Yhtä juhlaa!

Eilen oli kaunis päivä. Itsenäisyyspäivä on aina ollut yksi lempipäivistäni. Koko päivän kestävä juhlava tunne ei oikeastaan kaipaa sen kummempaa syntyäkseen, kun ajatukset ovat rakkaissa ihmisissä, jotka ovat elämänsä aikana antaneet niin paljon, jotta meillä olisi nyt näinkin hyvä olla.

Tänä vuonna itsenäisyyspäivä oli vähän erilainen, kun ystävämme lapsi kastettiin kotikylässäni. Juhlava päivä siis senkin puolesta. Aamulla kerettiin kuitenkin paistaa perinteiset itsenäisyyspäivän piparit mummilassa pikkuneidin ja mummin kanssa. Illaksi ajettiin sitten vielä kotiin ja kerettiin katsoa pieni pätkä linnanjuhlia.

Juhlava tunne vaan jatkuu nyt, sillä tänä aamuna sain kuulla pienen tytön syntymästä ja sain mieheltä (joka jo anivarhain suunnisti tontille) kuvan, jossa ensimmäiset hirret ovat jo kohdillaan.

dsc_0360

dsc_0341

dsc_0338

dsc_0367

dsc_0373

dsc_0375

Ja nyt päivän päätteeksi myös ne viimeiset hirret on omilla paikoillaan. Jos osaisin kuvailla sitä tunnetta, kun katsottiin miehen ja tytön kanssa ikkunoiden ja ovien paikkojen hahmottumista, niin kuvailisin. Aivan käsittämätöntä, että se talo, joka yhdessä hahmoteltiin ja piirrettiin, on nyt ihan oikea talo. Jokainen sentti on mietitty, jokainen ikkuna ja ovi ja nurkka ja kaikki. Ja nyt se ihan kaikki on siellä, meidän täydellisellä tontilla.

img-20161207-wa0031

Onnellisin terveisin,

Anni

Mainokset

Sisä- ja ulkotäytöt.

dsc_0157

Tostaina aamulla saatiin sisä- ja ulkotäytöt käyntiin. Aloitettiin asettelemalla routastyroxeja sokkelin ympärille. Oli aika upea aamu ja vaikka kaivojen ja ränniputkien kanssa räpeltäminen menikin ihan jo jouluaskartelun piikkiin, ei fiilis voinut olla oikein mitään muuta kuin loistava. Ollaan nimittäin nyt herätty siihen todellisuuteen, että hirret tulevat tontille jo ihan pian!

dsc_0102

Polyuretaanivaahto, eli tuttavallisemmin ”urtsu” on räpäläkäden pelastus. Jo täyttyi kolo jos toinenkin. Mies kysyi aamulla, että osaanko sitä käyttää. Myönsin ettei ole sen vankempaa kokemusta kyseisestä tuotteesta, mutta tarjoilija-aikoina tuli hyrskytettyä ja pursoteltua aika monta purkkia Cessibon –kermavaahtoa. Erona tuohon oli, että nyt ei oikein tarvinnut edes miettiä lopputuloksen ulkonäköä.

dsc_0107

Meillä on yhdessä kulmassa pieni syvennys sokkelissa ja sitä kohtaa täytettiin myös sisäpuolelta ensin hiekan kanssa, ennekun siirryttiin täyttämään sisäosia sepelillä.

dsc_0109

Perjantaina homma edistyi hienosti, ja lopputuloksena oli valmiit sisätäytöt. Juuri parempaa ajoitusta ei olisi voinutkaan olla, sillä lauantai toi tullessaan pakkaskelit ja nyt meillä oli lattiastyroxien alla sokkelin sisäosat jo suojattu.

Hommaa riitti lopulta moneksi päiväksi ja kiitollisina otettiin vastaan apua aina yhtä huikeilta Miehen vanhemmilta ja sydämelliseltä ystävältä, joka riensi apuun kun epätoivo alkoi iskeä sunnuntaiaamuna. Tuo meidän päätyterassi aiheutti aikamoisen palapelin noiden eristeiden kanssa. Mies vielä nimittäin heräsi ajatukseen, että jotain on nyt mennyt vähän vikaan ja totesi, että perjantaisien sisätäyttöjen tiimellyksessä oli unohdettu yhdet eristeet sokkelin sisältä, jotka perustussuunnitelmaan oli merkitty.

dsc_0171

Onni onnettomuudessa, nuo lisäeristeet saatiin korvattua sokkelin ulkopuolisilla pystyeristeillä. Vähän jo jännitti, että meneekö sisätäytöt uusiksi, mutta hyvä näin.

img-20161126-wa0006

dsc_0178

Kova uurastus palkittiin eilen, kun täytöt saatiin tehtyä. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja ensi viikolla tuleva hirsitoimitus pisti nostamaan suunpieliä vienoon hymyyn.

dsc_0183

On tää vaan hienoa.

