Seiniä ja maalivalinta

DSC_2331

Tuntuu hassulta päivittää blogia, että tehdään seiniä, kun niitähän tässä ollaan tehty jo pitkään. Työtunteja tuohon hommaan kuitenkin on huvennut paljon ja nyt aletaan olla loppusuoralla. Runkojen noustua levytettiin toiset puolet, villat ja sähköt väliin ja levyt toiselle puolelle. Kipsilevyruuveja on huvennut laattikkokaupalla ja vasen käsi hakeutuu jo aika luontevasti raksaliivien vasemmalle takataskulle ruuvia noutamaan.

Mutta paljon on tapahtunut myös uutta!

Tuossa alkukuvassa näkyy jo meille tilattu maali. Päädyttiin Uulan maaleihin, sillä haluttiin valita hyvä kotimainen tuote, jolla voi maalata myös hirsiseiniä. Vaihtoehtojahan hirsien käsittelyyn on monia, ja moni valitseen kuultokäsittelyn, jolla saadaan puun syyt näkymään vaalean pinnan alta. Meillä kuitenkin päädyttiin peittävään vaihtoehtoon ja värisävyksi valittiin Tikkurilan valkoinen.

Uulan Into sisustusmaali on VOC-vapaa, M1 -luokiteltu, siinä ei ole muovisideaineita eikä haitallisia orgaanisia yhdisteitä. Luonnonöljypohjainen tuote on siis verrattaen turvallinen ja terveellinen vaihtoehto, ja mikä parasta, se jättää täysin hengittävän pinnan, joka siis soveltuu myös hirsiseinille. Selasin läpi aikamoisen kavalkaadin tuotteita ennen päätymistä soittamaan Uulalle ja lämpimästi voin kyllä suositella myös Uulan perheyrityksen palveluhenkisyyttä. Uulalla on itsellään hyvin monipuolinen värikartta jo omasta takaa, mutta erikoissävytyksen tekeminen ei ollut heille minkäänlainen ongelma. Kaikki tilaukseen ja tuotteeseen liittyvät kysymykset saivat perusteelliset vastaukset ja maalit saapuivat kotiovelle parissa päivässä. Uulalla on siis nettikauppa, johon suosittelen tutustumaan. Pientä hintavertailua kerkesin tehdä rautakaupoissa ja suosittelen käyttämään suoraan tuota nettikauppaa sen puolesta.

IMG_20170523_161036_397

Kylpyhuoneen ja saunan seinät meille muurattiin harkoilla ja tämä työ päädyttiin ulkoistamaan. Todettiin, että se muutama päivä, joka ammattilaiselta tuohon työhön kuluu, on taloudellisenakin panostuksena sen arvoista jos vaihtoehtona olisi ollut opetella työ kokonaan alusta pitäen itse. Mielenkiintoista ja mukavaa se varmasti olisi ollut, sen takia se olikin tarkoitus tehdä itse, mutta päädyttiin kuitenkin tähän ja tuo säästetty aika oli kyllä arvokasta.

Yksi viikonloppu hurahti pohtiessa kodinhoitohuoneen seinää ja ovea. Oltiin suunniteltu liukuovea tuohon, mutta valmiin liukuovirungon tilaaminen mietitytti. Montaa eri vaihtoehtoa pyöriteltiin, mutta lopulta päädyttiin kuitenkin tekemään tuo seinän sisään liukuvan liukuoven runko itse. Ja voi pojat siitä tuli hieno! Esittelinkin tätä jo instan puolella aiemmin ja lupasin kertoa tuosta toteutuksesta tarkemmin tällä puolella, sellainen postaus on siis luvassa! Vastaava mestarikin oli kuulemma tyytyväinen toteutukseen, joten uskallan jakaa suunnitelmaa eteenpäin. Noissa kuvissa muuten näkyy mukavasti jo myös valmiit kylppärin seinät ja vielä kesken oleva kylpyhuoneen ja saunan väliseinä.

IMG-20170611-WA0002

Vielä on muutama kohta levytystä vailla ja sitten päästäänkin siirtymään katon levytykseen. Heinäkuun alulle tilattiin tasoiteporukka ja se mielessä pysyy työtahtikin kiitettävänä, kun ei sinne heinäkuuhunkaan enää pitkästi ole. Juhannussuunnitelmat on siis selvillä!

