Aurinkoisin terkuin,

Anni

 

 

Laatuaikaa

Lauantaina aamulla vietiin pikkuneiti mummon hoiviin hetkeksi ja päästiin näin ihan kahdestaan talolle hommiin. Mies viimeisteli alla näkyvän tuulensuojalevytyksen sisäkaton porrastukseen ja aloitti lisäkoolausten tekemisen siihen.

Sisäkaton porrastuksen tuulensuojalevyt on nyt paikallaan. Tuli kyllä todella hieno tuosta lopputuloksesta! Mies teki viikollakin vanhempiensa kanssa aika monta tuntia töitä sen eteen, mutta kyllä oli sen arvoista. Nyt alkaa olla sen puoleen jo lähes valmista. Sitten päästäänkin jo vetämään paperit tuohon kolmion eteen ja siitä jatketaan suoraan korotettuun sisäkattoon. Huomatkaa meidän täysin ammattimaiset rakennustelineet. Montakohan paalia tarvitaan päällekäin, kun aloitetaan tuo korotetun sisäkaton paperin laitto.

Meillä on nyt muuten myös liesituulettimen putki paikallaan. Valittiin tuuletin huippuimurilla, jotta liesituuletin olisi mahdollisimman pieniääninen. Meidän tämänhetkinen liesituuletin on niin hyödytön ja kovaääninen, että sen käyttäminen aiheuttaa voimakasta hampaiden kiristelyä ja välillä on vaan helpompi jättää käyttämättä, jos haluaa vaikka keskustella jonkun kanssa ruoanlaiton aikana. Veikkaan kyllä, että se on myös osasyy meidän viherkasvien hyvään vointiin, kun päivittäin ruokaa valmistaessa loputkin asunnosta on sankassa vesihöyryssä. Kosteusprosentit siis hivoittelee tropiikkia sadekaudella ja erityisesti meidän bambu on kovassa kasvussa.

Torstaina lähdettiin extempore ajelulle pikkuneidin kanssa. Käytiin hakemassa Jyremarkin PP-Termo eristenauhaa ikkunoihin. Hah, oli kyllä sellainen extreme- reissu, että ei ihan heti toista kertaa. Mutta hauskaa oli! Ja löydettiin erinomainen kiinalainen ravintola Jämsästä. Kaikenlaisiin tilanteisiin sitä ihminen rakennushommissa ajautuu.

Tuo PP-Termo on tuote, jossa yhdistyy aika monta meille tärkeää ominaisuutta. Täysin kotimainen, myrkytön, allergia- ja astmaliiton suosittelema, teknisiltä ominaisuuksiltaan erinomainen ja luontoystävällinen tuotanto. Asentaminen on nyt oman kokemuksen pohjalta erittäin miellyttävää ja helppoa.

Alla kuvassa myös miun uudet nastakengät. Tätä se kolmenkympin saavuttaminen tiesi. Nastakengät -lempikengät.

Miun homma oli siis aloittaa tuota karmien tiivistystä tuolla eristynauhalla. Lähes ammattimaista oli touhu. Lähes.

Meidän työvalvonta on ulkoistettu nyt sen myötä,kun saatiin talolle oma työturvallisuustonttu. Yllä näkyvä näppärä sahausteline rakenneltiin tontun selän taa.

Tulevalla viikolla tavataan puuseppä ja jatketaan askartelua talolla.

Iloista alkavaa viikkoa kaikille!

Anni

Ikkunoita ja koolauksia

Aikamoinen juhlaviikko on takana, kun pikkuneidin syntymäpäivien lisäksi saatiin osallistua toisenkin kaksivuotiaan syntymäpäiville, ja pieni kummityttökin sai nimen! Nyt on kakkua tankattu niin, että varmasti jaksetaan paiskia töitä talolla.

Vuosi vaihtui iloisella yllätyksellä, kun kerettiin saada ikkunat paikalleen ennen kovimpia pakkasia.