Pakkasterkuin,

Anni

Before the Flood

”Ekologisesti kestävä talo elää sopusoinnussa ympäristönsä kanssa. Se säästää energiaa ja luonnonvaroja niin rakennus- kuin käyttövaiheessaan. Käytetty energia on lisäksi tuotettu uusiutuvilla energiamuodoilla. Talo on rakennettu mahdollisimman pitkälti uusiutuvista luonnonmateriaaleista, jotka ovat peräisin läheltä ja joiden tuottamiseen on tarvittu vain vähän energiaa ja jotka voidaan palauttaa takaisin luonnon kiertokulkuun tai kierrättää, mikäli rakennusta ei enää tarvita. Rakennus kestää niin teknisesti, toiminnallisesti kuin esteettisesti ajassa.”

(rakentajanekolaskuri.fi)

IMG_20161122_153237.jpg

Ajattelin nyt kirjoittaa aiheesta, joka on ollut meillä aika paljon viime aikoina esillä. Varsinkin viimeisen vuoden sisään oma huoli ympäröivästä maailmasta on kasvanut aika lailla ja esiin on noussut paljon kysymyksiä siitä, millaisilla valinnoilla tässä itse oikein voisi asiaan vaikuttaa. Hipiksi leimautuminen on kuulemma hyvin mahdollista, kun tälläisiä kirjoittelee, mutta eipä se kovin paha nimike taitaisi olla sekään. Lähtökohtaisesti itse käsitän asian jonkinlaisena oikeutena ja velvollisuutena. Ei asioista tarvitse tehdä mitenkään hirmuisen vaikeita, eikä niitä oikeastaan tarvitse edes sen kummemmin kenellekään muulle perustella, mutta uskon, että joskus on ihan hyvä pysähtyä miettimään omia valintoja.

Otsikko viittaa muuten aika pysäyttävään dokumenttiin. Se on kahdellakin tapaa pysäyttävä. Ensinnäkin se kokoaa aika kiitettävästi nippuun kaiken sen, mitä tiedostaa, muttei oikein haluaisi ajatella. Ja toiseksi, siinä on Leonardo DiCaprio. Jos pitää ahdistua maailmantuskasta, niin sen voi kuitenkin tehdä Leon kanssa.

Se mihin tässä kirjoituksessa nyt keskityn, on enemmän tai vähemmän talon rakennus ja siihen liittyvät. Ja painotan nyt tähän vielä, että nämä ajatukset ovat omiani, eivätkä niinollen ole millään tavalla absoluuttisia tosia. Mutta hei, keskustellaan! Miellelläni kuulisin vielä lisää ajatuksia, faktoja tai veikkauksia. Tämä aihepiiri kovasti kiinnostaa itseäni ja uskon, että myös monia teistä.

Ekologisuus. Mitä se nyt sitten on? Wikipedian määritelmä sisältää määritteitä kuten ekosysteemin kestävyys ja ihmisen toiminnan sopeuttaminen niin ettei se ylikuormitu. Mie määrittelisin sen niin, että kohan nyt ei herranpieksut ryssittäis tätä koko hommaa ihan vielä.

imag4060

Materiaalit 

Pääsääntöisesti meillä on pyritty valitsemaan materiaalit niin, että ne valinnat olisivat mahdollismman kestäviä, luonnollisia ja lähellä tuotettuja. Kotimaiset puutuotteet ovatkin aika täpäkästi tässä kärjessä. Puussa on myös se etu, että sen hiilijalanjälki on aina negatiivinen. Tämä siksi, että kasvaessaan puu sitoo itseensä enemmän hiilidioksiidia, kuin mitä sen jalostuksessa kulutetaan.

Paljon on kuitenkin sellaista, joka on jäänyt mietityttämään materiaaleissa. Meille tulee ekovillaa yläpohjan eristeeksi ja väliseiniin. Myöhemmin on selvinnyt, että myös tälle olisi muita vaihtoehtoja. Tuntuu, että aina löytyy joku huono ominaisuus tuotteista, oli ne mitä tahansa.