Aurinkoa ja vähän sadettakin sinne kaikille!

Anni

*Yhteistyössä Uulatuote Oy

Mainokset

KHH

Yhteistyössä Stala*

siparila_vire_paneeli_sisustaminen
Kuva Siparila

Meidän kodinhoitohuoneen hahmotteleminen on ollut taas yksi näistä haastavista kokonaisuuksista. Johtotähtenä suunnittelussa on ollut kuitenkin se, että tilassa tulisi yhdistyä kuraeteinen, pyykkihuolto ja tunnelmallinen ja huonemainen pukeutumishuone. Materiaalien suhteen tässä on lähdetty samalla ajatuksella kuin muuallakin talossa, eli selkeitä, mahdollisimman pitkälti luonnonmateriaaleista koottuja kokonaisuuksia. Ollaan miehen kanssa pyöritelty näitä materiaaliasioita aika paljon ja todettu, että halutaan panostaa siihen, että kodin pintamateriaalit kestävät mahdollisimman hyvin aikaa. Puu tai vaneri itsessään antavat anteeksi kolhuja ja naarmuja,ja niiden paikkaaminen (jos tarpeen) on päätoimisesti mahdollista ihan omin voimin.

Keittiöön meille on tulossa Stalan teräksinen allas, ja sen valintaan palaan vielä toisen kerran, mutta kodinhoitohuoneeseen ei haluttu teräksistä allasta, vaan jotain muuta. Täydellinen pari jo aiemmin esittelemälleni Tapwellin Ringo- hanalle löytyikin myös Stalalta. Stalan komposiittialtaat ovat jo muotoilultaan omaa silmää miellyttäviä, mutta ennekaikkea tuo komposiittialtaan huolettomuus houkutteli sijoittamaan meidän kodinhoitohuoneeseen juurikin sellaisen. Nyt siis molemmat kovan käytön altaat tulevat meidän kotiin Lahdesta. Allas on muuten paikka, jossa ei tahdottu tinkiä. Perusteeksi voisin liittää tähän meidän kerrostalokämppään pikaremontissa valikoituneesta halvemmanpuoleisesta teräsaltaasta kuvan. Mustalle allasparille löysimme iloksemme myös (yllättävänkin edullisen) sähkökäyttöisen mattamustan patterin Tammiholman valikoimasta, joka meillä tulee olemaan kodinhoitohuoneen ulko-oven läheisyydessa. Saadaan talvellakin lapaset kuivaksi. Vaikka alunperin oltiin ajateltu, että kiinteä kytkentä patterissa olisi ulkonäöltään miellyttävämpi, päädyttiin kuitenkin pistokkeelliseen malliin, jonka voi myös irroittaa verkkovirrasta vaikka kesällä, kun tarvetta ei niin ole.

Kuvat Stala, Tammiholma ja Tapwell

Komposiittiallas mahdollistaa huolettoman altaan käytön, kun multa tai kura ei vaurioita allasta millään tavoin. Nautin itse myös kovasti altaan siististä ja modernista ulkonäöstä, joka vie kodinhoitohuoneemme yleisilmettä pois kliinisestä kylmästä pyykkituvasta, lähemmäs haaveilemaani kotoisaa tilaa. Tuo allas on suunnitelmissa upottaa mäntylevyyn, jonka käsittely tulee olemaan läpinäkyvä lakka tai öljy. Lakka tekisi pinnasta ehkä kestävämmän, mutta tuota käsittelyä pitää miettiä vielä vähän tarkemmin myöhemmin.

Kuvat Stala ja taloon.com

Tuossa aloituskuvassa näkyvä Siparilan Vire-paneeli on ollut meillä haaveissa jo pitemmän aikaa. Jos se päädytään hankkimaan, olisi ihaninta vielä viedä sama paneeli kattoon asti. Sen eteen tulisi roikkumaan sitten vielä House Doctoring vaaterekki:

Ms0200
Kuva House Doctor

Saa nähdä miten tuo tila tulee todellisuudessa toimimaan. Uskon kyllä, että siitä saadaan ihan mukava ja käytännöllinen. Kaapistoja ei tarkoitus ole tulla kuin siivouskaappi, säilytyspenkki ja pyykkilipasto. Altaan alle tulee laatikostot, mutta mitään ylimääräistä kaapistoa ei meinattu laittaa. Kimmoke tähän tuli meidän elämässä olleista ratkaisuista, joissa tilaa ei ole ollut, eikä sitä oikein ole kaivattukaan lisää. Konmari on kovasti pinnalla, mutta entäs jos sen ottaa jos tässä vaiheessa mukaan? Vierastan ajatusta useista kaapeista, sillä tiedän olevani sellainen tyyppi, joka saa täytettyä ne kyllä, mutta puoliakaan tavaroita ei tule käytettyä. Mitä mieltä te olette tällaisestä? Olisiko fiksuinta kuitenkin lisätä yläkaappia jotta olisi sille muullekin tilaa, vai riittääkö, että pyykihuollolle ja puhtaille pyykeille löytyy paikat. Jotain pientä Seinähyllyä on pyöritelty myös suunnittelmissa. Esimerkiksi Tämä ihana Rose in April -hylly toimisi mainiosti!

babou3-valk
Kuva Tuutilulla

Tänään alkoi muuten kylpyhuoneen seinien muuraus, joten kohta myös seinä tuolle hyllylle on pystyssä! Tontilla on ihanaa viettää aikaa ulkona, kun aurinko paistaa ja lämmittää. Eilen ihasteltiin, kun kolme joutsenta lensi matalalla talon ohi. Näillä keleillä tontille lähteminen on aika mukavaa, kun kaupungin pienet neliöt alkaa lämmetä ja tuntua vähän ahtailta.

Itse ollaan jatkettu väliseinien parissa. Levytystä riittää vielä senkin jälkeen hetkeksi, sillä luvassa on katon levytystä. Facebookin Raksakimppa-ryhmä teki taas tehtävänsä, kun levyhissi vaihtoi omistajaa ja nyt sellainen on jo valmiina talolla odottamassa tuota katonlevytysvaihetta.

Ihanaa viikkoa! Vihdoin se kevät (ja kesä?) tuli!

Anni

Takka ja leivinuuni

IMG_20170331_190215_412

Blogin puolelle tuli vähän pitempi tauko nyt. Mutta täällä ollaan ja nyt taas tapahtuu! Tai tuntuu että elämässä tapahtuu vähän liikaakin välillä, ja se se osasyy blogihiljaisuuteenkin on ollut. Kaikki on kuitenkin kivoja juttuja, itse ei vaan meinaa aina pysyä perässä. Joku ihmeellinen kevätväsymyskin on iskenyt allekirjoittaneeseen, mutta eiköhän tämä tästä!

Takka ja leivinuuni -meidän kodin sydän on nyt vihdoin valmis. Tai tuo alakulman tolppa kaipaa vielä maalia, mutta sekin saadaan varmaan pian hoidettua. Kokonaisuudesta tuli kauniimpi, kuin mitä oltaisiin osattu ikinä kuvitella. Ekomoduulin lisäimaluukku näkyy tuossa takan luukun alla ja sen käyttäminen on todella yksinkertaista. Sytytys, paloaika ja hiipuminen ovat nuo kolme vaihetta joissa ilmanottoa säädellään. Ekomoduulista kerroinkin jo vähän aiemmin, mutta sen perusidea on siis tehostaa palamista niin, että lopputuloksena on suurempi lämmöntuotto ja puhtaammat palamiskaasut. Tuon ekomoduulin kanssa suositellaan muuten tuota kyseistä HTT 603 luukkua, mikä meillä on, sillä se on kaasutiivis ja lapsiperheen näkökulmasta muutenkin ihanteellinen, sillä siinä on tuplalasi, jonka ansiosta luukku ei kuumene samaan malliin kuin normaalisti. Ulkonäkö luukussa on myös aika täydellinen meidän makuun, joten ei paljon tyytyväisempiä voitaisi olla näihin valintoihimme. Leivinuuninluukku meillä on eri sarjasta HTT403, sillä haluttiin tuo korkeampi lasi, ja korkeampi luukku yleensäkin. Ei tarvitse kinkun koossa kitsastella ;). Kaikki nämä tuotteet löytyy Pislan HTT -tulisijatuote valikoimasta.

DSC_1883DSC_1881DSC_1899DSC_1914DSC_1905DSC_1907

Ja mites nuo carrara -marmorikuvioiset laatat. Olen aivan rakastunut. Mies huomasi noiden kuvioiden muistuttavan vähän savuvanoja, ja sekin ajatusmalli sopii tuohon kokonaisuuteen aika mukavasti. Oli iso onni, että ne löydettiin!