Olohuoneen horisontaalinen ikkuna toimii täydellisesti Profinin lasiliukuseinän kanssa yhteen. Sohva asettuu tuohon ikkunan alle aika mukavasti, eikö? Siitä näkee sitten hyvin ulos lasiliukuseinän suuntaan, suoraan takkatulen loimotukseen ja sitten vielä todennäköisesti lasiliukuseinän vastaiselle seinälle asettuvalle televisiolle. Noissa kiinteissä ikkunoissa on vielä se hyvä puoli, että niiden pienille ikkunalaudoille saa ripoteltua kynttilöitä ja kaikkea muuta oleellista.

Allaoleva kuva on jotenkin ihana, kun tuo takaovi on tuolla auki. Näyttää vähän, että talossa jo asuttaisiin.

Etuovi odottaa tässä alla vielä siirtoa suojaan. Yksi vaihtoehto on piilottaa se meidän nykyiseen asuntoon sänkyjen alle. Hah.

Kävästiin pikkuneidin kanssa männäviikolla vielä Helsingissä ja sillä aikaa Mies oli taas vanhempiensa kanssa ahkeroinut katon koolausten kanssa. Vähän jo Ekovillan levyjäkin on laiteltu tuonne paperien päälle. Sitko-teippi on ollut ahkerassa käytössä. Todettiin, että siinä on turha säästellä, parempi olla varmuus siitä, että ilma ei kulje sieltä, mistä sen ei ole tarkoitus kulkea. Läpivientien tiivistykset on vielä tehtävä ja nyt työn alla on se surullisen kuuluisa sisäkaton porrastus, josta tulee nyt tosiaan porrastetumpi kuin oli suunniteltukaan.

Kun Mies on laskeskellut koolauksia ja suunnitellut porrastuksen teknistä toteutusta, miun työnsarkana on ollut tutustua ikkunoiden tiivistykseen. Tuo eristeasia on aikamoinen suo. Joka ikisellä eristeellä tuntuu olevan hyvät ja huonot puolensa, ja tuollaisessa karmin tiivistyksessä vielä sen sata tapaa toteuttaa se. Uskon kuitenkin, että löydetään oma hyvä tapa toteuttaa kaikki. Teippiä sitten vaan päälle, niin kaikki on kunnossa. Minkä mitta heittää, sen teippi peittää. Tai uretaani… tai sitten viimein lista.

Aurinkoista paluuta arkeen!

Anni

Vuosi 2016

Kuva tammikuulta 2016

Hyvää vuodenvaihdetta ystävät rakkaat!

Aikamoinen vuosi on ollutkin. Tammikuussa pikkuneiti täytti vuoden ja samalla vauvavuosi jäi taa. Tuolloin vuosi sitten ostettiin unelmien tontti ja sen jälkeen onkin tapahtunut paljon.

Ensimmäinen puolikas vuodesta meni enemmän ja vähemmän suunnitellessa. Muutettiin väliaikaiseen pienempään kotiimme, kilpailutettiin urakalla toimittajia ja vihdoin tilattiin hirret. Samalla kun puut kaatuivat tontilla, tuli meillä eteen suuri suru, kun jouduttiin luopumaan pikkuneidin Vaarista.

Tuon jälkeen hetki meni, kun Mies sai pyörittää projektia yksikseen. Oma keskittyminen oli vähän heikkoa. Mutta vuoden loppua kohden ollaan päästy koko porukalla jo hyvin nauttimaan projektista ja haaveilemaan omasta tulevasta kodista.

Tuleva vuosi tulee olemaan taas täynnä seikkailuja, vastoinkäymisiä ja myötätuulia, mutta kyllä täytyy sanoa, että tällä tiimillä niitä kohden on aivan loistavaa kulkea.

Tässä vielä vuosi kuvina,

Paperia kattoon ja mutkia matkassa (seinissä)

Blogi on ollut joulutunnelmissa , kuten tonttikin. Viimeaikaiset tapahtumat ovat keskittyneet pitkälti ilmastointiputkien laittoon (joka on tapahtunut vaivihkaa meidän loistavan sähkö/lvi-miehen puolesta) ja omina hommina tehtävään yläpohjan pahvitukseen. Meille on tulossa siis ekovillat ja sen myötä ilmansulkupaperit. Mies on isänsä kanssa saanut jo homman hyvin alulle, tänään jatkettiin hyvällä menestyksellä ja nyt toivotaan että päästään vielä uudenvuoden vaihtumisen merkeissä jatkamaan sitä urakkamallisesti eteenpäin.

