Sisä- ja ulkotäytöt.

Tostaina aamulla saatiin sisä- ja ulkotäytöt käyntiin. Aloitettiin asettelemalla routastyroxeja sokkelin ympärille. Oli aika upea aamu ja vaikka kaivojen ja ränniputkien kanssa räpeltäminen menikin ihan jo jouluaskartelun piikkiin, ei fiilis voinut olla oikein mitään muuta kuin loistava. Ollaan nimittäin nyt herätty siihen todellisuuteen, että hirret tulevat tontille jo ihan pian!

Polyuretaanivaahto, eli tuttavallisemmin ”urtsu” on räpäläkäden pelastus. Jo täyttyi kolo jos toinenkin. Mies kysyi aamulla, että osaanko sitä käyttää. Myönsin ettei ole sen vankempaa kokemusta kyseisestä tuotteesta, mutta tarjoilija-aikoina tuli hyrskytettyä ja pursoteltua aika monta purkkia Cessibon –kermavaahtoa. Erona tuohon oli, että nyt ei oikein tarvinnut edes miettiä lopputuloksen ulkonäköä.

Meillä on yhdessä kulmassa pieni syvennys sokkelissa ja sitä kohtaa täytettiin myös sisäpuolelta ensin hiekan kanssa, ennekun siirryttiin täyttämään sisäosia sepelillä.

Perjantaina homma edistyi hienosti, ja lopputuloksena oli valmiit sisätäytöt. Juuri parempaa ajoitusta ei olisi voinutkaan olla, sillä lauantai toi tullessaan pakkaskelit ja nyt meillä oli lattiastyroxien alla sokkelin sisäosat jo suojattu.

Hommaa riitti lopulta moneksi päiväksi ja kiitollisina otettiin vastaan apua aina yhtä huikeilta Miehen vanhemmilta ja sydämelliseltä ystävältä, joka riensi apuun kun epätoivo alkoi iskeä sunnuntaiaamuna. Tuo meidän päätyterassi aiheutti aikamoisen palapelin noiden eristeiden kanssa. Mies vielä nimittäin heräsi ajatukseen, että jotain on nyt mennyt vähän vikaan ja totesi, että perjantaisien sisätäyttöjen tiimellyksessä oli unohdettu yhdet eristeet sokkelin sisältä, jotka perustussuunnitelmaan oli merkitty.

Onni onnettomuudessa, nuo lisäeristeet saatiin korvattua sokkelin ulkopuolisilla pystyeristeillä. Vähän jo jännitti, että meneekö sisätäytöt uusiksi, mutta hyvä näin.

Kova uurastus palkittiin eilen, kun täytöt saatiin tehtyä. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja ensi viikolla tuleva hirsitoimitus pisti nostamaan suunpieliä vienoon hymyyn.

On tää vaan hienoa.

Pakkasterkuin,

Anni

Advertisement

Valun jälkeen.

Viikko sitten sunnuntaina oli lunta jo aika kiitettävästi ja päästiin lumitöihin tontille. Vähän alkoi jo jännittää, että jäätyykö maa sokkelin sisäpuolelta liian pahasti, että joudutaan lämmitystöihin ennen sisätäyttöjä tai vaihtoehtoisesti kuorimaan jäätynyt kerros maata pois. Kovasti vastaava mestari kuitenkin lohdutti, että pressutettu maa lämmittää kyllä itseään vielä sen verran, ettei mitään hätää ole, mutta pitihän sitä nyt jännittää kuitenkin.

Keskiviikkona Mies ja Appiukko saivat jo tehokkaasti patolevyjä paikalleen, vaikka työkalujen vääntövoima vähän meinasikin loppua kovan betonin kanssa. Onneksi Appivanhempien taianomaisesta varastosta löytyi myös 80-lukulainen verkkovirtaporakone, joka joudutti hommaa jo ihan eri tyyliin.

Perjantaina meille porattiin 173 metriä syvä lämpökaivo. Hirsitalo vaatii kuulemma vähän enemmän ytyä lämmitysmetodeihin, joten siitä syystä myös kaivo syveni aika lailla normaaliin verrattuna. Kaivon syvyys siis lasketaan energiaselvityksen pohjalta. Oli ihan hyvä, että saatiin poraus tähän hetkeen, sillä se on aika sotkuista hommaa. Porauksen sivutuotteena nimittäin syntyy muutama kuutio kivituhkaa ja vettä myös aikamoinen määrä. Meillä päädyttiin ottamaan poraukseen mukaan myös tuon kivituhkan poisvienti, sillä sen sijoittaminen tontilla olisi ollut nyt hieman haastavaa. Porauksesta syntyvä ääni oli miehen mukaan aika messevä, toivottavasti ei naapureilla mennyt hermot päivän aikana.

