Puuta ja paperia

Viimeisen viikon aikaansaannokset on nostaneet hymyn kaikkien huulille. Vaikka varmaan näyttää vähän siltä, että samoja juttujahan tässä pyöritellään, niin niiden edistyminen on kyllä ihan mahtavaa! Jotenkin hauskaa ajatella, että tuohon koolausten päälle sitten tulee se meidän kattomateriaali. Ha! Ihan oikea sisäkatto sitten vaan läimitään tuohon päälle ja sitä sitten voi tuijotella. Vielä kun osattaisiin päättää mikä se materiaali on!

Viikon sisään on nyt siis jatkettu paperien laittoa ja koolauksia tuohon matalaan osaan. Mie käytin muutaman illan viikolla, että sain loputkin ikkunanpielet tilkittyä. Upeasti toteutettu sisäkaton porrastuskin on jo laitettu.

Mies ja isänsä hyppivät styroxirakennelmien päällä kuin Batmanit konsanaan, mutta itsellä tuo vaatii vähän keskittymistä ja hiljaista puuhailua, sen verran on korkeitten paikkojen kanssa henkisiä ongelmia.

dsc_1000

Vielä on ilmastointiputkien tiivistys, korotetun sisäkaton paperit ja koolaukset, sekä tuon korotetun tilan ulkoseinän lisäeristys. Villat paikalleen ja sitten saadaankin jo lämmöt päälle! Sen jälkeen kaivetaan viemärit ja muut putket, osa lattiastyroxien alle, osa väliin. Kun tuo on tehty, levitetään styroxien päälle raudoitukset ja lattialämmityputket, ja sitten ollaankin valmiita jo lattiavalulle. Mie odotan jo sitä hetkeä kovasti! Jännittää ihan.

dsc_0974

Kaikki kuvat tuppaa olemaan aika pimeitä, mutta niin on työskentelyajankohdatkin. Illat ja viikonloput on niitä aikoja, kun hommiin pääsee. Joskus luin jostain blogista varoituksen, että rakennusajan kanssa ei kannata tehdä mitään ylimääräistä, eikä varsinkaan mitään suuria elämänmuutoksia. Ihan hyvä idea, mutta varmaan monella se ei ihan onnistu. Meillä pikkuneiti aloitti päiväkotitaipaleensa nyt ja itse palasin (taas) kouluhommien pariin. Mies tuo leivän pöytään ja tekee täyttä päivää töissä. Päivät on siis pitkiä, ja harvemmin meillä enään kukaan katsoo kymppiuutisia. Uni tulee hyvissä ajoin, ja vie toisinaan vähän varkainkin. Nimimerkillä, pesin hampaat ja meikit pois viime yönä neljän aikaan, kun heräsin niiltä sijoilta, mihin jäin pikkuneitiä nukuttaessa.

Täytyy sanoa, että ilman Miehen vanhempia ja miun äitiä, ei tästä tulisi mitään. On kultaakin kalliimpaa, että pikkuneiti saa viettää aikaa isovanhempien kanssa, ja samalla myö molemmat päästään touhuamaan. Ja sitten on ollut niin monta hetkeä, kun Miehen vanhemmat ovat olleet painamassa hommia, aamusta iltaan. Joskus ihan omine päineenkin. Miten iso apu. Kaikki edistyy ihan eri tavalla, kun on usempi apukäsi. Ja kaikki ne hetket on myös plussaa meidän perheelle. Kun hommat edistyy urakalla porukalla viikonloppuna, voidaan ehkä käydä omalla perheellä toisena iltana kirjastossa. Kun päästään hetkeksi Miehen kanssa kahdestaan työmaalle, saadaan sitä paljon puhuttua yhteistä aikaa, eikä kaiken tarvitse olla vuorottelua lapsenhoidon ja raksan välillä. Ollaan onnekkaita ja etuoikeutettuja, että meillä on tälläinen tukiverkko.

dsc_1017

Talosta tulee hetki hetkeltä rakkaampi ja tärkeämpi. Jokainen tilkitty ikkunankolo, teipattu paperi ja kiinnitetty tuulensuojalevy tuntuu siltä, että tässä nyt rakennetaan meidän tulevaisuutta ja meidän omaa kotia. Onhan se ihan uskomatonta ja todella suuri etuoikeus sekin. Raha on aina välillä mielessä, mutta nekin asiat on yritetty pitää mittasuhteissaan. Kaikki on kuitenkin laskettu ja mietitty tarkkaan, ja vaikka ei maailmanympärimatkalle ihan hetkeen päästäkään, meillä on hommat aika mukavasti.