Ja muurarimme Petteri Stubb. Niin monta nerokasta ideaa, joiden ansiosta kokonaisuus muotoutui paremmaksi, kuin mitä koskaan oltaisiin osattu kuvitella. Ja kaikki oli mietitty loppuun asti, laattojen kuvioiden asemointia myöten. Suosittelen lämpimästi.

DSC_1931

Viime viikolla mies totesi lattiavalun kaipaavan vielä uutta hiontaa ja loppuviikosta sellaisen toteuttikin vanhempiensa rautaisella avustuksella. Perjantaina siivottiin vielä hionnan jälkiä ja aloitettiin väliseinäprojekti, mutta siitä lisää seuraavan kerran.

Mitäs tykkäätte meidän takka-leivinuuni-ihanuudesta?

Anni

 

 

*Yhteistyössä Pislan kanssa, tuotteista saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan

Kaunista ja käytännöllistä (ja passelin hintaista)

img_20170221_125312_599

Iso haaste talon sisustuksen suunnittelussa, on löytää tasapaino, joka on hyvä sekä silmälle, että arkiselle elämälle. Ja toki myös budjetille. Meillä on iso osa irtokalusteista jo omasta takaa, mutta hankintoja tulee väistämättäkin esimerkiksi kiintokalusteiden myötä. Ainut todellinen isompi huonekalu, joka tullaan hankkimaan uuteen kotiin on sohva.

Suomalainen sohvatuotanto on niin laadukasta ja omaa silmää miellyttävää, että oikeastaan ei ole mitään syytä edes katsella muita. Hauskasti sitä vaan ne samat valmistajat ja mallit, jotka itselle on niitä mieluisimpia, löytyvät myös monen sisustusbloggaajan olohuoneesta. Onnistunut muotoilu miellyttää laajaa asiakaskuntaa, niinhän se on.

hakola_cosy_stark_vaalbeige_metjalka-1030x687
Hakola Cozy

Koska olen mieltynyt muutenkin moneen suomalaiseen valmistajaan, on tuotteiden hankkiminen siirtynyt tori.fi -sivuston puolelle. Moni kotimainen laatukaluste kun melkeinpä paranee vanhetessaan, ja uutena niiden hankkiminen olisi oman budjetin ulkopuolella.

117artek10_iso-350
Artek 65k

Mutta joitain tuotteita on aika epätodennäköistä löytää torista, tai yleensäkään käytettynä ja niiden kohdalla on tehtävä päätöksiä, joiden jälkeen jää vielä rahaa ruokaankin.

 

Pasila -valaisin meille on tulossa makuuhuoneesen molemmin puolin sänkyä. Se on ollut suunnitelmissa jo pitkään, eikä onneksi kaada ihan budjettiakaan. Tuo Our Editionin Turnaround vaaterekki komeilee miun haaveissa vaatehuoneen seinällä, ja varovaisen hankitaehdotuksen olen jo Miehellekin esittänyt. Se on onneksi hankinta, jonka voi toteuttaa myös vähän myöhemmin.

Miten teillä tehdään kalustevalinnat? Voittaako useimmin järki vai tunteet ja onko sijoitukset ennemmin pitkällisen pohdinnan tuloksia vai jotain ihan muuta?

Investoin eilen kukkakaupassa ja toin kotiin pienen kodinonnen. Siinä se ikkunalaudalla paistatteli kevätauringossa. Ihana aurinko!

Työmaan tapahtumista tulossa pian päivitystä, lattiavalu se vaan lähenee ja nyt se on jo varattukin!

Anni

 

 

 

Meidän keittiö

Innostus on vähän ehkä väärä sana kuvaamaan omia fiiliksiä tästä meidän keittiöprojektista tällä hetkellä. Sellainen fiilis mikä tulee siitä, kun toteaa, että onkin mahdollista toteuttaa ihan oikeasti just se unelmakeittiö, minkä oli jo työntänyt ajatuksistaan pois – kun ei kukaan valmista Suomessa sellaista.

No valmistaapas! Meidän puuseppä tekee meille just sen täydellisen keittiön.