Lauantaina aamu valkeni upealla auringonpaisteella. Valitettavasti myös tuuli oli yhtä huikea. Onneksi tuulikin sitten vähän rauhoittui, kun jatkettiin patolevyhommia appivanhempien avustuksella. Porakone lauloi aamupäivän ja ruokatauon jälkeen myös iltapäivän, ja niin oli se urakka valmiina.

Tänään saatiin aamulla vedettyä sähkökaapelit pihavaloille ja narutettua maalämpöputkia varten suojaputket. Nuo maalämpöputket ei välttämättä kerkeä ennen meidän sisä- ja ulkotäyttöjä paikalle, ja siltä varalta sitten apunarut laitettiin, että ne voidaan sitten vetää oikeisiin suojaputkiin ja sokkelin ali sisälle. Jätesäkillinen roskaa myös lähti appivanhempien kyydissä jo pois tontilta. Niin sitäkin alkaa kertyä.

Vielä riittää vähän puuhaa, kun pitää tyhjentää sokkeli styrokseista ja ottaa pressut pois. Nyt ei enää taida (toivottavasti) tarvita enää suojaa lumelta ennenkun saadaan sisä- ja ulkotäytöt loppuviikosta.

Vaikka kelit on aika sateiset, on nyt mieli vähän levollisempi, kun ei niin tarvitse pelätä pakkasia ja lumia.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Anni

 

Perustusten valu auringossa

Ihana valo! Voi minkä aurinkoisen valupäivän se meille lykkäsi tänään. Toivottavasti te kaikki olette päässeet tänään ulos siitä nauttimaan. Aivan uskomatonta, miten voikaan tällainen keli saada mielen virkeäksi. Tosin kulunut viikko on kyllä ollut allekorjoittaneelle muutenkin aikamoisen ihmeellinen. Mittariin pärähti se kuuluisa 30 vuotta, ja kaikkien noiden vuosien edestä minua onkin sitten hemmoteltu! Voi onnentyttöä (tai -naista, nyt ollaan kuulemma jo ohi tyttövuosista)!

Kuten otsikko kertoo, meille on nyt valettu perustukset! Tuossa ylemmässä kuvassa näkyy nuo muotit ennen kokoamista. Ja tässä ne on jo sitten kasassa, raudoitettuna.

Tuolla muottien sisäpuolella on myös styroksia ja lämmityskaapeli, joka edesauttaa betonin kuivumista (ja ehkäisee sitä ei-niin-toivottua jäätymistä).

Tässä vielä koko komeus kasassa. Etualalla terassin anturat.

Ja sitten se tuli se odotettu betoniauto (meillä aamulla oltiin jo valmiudessa hyökkäämään tontille katsomaan tätä ihmettä heti kun se tontille saapuisi).

Noin. Siinä se oli! Pieni hetki ja homma oli valmis! Ei tainnut tuntia mennä tuohon täyttöön. Alimmassa kuvassa näkyy jo korkoon tasoitettu pinta. Nuo törröttävät piikit tuolla keskellä on hirsiä varten. Niihin isketään alimmat hirret kiinni, ja niin ne sitten pysyvät paikallaan.

Nyt toivotaan että ensi yökin olisi yhtä kirkas, jotta valut saisivat rauhassa kuivaa, eikä meidän tarvitsisi lähteä niitä pressuttamaan.

Ja huomenna sitten juhlitaan, tällä kertaa kolmivuotiasta kummipoikaa ❤ miten se aika rientääkään niin nopeasti! Sunnuntaina taas juhlitaan sitten isimiestä, ja oikeaa Super-isimiestä juhlitaankin.

Toivotaan aurinkoa myös viikonlopulle, ja hurjasti onnea kaikille Isille!!

-Anni

 

Maatöitä, perustuksia ja lattiavaluja

No mie noudin, tai itseasiassa tilasin jo ennakkoon tuon kotiin ja nyt se on selattu aika moneen kertaan. Miten kauniita asioita voi ihmiskädet tehdä! Ja miten paljon ne kaikki maksaa. Habitarekin on käynnissä. Ehkä vuoden päästä sitten.

Onneksi meidän ei tarvitse edes miettiä vielä poulsenia tai hakolaa, sillä nyt työlistalla on talon pohjat, eli maatyöt, perustukset ja kaikki niihin liittyvä. Mammutilta tulee hirret, ikkunat, ovet, väliseinätarvikkeet ja katto, muuten kaikki isommat kokonaisuudet olisi tarkoitus palastella itse.

Miulle itselle tuo talon pohjatyö-osuus on hyvinkin hämärän peitossa. Hahmotan ne otsikot, mutta kaikki niiden alta on aika vierasta. Kovasti kuitenkin kiinnostaa, että mitä sinne talon alle tulee ja aionkin ne vielä tässä blogin (ja taloprojektin)  edetessä selventää ne itselleni ja myös tänne. Ja jos ymmärrän jotain väärin ja kirjoittelen päättömyyksiä tänne niin korjatkaa hyvät ihmiset sitten.