Ennen joulua meillä huomattiin pieni erhe suunnittelussa. Meidän kattotuolit ja loppu talo on tehty eri mitoilla. Tämähän ei juuri muuten haittasi mitään, mutta koska meillä on följarit väliseinien kohdalla ja talon toisessa päädyssä korotettu sisäkatto, nämä eivät nyt kohtaa. Eli meidän korotetun tilan sisäseinä alkaa kahdeksan senttiä ulompana, kuin missä kattotuoli jatkaa seinää ylös asti. Allaolevassa kuvassa tuo seinä olisi siis toteutumassa följarin vasemmalle puolelle. Kattotuolin ja följarin tulisi olla samassa linjassa, mutta ei oo ei.

Tämähän ei varsinaisesti olisi iso ongelma, jos meillä ei olisi tarkkaan mitoitettua keittiö-ruokailutilaa. Eli nyt jos toteutettaisiin tuo seinän suoristus kattotuolien tasalle, ruokailutilamme pienenisi tuon kahdeksan senttiä ja se on jo aika paljon kokonaisuuden kannalta. Tässä vaihtoehdossa myös följarit tulisi siirtää ja siitä jäisi aika rujot jäljet seiniin. Toinen vaihtoehto olisi sitten toteuttaa seinä pienellä mutkalla. Eli tällöin seinä alkaisi alhaalla nykyisten följarien paikan kohdalta ja sitten ”ulkonisi” pätkän, seuraten kattotuolien linjaa sitten ylös asti. Nyt ollaan vähän sitä mieltä, että tehdään nuo mutkat, sillä seinän rujo ulkoilme följäreiden siirron seurauksena on aika raju ja tilan pieneneminen on aika iso riski sen toimivuuden kannalta. Palaan tähän, kun saadaan jotain selvyyttä asiaan.

Kiipeilin tänään vähän hirsien yläreunassa etsimässä reikiä, joita pitkin on tarkoitus ujuttaa sähköpiuhoja ulkoseiniin. Pääsääntöisestihän sähköt pyritään laittamaan väliseiniin, mutta aina silloin tällöin on pakko tehdä vetoja myös ulkoseinille. Silloin tehdään tuollaiset pystyporaukset hirsien sisään, jota kautta nämä onnistuvat. Näppärää, eikö!

Joulu meni ohi hurjaa kyytiä ja taitaa vuosikin vaihtua yhtä vauhdilla! Meillä on vielä ensi viikolle kovasti ohjelmaa, kun lähdetään pikkuneidin kanssa vierailulle Helsinkiin tapaamaan erästä pientä ihmettä ensimmäistä kertaa! Ja sen jälkeen sitten onkin koko loppuviikko yhtä juhlaa, kun meidän neiti täyttää kokonaiset kaksi vuotta.

Vuoden viimeiset päivät siis käsillä, toivottavasti ne on täynnä iloa teillä kaikilla!

Anni

 

Kohti joulua

Joulu vaan lähestyy hurjaa vauhtia. Eilen illalla ihmeteltiin miehen kanssa, että miten voikaan olla, että tässä sitä nyt oikeasti ollaan. Kesällä vielä jännitettiin, että rakennetaanko me edes tämän vuoden puolella ja nyt ollaan jo näin hyvässä vauhdissa! Väistämättäkin on käynyt mielessä myös jouluvalmistelut vuoden päästä, ollaankohan jo silloin uudessa kodissa!?

Viimeisen viikon aikana meille on ilmestynyt päätyterassi, katto pelteineen, etu ja takaterassit, loput hirsipaneloinnit, ikkuna-aukot on sahattu lopulliseen muotoonsa, ja mitäköhän vielä! Tuntuu, että tapahtuu niin paljon, ettei meinaa perässä pysyä!

