Ikkunoita ja koolauksia

Aikamoinen juhlaviikko on takana, kun pikkuneidin syntymäpäivien lisäksi saatiin osallistua toisenkin kaksivuotiaan syntymäpäiville, ja pieni kummityttökin sai nimen! Nyt on kakkua tankattu niin, että varmasti jaksetaan paiskia töitä talolla.

Vuosi vaihtui iloisella yllätyksellä, kun kerettiin saada ikkunat paikalleen ennen kovimpia pakkasia.

dsc_0745dsc_0750

Olohuoneen horisontaalinen ikkuna toimii täydellisesti Profinin lasiliukuseinän kanssa yhteen. Sohva asettuu tuohon ikkunan alle aika mukavasti, eikö? Siitä näkee sitten hyvin ulos lasiliukuseinän suuntaan, suoraan takkatulen loimotukseen ja sitten vielä todennäköisesti lasiliukuseinän vastaiselle seinälle asettuvalle televisiolle. Noissa kiinteissä ikkunoissa on vielä se hyvä puoli, että niiden pienille ikkunalaudoille saa ripoteltua kynttilöitä ja kaikkea muuta oleellista.

dsc_0758dsc_0765

Allaoleva kuva on jotenkin ihana, kun tuo takaovi on tuolla auki. Näyttää vähän, että talossa jo asuttaisiin.

dsc_0770

Etuovi odottaa tässä alla vielä siirtoa suojaan. Yksi vaihtoehto on piilottaa se meidän nykyiseen asuntoon sänkyjen alle. Hah.

dsc_0773-1

Kävästiin pikkuneidin kanssa männäviikolla vielä Helsingissä ja sillä aikaa Mies oli taas vanhempiensa kanssa ahkeroinut katon koolausten kanssa. Vähän jo Ekovillan levyjäkin on laiteltu tuonne paperien päälle. Sitko-teippi on ollut ahkerassa käytössä. Todettiin, että siinä on turha säästellä, parempi olla varmuus siitä, että ilma ei kulje sieltä, mistä sen ei ole tarkoitus kulkea. Läpivientien tiivistykset on vielä tehtävä ja nyt työn alla on se surullisen kuuluisa sisäkaton porrastus, josta tulee nyt tosiaan porrastetumpi kuin oli suunniteltukaan.

img-20170103-wa0005-1

Kun Mies on laskeskellut koolauksia ja suunnitellut porrastuksen teknistä toteutusta, miun työnsarkana on ollut tutustua ikkunoiden tiivistykseen. Tuo eristeasia on aikamoinen suo. Joka ikisellä eristeellä tuntuu olevan hyvät ja huonot puolensa, ja tuollaisessa karmin tiivistyksessä vielä sen sata tapaa toteuttaa se. Uskon kuitenkin, että löydetään oma hyvä tapa toteuttaa kaikki. Teippiä sitten vaan päälle, niin kaikki on kunnossa. Minkä mitta heittää, sen teippi peittää. Tai uretaani… tai sitten viimein lista.

Aurinkoista paluuta arkeen!

Anni

Profin lasiliukuseinä!

img-20161213-wa0006

Kun rakennusprojekti alkoi, ja kun kierrettiin eri talovalmistajien juttusilla, aika moni huomautti suunnittelemastamme lasiliukuovesta ja sen tuomista lisäkustannuksista. Ja kyllä sitä tuli toki itsekkin punnittua, että mikä sen arvo sitten on rahassa ja sitten taas toisaalta käyttömukavuuden ja ulkonäön puolesta. Lopulta tehtiin kuitenkin päätös, jota ei kyllä olla hetkeäkään kaduttu.

Kun kirjoittelin loppukesästä meidän päätöksistä ikkunoiden suhteen täällä, olin hyvin varma, että kyllähän se on jämptisti niin sitten. No ei ollut. Aika montakin juttua muuttui matkan varrella, niistä tärkeimpänä ehkä väri. Sattuipa niinkin hassusti nimittäin, että löysin, kesken lopullisen sopimuksen laatimisen, kuvan Mammutin sivuilta, jonka myötä todettiin, että kylläpäs se tumma voisi sittenkin toimia. Ja niin me sitten vaihdettiin takaisin alkuperäiseen, haaveilemaamme väriin.

Toinen mitä muuttui, oli koko. Kun tuota lasiliukuovea suunniteltiin Profinin ihanan Tiinan kanssa, todettiin, että jotta ovesta tuleva hyöty maksimoituisi, olisi sen koko oltava vähän tuota alunperin suunniteltua 2m suurempi. Halusimme kuitenkin säilyttää jonkinmoiset symmetrian tuon seinän ikkunapinnassa ja nyt se koostuu kolmesta 130cm leveästä yksiköstä, joista kaksi muodostavat tuon itse liukuoven. Näin saatiin mukavan kokoinen kulkuaukko, mutta oven paino pysyi kuitenkin maltillisena.

img-20161212-wa0003

Painoa tuolla lasiliukuovella on kuitenkin sen verran, että se nostettiin eilen nosturin avulla jo paikalleen. Olisin kovasti halunnut olla itsekin paikalla, mutta meidän pieni kuumepotilas piti äitin visusti kotona, hyvä paikka se oli sekin.

Päädyttiin tilaamaan lasiliukuovi Profinilta vaikka alunperin se olikin talopaketissa Pihlalta, sisällytettynä samaan pakettiin muiden Pihlan ikkunoiden kanssa. Profin on ollut meille ensimmäinen lasiliukuseinä, johon ollaan tutustuttu, ja hyväksi havaittu. Profinin tehdas sijaitsee Pudasjärvellä, jossa lasiliukuseiniä on valmistettu jo yli 20-vuotta. Homma siis on todellakin hanskassa. Mie muuten puhun ovesta, mutta virallisesti käytetään sanaa lasiliukuseinä. Ihan perusteltua, sillä onhan tuo nyt aika paljon enemmän, kuin vain ovi. Iloksemme Profin lähti myös mukaan yhteistyöhön blogimme kanssa ja senkin puolesta mie varmasti päivittelen oven käyttökokemuksista, varsinkin vielä sitten,kun jo päästään asumaan. Oi, tuosta kun hilppaisee terassille kahvikupin kanssa kesäaamuna.

Ja jottei elämä kävisi tylsäksi, keksittiin tässäkin tilauksessa vielä viimetinkaan vaihtaa helat messinkisiksi. Mitäs tykkäätte? Me r a k a s t e t a a n noita! Tekee ihan eri fiiliksen oveen. Ja tuo kaunis kuurankukkapinnoite ovessa on tosiaan vain pakkasen aikaansaamaa koristekirjailua. Tässä alla olevassa kuvassa ovi on vielä odottamassa asennusta.

img-20161211-wa0001

Lasiliukuovi viereinen kiinteä ikkuna otettiin myös Profinilta, sillä näin voitiin varmistaa, että näiden vierekkäisten ikkunoiden profiili on samanlainen. Meille tuli Core -malliston lasiliukuovi, joka on Profinin perusmalli. Koettiin sen tekniset ominaisuudet meille oikein passeleiksi, ja vaikka U-arvo olisikin ollut hieman parempi tuossa Active -mallissa, oli Corekin erittäin hyvissä lukemissa (n.0,85 varmaan meidän kokoisessa ratkaisussa).

Mitäs tykkäätte? Mie yritän päästä valoisan aikaan pian tontille, jotta saan vielä kuvia viimeisimmistä tapahtumista! Meillä on nimittäin aluskatteet, följärit ja aivan upea terassin katto, joka on tuon tässä esitellyn ihanuuden suojana.

Pian palataan!

Anni