Behold!

keittio%cc%88

Selityksenä excel-taulukkotaiteelle olkoot se, että monessa piirto-ohjelmassa tuotteet on vakiomittaisia ja ajattelin jotenkin päästä helpolla, kun meillä nuo mitat nyt voi olla melkein mitä vaan. Ja oli myös aika myöhä. Ja pääsin helpolla.

No mutta. Siinä on siis meidän keittiö. Ja siitä tulee ihana. Materiaaliksi tulee koivuvaneri, joka mahdollisesti vielä viilutetaan. Vanerin elävyys erilaisissa olosuhteissa on olematon verrattuna massiivipuuhun, ja siksi se onkin niin näppärä kalustemateriaali. Pinnat jätetään puun luonnolliseen sävyyn ja ne käsitellään luonnollisella öljyvahalla. Tasoksi meille tulee Dekton (tai sen tyylinen) taso, jonka sävyksi on valikoitunut musta. Tästä vähän lisää vielä toisen kerran.

Keittiön malliksi valikoitui suora I-seinä ja sen lisäksi saareke. Saarekkeelle tulee mittaa 2,5m ja se on tarkoitus jättää täysin työtasoksi, välipalapöydäksi, tarjoilutasoksi, baaritiskiksi, askartelualustaksi tai mihin vaan, mihin työtilaa tarvitaan. Saarekkeen alle tulee vetolaatikoita ja yksi kaappi, jonne piilotetaan mikro ja isommat keittiökoneet (tai suoraan sanottuna yleiskone, joka on vielä vasta haaveena, mutta pitää sillekin paikka olla). Saarekkeeseen on tarkoitus myös saada mahtumaan kuivatavaraa ja astioita, sekä biojätevaunu.

Miten moni on katsonut, kun Jamie Oliver pilkkoo jotain (niissä vanhoissa jaksoissa) keittiössään ja sitten vaan näppärästi pyyhkäisee kaiken ylimääräisen sinne reikään? Minä olen, ja se näytti joskus niiiin fiksulta, ennenkun joku vinkkasi sen aukon olevan sitten aina ihan hirveässä kunnossa. Tästä viisastuneena, sotketaan nyt tasosta vain yksi reuna, kun sipulinkannat voi pyyhkäistä kämmennensyrjällä avattuun biojätevaunuun. Kuvassa ylempänä oleva saarekekuva näyttää miten tavarat sijoittuvat suhteessa muuhun keittiöön, ja siitä huomaattekin, että kun ruokailun jälkeen siivoaa astioita, on ruuantähteet (joita toivottavasti hyvin harvoin on) helppo sipaista samaiseen biojätteeseen, ennen lautasen laittamista astianpesukoneeseen.

Pyrittiin saarekkeessa selkeään yleisilmeeseen, ja kovin tyytyväinen olen nyt ainakin tuohon laatikkojakoon. Saarekkeen toiselle puolelle tulee sitten istumapaikkoja niille välipalatyypeille ja satunnaisille viehkeille ystäville, joiden kanssa voimme nauttia lasilliset viiniä siinä ruuanlaiton ohessa.

cs_50_f_11
Kuva:Stala

Tuo itse keittiöseinä sitten rakentuu vasemmalta alkaen niin, että seinän viereen on tulossa ensin korkea ja kapea avohyllykkö, johon miun kiitettävä reseptikirjakavalkaadi saadaan sujautettua. Yllähyllyille jää vielä mahdollisesti tilaa jokuselle viinipullolle ja viherkasville. Pakastimen ja jääkapin jälkeen saavumme tiskikoneen eteen, jonka päälle sijoittuu avohylly(-t?). Välitilan materiaaliksi ollaan jo valittu mikrosementti ja se tulee jatkumaan myös ylös tuohon avonaiseen tilaan. Seuraavan sivuaskeleen myötä ollaan altaan edessä ja sen yläpuolelta alkaa kaapisto, jonka ensimmäinen kaappi sulkee sisäänsä kuivuukaapin. Vielä vasemmalle ja laatikostojen välistä löytyy uuni ja induktiotaso, ylhäällä integroitu liesituuletin kaappien väliin naamioituneena.

ec67943d29d516f910d87b7191fbca3e
Kuva täältä

Tuossa kuvassa on nyt varmaan suurinpiirtein se yleisilme, johon pyritään. Paljon on vielä mietittävää, ja paljon on onneksi jo selvää, mutta onneksi nyt ollaan jo tässä vaiheessa.