Kelit ovat olleet kyllä enemmän kuin loistavia meidän pystytyksen ajan. Tähän päivään asti siis, kun vettä satoi niin, että varmasti ei ulkohommissa ole paljon naurattanut. Meidän pystytystiimi on ollut kyllä niin erinomainen, ettei oltaisi osattu edes toivoa mitään parempaa. Työn jälki on todella huolellista ja vauhti tosiaan aikamoista.

Tuossa ylläolevassa kuvassa näkyy tuo tapa miten karapuut (hirsitalon painumisen takia ikkunat kiinnitetään erillisiin puihin, eikä hirsiin suoraan) saadaan upotettua tuonne sivuihin ja näin sitten saadaan ikkunoiden pielet sirommin toteutettua.

Tykätään tuosta meidän päätyterassista ku hullu puurosta!

Etuterassi valmistui tänään! Siitä tuli yllättävän leveä, ja se on erittäin mukava juttu, eipähän tule ahdasta!

Mies laittoi kuvaa myös meidän etuovesta, Kaskipuun Kouta oli ihana kuvassa ja sitä se on myös todellisuudessa. Ja vaikka talomyyjä totesikin sen klassisen ”rouvalla on kallis maku” -kommentin Kaskipuun ovista kysyessäni, ei sen kustannukset kuitenkaan olleet merkittävän suuret suhteessa Pihlan tarjottuihin. Ja vaikka ovi on umpiovi, sen viereen meillä tulee saman korkuinen ikkuna tuomaan valoa eteiseen.

Vaikka valittelinkin aiemmin, ettei oikein joulumieltä tahdo löytyä, on sekin tässä viime päivinä alkanut ilmestyä joulusiivouksen ja leipomishommien myötä. Vähän meillä on talon edistymisen huolena ollut ikkunat, joiden toimitus jostain tuntemattomasta syystä on myöhästynyt. Nyt on sitten jo hyvin epävarmaa, että saadaanko ikkunoita enää ennen joulua paikalleen. Harmittaa kyllä aika lailla jos niin käy, sillä seuraava mahdollisuus niiden asennukselle on sitten ensi vuoden puolella. Toivotaan parasta. Olisi nyt se joulun ihme paikallaan!

Ihanaa joulunalusviikkoa kaikille!

Anni

Yhtä juhlaa!

Eilen oli kaunis päivä. Itsenäisyyspäivä on aina ollut yksi lempipäivistäni. Koko päivän kestävä juhlava tunne ei oikeastaan kaipaa sen kummempaa syntyäkseen, kun ajatukset ovat rakkaissa ihmisissä, jotka ovat elämänsä aikana antaneet niin paljon, jotta meillä olisi nyt näinkin hyvä olla.

Tänä vuonna itsenäisyyspäivä oli vähän erilainen, kun ystävämme lapsi kastettiin kotikylässäni. Juhlava päivä siis senkin puolesta. Aamulla kerettiin kuitenkin paistaa perinteiset itsenäisyyspäivän piparit mummilassa pikkuneidin ja mummin kanssa. Illaksi ajettiin sitten vielä kotiin ja kerettiin katsoa pieni pätkä linnanjuhlia.

Juhlava tunne vaan jatkuu nyt, sillä tänä aamuna sain kuulla pienen tytön syntymästä ja sain mieheltä (joka jo anivarhain suunnisti tontille) kuvan, jossa ensimmäiset hirret ovat jo kohdillaan.

Ja nyt päivän päätteeksi myös ne viimeiset hirret on omilla paikoillaan. Jos osaisin kuvailla sitä tunnetta, kun katsottiin miehen ja tytön kanssa ikkunoiden ja ovien paikkojen hahmottumista, niin kuvailisin. Aivan käsittämätöntä, että se talo, joka yhdessä hahmoteltiin ja piirrettiin, on nyt ihan oikea talo. Jokainen sentti on mietitty, jokainen ikkuna ja ovi ja nurkka ja kaikki. Ja nyt se ihan kaikki on siellä, meidän täydellisellä tontilla.

Onnellisin terveisin,

Anni