Toinen asia, mitä jäin miettimään, oli kipsilevyt. Jotenkin mielessäni en saanut järkeiltyä kipsilevyjen asettumista suhteessa näihin termeihin. Löysin nyt kuitenkin sen verran tietoa, että kipsilevy, luonnontuotehan sekin on, vaatii hyvin vähän energiaa valmistukseen ja onkin näin aika hyvä tuote. Mies mietti tuossa vielä, että on se myös paloturvallista. Totta sekin.

Painekyllästetty puu jätettiin kokonaan pois meidän talopaketista. Nyt ollaan sitten etsitty vähän ekologisempia vaihtoehtoja terassille. Yksi vaihtoehdoista on Organowood. Onko teillä kellään siitä kokemuksia?

organowood-terassilauta_uppertwo_sarokas

kuva: Organowood

Energia

Meille valittiin maalämpö. Se tosiaan ei ollut kovin pitkällisen harkinnan tulos, enkä oikein edes tiedä mistä se tuli, mutta enemmän tai vähemmän itsestäänselvyys tuo on ollut alusta asti. Sähköpuolella olen nyt löytänyt ilokseni paljon uusiutuvilla luonnonvaroilla tuotettuja vaihtoehtoja. Ehkä helpoin tapa löytää sellainen on klikata tuota alla olevaa linkkiä Suomen luonnonsuojeluliiton Ekoenergy sivuille! Siellä on ainakin tehty homma yksinkertaiseksi.

Maalämmön lisäksi meitä lämmittää varaava takka, jonka hiukkaspäästöihin ollaan todennäköisesti saamassa vähän apuja, mutta siitä vähän myöhemmin. Sanotaanko vielä sen verran, että tässä jouduttiin tinkimään ulkonäöstä pienempien päästöjen takia. Toivottavasti Leo ymmärtää arvostaa näitä uhrauksia, mitä hänen  luonnon takia on tehty.

Vaikka meillä ei tule olemaan passiivitalo, on viimeaikaisissa modernien hirsitalojen tiiveysmittauksissa tulokset olleet aika kiitettäviä. Ja näissä ei ole vielä huomioitu hirren lämmönvarauskykyä, joten ihan hyvällä tolalla tuo energiatehokkuuskin toivottavasti tulee olemaan.

Mielelläni kuulisin, millaisia ajatuksia ja valintoja teillä on tehty rakennusvaiheessa tähän liittyen?

Suosittelen lämpimästi seuraavia linkkejä

Rakentajan ekolaskuri

Suomen luonnonsuojeluliiton Ekoenergy 

Ja tontilta terveisiä, siellä on touhuttu kovasti aamusta iltaan. Siellä touhusi myös tälläinen jääkarhu ❤_20161126_202237

Tontin tapahtumista lisää, kunhan saadaan huomenna (toivottavasti) ulkotäytöt pakettiin.

Glögikupin ääreltä,

Anni

 

Valun jälkeen.

img_20161116_211342

Viikko sitten sunnuntaina oli lunta jo aika kiitettävästi ja päästiin lumitöihin tontille. Vähän alkoi jo jännittää, että jäätyykö maa sokkelin sisäpuolelta liian pahasti, että joudutaan lämmitystöihin ennen sisätäyttöjä tai vaihtoehtoisesti kuorimaan jäätynyt kerros maata pois. Kovasti vastaava mestari kuitenkin lohdutti, että pressutettu maa lämmittää kyllä itseään vielä sen verran, ettei mitään hätää ole, mutta pitihän sitä nyt jännittää kuitenkin.

Keskiviikkona Mies ja Appiukko saivat jo tehokkaasti patolevyjä paikalleen, vaikka työkalujen vääntövoima vähän meinasikin loppua kovan betonin kanssa. Onneksi Appivanhempien taianomaisesta varastosta löytyi myös 80-lukulainen verkkovirtaporakone, joka joudutti hommaa jo ihan eri tyyliin.