Mutta nyt, kommentteja! Mikä ois vielä hyvä lisä? Mikä on parasta siun omassa keittiössä? Mitä tekisit toisin?

Isoimmat kysymykset itsellä liittyy vielä tuohon avohyllyyn. Yksi vai usempia? Erillinen hyllykkö vai simppelisti yksi levyhylly, ja sekin vielä samalla sävyllä taustalla olevan mikrosementin kanssa?

Innostunut masterchef täällä odottaa innokkaana, että mitä raati tykkää?

Anni

Laatuaikaa

Lauantaina aamulla vietiin pikkuneiti mummon hoiviin hetkeksi ja päästiin näin ihan kahdestaan talolle hommiin. Mies viimeisteli alla näkyvän tuulensuojalevytyksen sisäkaton porrastukseen ja aloitti lisäkoolausten tekemisen siihen.

dsc_0963

Sisäkaton porrastuksen tuulensuojalevyt on nyt paikallaan. Tuli kyllä todella hieno tuosta lopputuloksesta! Mies teki viikollakin vanhempiensa kanssa aika monta tuntia töitä sen eteen, mutta kyllä oli sen arvoista. Nyt alkaa olla sen puoleen jo lähes valmista. Sitten päästäänkin jo vetämään paperit tuohon kolmion eteen ja siitä jatketaan suoraan korotettuun sisäkattoon. Huomatkaa meidän täysin ammattimaiset rakennustelineet. Montakohan paalia tarvitaan päällekäin, kun aloitetaan tuo korotetun sisäkaton paperin laitto.

dsc_0966

Meillä on nyt muuten myös liesituulettimen putki paikallaan. Valittiin tuuletin huippuimurilla, jotta liesituuletin olisi mahdollisimman pieniääninen. Meidän tämänhetkinen liesituuletin on niin hyödytön ja kovaääninen, että sen käyttäminen aiheuttaa voimakasta hampaiden kiristelyä ja välillä on vaan helpompi jättää käyttämättä, jos haluaa vaikka keskustella jonkun kanssa ruoanlaiton aikana. Veikkaan kyllä, että se on myös osasyy meidän viherkasvien hyvään vointiin, kun päivittäin ruokaa valmistaessa loputkin asunnosta on sankassa vesihöyryssä. Kosteusprosentit siis hivoittelee tropiikkia sadekaudella ja erityisesti meidän bambu on kovassa kasvussa.

dsc_0964

Torstaina lähdettiin extempore ajelulle pikkuneidin kanssa. Käytiin hakemassa Jyremarkin PP-Termo eristenauhaa ikkunoihin. Hah, oli kyllä sellainen extreme- reissu, että ei ihan heti toista kertaa. Mutta hauskaa oli! Ja löydettiin erinomainen kiinalainen ravintola Jämsästä. Kaikenlaisiin tilanteisiin sitä ihminen rakennushommissa ajautuu.

Tuo PP-Termo on tuote, jossa yhdistyy aika monta meille tärkeää ominaisuutta. Täysin kotimainen, myrkytön, allergia- ja astmaliiton suosittelema, teknisiltä ominaisuuksiltaan erinomainen ja luontoystävällinen tuotanto. Asentaminen on nyt oman kokemuksen pohjalta erittäin miellyttävää ja helppoa.

Alla kuvassa myös miun uudet nastakengät. Tätä se kolmenkympin saavuttaminen tiesi. Nastakengät -lempikengät.

dsc_0965

Miun homma oli siis aloittaa tuota karmien tiivistystä tuolla eristynauhalla. Lähes ammattimaista oli touhu. Lähes.

dsc_0961

dsc_0962

dsc_0960

Meidän työvalvonta on ulkoistettu nyt sen myötä,kun saatiin talolle oma työturvallisuustonttu. Yllä näkyvä näppärä sahausteline rakenneltiin tontun selän taa.

dsc_0957

Tulevalla viikolla tavataan puuseppä ja jatketaan askartelua talolla.

Iloista alkavaa viikkoa kaikille!

Anni

Profin lasiliukuseinä!

img-20161213-wa0006

Kun rakennusprojekti alkoi, ja kun kierrettiin eri talovalmistajien juttusilla, aika moni huomautti suunnittelemastamme lasiliukuovesta ja sen tuomista lisäkustannuksista. Ja kyllä sitä tuli toki itsekkin punnittua, että mikä sen arvo sitten on rahassa ja sitten taas toisaalta käyttömukavuuden ja ulkonäön puolesta. Lopulta tehtiin kuitenkin päätös, jota ei kyllä olla hetkeäkään kaduttu.