Tällä viikolla tulee postausta vielä meidän tulevasta keittiöstä! Meillä on tapaaminen puusepän kanssa keskiviikkona ja raportoin sen jälkeen vähän, että mitä saatiin aikaiseksi!

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

Anni

Uusi koti siellä, toinen täällä

Näistä ylläolevista kuvista alkaa olla nyt puolisen vuotta. Silloin tehtiin tuo pikakeittiöremontti, ja hyvä että tehtiin. Ollaan siis asuttu nykyisessä kodissamme toukokuun lopusta asti ja 29m2 on riittänyt ihan mallikkaasti meille kolmelle. Pakattiin niin tarkasti vain tarvittavat tänne ja loput joko myytiin, annettiin pois tai survottiin omaan ja appivanhempien varastoon. Ja vähän ystävienkin koteihin. kröhöm. Kiitos vaan kaikille meidän omaisuuden sijoittajille!

Väkisinkinhän tässä aina välillä miettii, että miten paljon siellä vintillä nyt on sitä olellista tavaraa, kun ihan hyvinhän sitä pärjää näilläkin, mitä käsillä nyt on. Mutta mutta… En edelleenkään ole sitä mieltä, että ahdistaisi -tai mitään sellaista. Mutta omia tavaroita alkaa jo kaivata pikkuhiljaa. Ja todettava on, että kokoajan vaan enemmän ajatukset ovat tulevassa kodissa. Ollaan asuttu tässä kodissa vuodesta 2007, poislukien 2,5 vuotta jotka vietettiin rivitaloasunnossa, jossa asuessa pikkuneitikin syntyi. Nykyinen kotimme on siis tuttu ja turvallinen, naapurit tuttuja ja kaikki muutenkin rakasta, ja kuitenkin tuntuu ettei joulua oikein tee mieli laittaa tänne sen enempää. Toki jotain laitellaan sitten lähempänä, mutta nyt tuo tunnelma on vähän hukassa. Ehkä rankalla syksyllä on oma vaikutuksensa asiaan. Ja toki sillä tiedolla, että joulunaikaan ei juurikaan näissä neliöissä pyöritä.

Meidän nykyinen koti on vanhassa 50-luvun lopulla rakennetussa kerrostalossa. Kulmahuoneistosta näkee kauas ja asuinalue on todella viihtyisä ja rauhallinen. Jopa ihanteellinen näin taaperon kanssa asumiseen. Leikkipuistoja on useita, ja kaikki ne hyvin varusteltuja. Näin talvisaikaan vaan niistä saatu hyöty on huomattavasti vähäisempi. Parasta kodissa on vanhan talon tunnelma, leveät ikkunalaudat, toimiva pohjaratkaisu, vasta uusitut kylpyhuone ja keittiö, sekä näkymä pitkälle kilometrien päähän.

dsc_0218

Perseestä taas on erillinen pesutupa (pesukoneen jos asuntoon sijoittaa, niin ei tarvitse suihkua käyttää sitten), liian hyvä näkymä viereisiin taloihin, se että jos keittiössä pilkkoo sipulia, kirvelee se silmiä myös makuuhuoneessa, ja ehkä pahimpana kylmyys, joka iskee näin talvella. Kun ikkunat vetää jäähän, on aika haastavaa saada taapero pysymään lämpimänä yöllä (hänhän _EI_ käytä peittoa). Että villapukua vaan sitten yökkärin päälle. Äh.

Ja kyllä tuo yhtäkkiä ilmestynyt rakennus tuolla tontilla mykistyttää ja kääntää väkisin ajatukset tulevaan. Ehkä ne jouluvalot voisi virittää jo tuonne.

img-20161209-wa0021

Miltä teillä on tuntunut rakennusaikana? Missä se koti on? 

Iloista viikonloppua toivotellen,

Anni