Homma siis rullaa jotenkin näin:

Ensin tontille tulee kaivinkone, joka kuorii ensin maan pinnan ja kaivaa kannot. Maa muokataan tarvittavan tasaiseksi talon kohdalta ja rakennuspaikalle johtava tie hahmotellaan paikalleen. Meillä on ollut pitkä tie tuossa maatöiden kilpailutuksessa. löydettiin jo ystävän suosittelema tyyppi, jota ei sitten kuitenkaan saatu, koska hänen muut työmaansa olivat venyneet ja kun ei vaan pääse, niin ei pääse. Homma meni siis uusiksi ja muutaman kyselyn ja kilpailutuksen jälkeen löytyi kuitenkin loistotyyppi tähänkin hommaan. Aika hurjia muuten nuo rahamäärät, mitä noihin maatöihin menee. Lähinnä se hiekan ja soran hinta yllätti, voin kertoa että aika monta poulsenia oltaisiin ripusteltu taloon jo sillä hinnalla. Just saying…

 

Kaivinkone mahdollistaa myös tekniikan viennin ylös talolle. Tämä siis käytännössä tarkoittaa tontin rajalla olevia vesi, sähkö, viemäröinti ja kaapeli/kuitu tietoliikenneyhteyksiä (nettiä siis).  Näille kaikille tehdään yhteinen kaivanto sieltä tontin rajalta talon alle, josta ammattimiehet sitten vetelevät ne tarvittaviin kohteisiin. Näin meille saadaan suihku, sähköt stereoihin ja vielä mahdollisuus selailla vähän facebookia ilman langattomien yhteyksien tuomaa epävarmuutta. Ja saadaan myös kaikki jätevedet, sadevedet ja salaojitusten vedet kunnan viemäriverkkoon. Lokakuun puolenvälin jälkeen olisi tarkoitus päästä maatöihin ja saada projekti oikeasti käyntiin.

Kun maatyöt on valmiit, talon pohja tasoitettu ja tekniikat viety ylös talon hollille, tehdään perustukset. Meille tulee valuperustukset, joka siis tarkoittaa sitä, että talotehtaan ohjeistuksen mukaan suunnitellut muotit tuodaan paikalle ja niihin valetaan betonista perustus. Sinne tulee kuulemma vielä jotain rautoja ja muuta sellaista, en mie tiedä vielä kaikkea, mutta lupaan kertoa tästäkin lisää, heti kun ymmärrän/joku on kertonut ja näyttänyt miulle että mitä kaikkea tuo sana pitää sisällään.

Sitten alkaa tää hämmentävin osuus, kun talon alle viritellään salaojia, kapillaarikatkoja ja muita tärkeän kuuloisia sanoja. Kyllä mie nyt suunnilleen ymmärrän mitä nuo tarkoittaa,mutta mielenkiintoista on nähdä miten ne todellisuudessa toteutetaan. Perustusten sisäpuolelle vielä laitetaan styroksit ja sitten koko komeus täytetään soralla ja en oikein kyllä tiedä että millä kaikella. Voi luoja, miten hyvä juttu on, ettei miun täydy ite tietää näitä kaikkia vielä.

Perustusten ulkopuolelle tulee patolevyt (lisää tärkeitä sanoja) ja vissiin styroksia taas ja sitten taas jotain soraa. Poulsenit vaan vilisee kuulkaas, kun soraa mätetään.

Sitten jos ja kun kaikki on mennyt jetsulleen hienosti ja perustustyöt on valmiit marraskuun loppuun mennessä, saapuvat hirret tontille marraskuun lopussa. Seuraavalla viikolla saapuisi sitten asennusporukka ja jouluna meillä pitäisi olla seinät, ikkunat, ovet ja katto. Ja mie aion kyllä jonkinlaiset jouluvalot sinne viritellä sitten. Onhan siinä meidän koti kuitenkin.

Jos kaikki menee ihan naurettavan hyvin ja jopa suunniteltua paremmin, päästään vielä tämän vuoden puolella valmistelemaan lattiavalua. Todennäköisesti kuitenkin se jää vielä vuodelle 2017.

Siinä meidän syksy!

Eilen vielä merkkailtiin tontilla puita, jotka jätetään. Edelleen harmittaa kaataa käytännössä katsoen kaikki puut, mutta valitettavasti nuo männyt on jo sellaisissa mitoissa, että niitä ei itse sitten voi enää kaataa ja turvallisuuden puolesta on fiksuinta olla jättämättä yksittäisiä honkeloita pystyyn.

So long, Farewell!

Aurinkoista viikonloppua!

Anni