Kun kirjoittelin loppukesästä meidän päätöksistä ikkunoiden suhteen täällä, olin hyvin varma, että kyllähän se on jämptisti niin sitten. No ei ollut. Aika montakin juttua muuttui matkan varrella, niistä tärkeimpänä ehkä väri. Sattuipa niinkin hassusti nimittäin, että löysin, kesken lopullisen sopimuksen laatimisen, kuvan Mammutin sivuilta, jonka myötä todettiin, että kylläpäs se tumma voisi sittenkin toimia. Ja niin me sitten vaihdettiin takaisin alkuperäiseen, haaveilemaamme väriin.

Toinen mitä muuttui, oli koko. Kun tuota lasiliukuovea suunniteltiin Profinin ihanan Tiinan kanssa, todettiin, että jotta ovesta tuleva hyöty maksimoituisi, olisi sen koko oltava vähän tuota alunperin suunniteltua 2m suurempi. Halusimme kuitenkin säilyttää jonkinmoiset symmetrian tuon seinän ikkunapinnassa ja nyt se koostuu kolmesta 130cm leveästä yksiköstä, joista kaksi muodostavat tuon itse liukuoven. Näin saatiin mukavan kokoinen kulkuaukko, mutta oven paino pysyi kuitenkin maltillisena.

img-20161212-wa0003

Painoa tuolla lasiliukuovella on kuitenkin sen verran, että se nostettiin eilen nosturin avulla jo paikalleen. Olisin kovasti halunnut olla itsekin paikalla, mutta meidän pieni kuumepotilas piti äitin visusti kotona, hyvä paikka se oli sekin.

Päädyttiin tilaamaan lasiliukuovi Profinilta vaikka alunperin se olikin talopaketissa Pihlalta, sisällytettynä samaan pakettiin muiden Pihlan ikkunoiden kanssa. Profin on ollut meille ensimmäinen lasiliukuseinä, johon ollaan tutustuttu, ja hyväksi havaittu. Profinin tehdas sijaitsee Pudasjärvellä, jossa lasiliukuseiniä on valmistettu jo yli 20-vuotta. Homma siis on todellakin hanskassa. Mie muuten puhun ovesta, mutta virallisesti käytetään sanaa lasiliukuseinä. Ihan perusteltua, sillä onhan tuo nyt aika paljon enemmän, kuin vain ovi. Iloksemme Profin lähti myös mukaan yhteistyöhön blogimme kanssa ja senkin puolesta mie varmasti päivittelen oven käyttökokemuksista, varsinkin vielä sitten,kun jo päästään asumaan. Oi, tuosta kun hilppaisee terassille kahvikupin kanssa kesäaamuna.

Ja jottei elämä kävisi tylsäksi, keksittiin tässäkin tilauksessa vielä viimetinkaan vaihtaa helat messinkisiksi. Mitäs tykkäätte? Me r a k a s t e t a a n noita! Tekee ihan eri fiiliksen oveen. Ja tuo kaunis kuurankukkapinnoite ovessa on tosiaan vain pakkasen aikaansaamaa koristekirjailua. Tässä alla olevassa kuvassa ovi on vielä odottamassa asennusta.

img-20161211-wa0001

Lasiliukuovi viereinen kiinteä ikkuna otettiin myös Profinilta, sillä näin voitiin varmistaa, että näiden vierekkäisten ikkunoiden profiili on samanlainen. Meille tuli Core -malliston lasiliukuovi, joka on Profinin perusmalli. Koettiin sen tekniset ominaisuudet meille oikein passeleiksi, ja vaikka U-arvo olisikin ollut hieman parempi tuossa Active -mallissa, oli Corekin erittäin hyvissä lukemissa (n.0,85 varmaan meidän kokoisessa ratkaisussa).

Mitäs tykkäätte? Mie yritän päästä valoisan aikaan pian tontille, jotta saan vielä kuvia viimeisimmistä tapahtumista! Meillä on nimittäin aluskatteet, följärit ja aivan upea terassin katto, joka on tuon tässä esitellyn ihanuuden suojana.

Pian palataan!

Anni