_20161120_212907

Perjantaina meille porattiin 173 metriä syvä lämpökaivo. Hirsitalo vaatii kuulemma vähän enemmän ytyä lämmitysmetodeihin, joten siitä syystä myös kaivo syveni aika lailla normaaliin verrattuna. Kaivon syvyys siis lasketaan energiaselvityksen pohjalta. Oli ihan hyvä, että saatiin poraus tähän hetkeen, sillä se on aika sotkuista hommaa. Porauksen sivutuotteena nimittäin syntyy muutama kuutio kivituhkaa ja vettä myös aikamoinen määrä. Meillä päädyttiin ottamaan poraukseen mukaan myös tuon kivituhkan poisvienti, sillä sen sijoittaminen tontilla olisi ollut nyt hieman haastavaa. Porauksesta syntyvä ääni oli miehen mukaan aika messevä, toivottavasti ei naapureilla mennyt hermot päivän aikana.

_20161120_213005

Lauantaina aamu valkeni upealla auringonpaisteella. Valitettavasti myös tuuli oli yhtä huikea. Onneksi tuulikin sitten vähän rauhoittui, kun jatkettiin patolevyhommia appivanhempien avustuksella. Porakone lauloi aamupäivän ja ruokatauon jälkeen myös iltapäivän, ja niin oli se urakka valmiina.

_20161120_213031

Tänään saatiin aamulla vedettyä sähkökaapelit pihavaloille ja narutettua maalämpöputkia varten suojaputket. Nuo maalämpöputket ei välttämättä kerkeä ennen meidän sisä- ja ulkotäyttöjä paikalle, ja siltä varalta sitten apunarut laitettiin, että ne voidaan sitten vetää oikeisiin suojaputkiin ja sokkelin ali sisälle. Jätesäkillinen roskaa myös lähti appivanhempien kyydissä jo pois tontilta. Niin sitäkin alkaa kertyä.

_20161120_213100

Vielä riittää vähän puuhaa, kun pitää tyhjentää sokkeli styrokseista ja ottaa pressut pois. Nyt ei enää taida (toivottavasti) tarvita enää suojaa lumelta ennenkun saadaan sisä- ja ulkotäytöt loppuviikosta.

Vaikka kelit on aika sateiset, on nyt mieli vähän levollisempi, kun ei niin tarvitse pelätä pakkasia ja lumia.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Anni

 

Toisen viikon maatyöt

img-20161027-wa0002

Nonni. Nyt on kaivuri jo poistunut tontilta, mutta tässä kooste viimeisen viikon töistä.

Yllä siis kaivurin työstämä kehys talolle. Tuohon keskelle jäi tuollainen työskentelytaso. Agendana oli siis tehdä pohjatyöt, siis kaivaa salaojat ja sadevesiputket talon tulevan sokkelin pohjaksi tulevan soran sisään. Noin sijainniltaan nuo putket tulivat kulkemaan hieman sokkelin ulkopuolella. Samalla laitettiin salaojien tarkastuskaivot, ja rännien liitosputket. Kaikki nämä sitten liitettiin kunnan verkostoon.

img-20161027-wa0003

Kaivannon pohjalle levitettiin suodatinkangas, jonka päälle laitettiin soraa. Sora täryteltiin kiinni tärykoneella, tai lätkällä, niikun kaivurimies ilmaisi. En yhtään kyllä tiedä kauppanimeä (muoks. tärykoneella löytyy näköjään ihan). Tuolle napakalle pohjalle asetettiin ensin tuo tötsä, eli salaojatarkastuskaivo,  ja sitten sadevesiputkea, jonka alkupää toimi tuon nurkan ränninpäänä. Sitten koko talon sivustan matkalle vedettiin salaoja- sekä sadevesiputket, allaolevan kuvan kaivolle asti. Siinä siis talon pohjoisnurkka. Tuohon välille tosin lisättiin Y-haaraisella putkella sadevesiputkesta takakuistin rännille paikka. Päälle soraa ja tärykoneella homma pakettiin.

imag4194

Ja näin sitä sitten kuulkaas jatkettiin koko talon ympäri. Kaivot ja rännit nurkkiin ja sitten vaan putkea, välillä vähän haitarilla joustettiin, kun meille tulee vähän korkeampi sokkeli tuohon etukulmaan ja piti saada putket mukautumaan noihin maanpinnan tason vaihteluihin. Niin ja myös etukuistille toki vietiin taas Y-haaraisella jatkeella sadevesiputki rännille.

Tuossa alla näkyy myös tuo valkoinen liimatuubin näköinen purkki, joka on siis silikooniliukuainetta, jonka avulla noita putkia ja liitoksia saatiin vähän helpommin survottua sisäkkäin.

img-20161028-wa0002

Tässä alla näkyy tuo liitos niihin putkiin, jotka vedettiin sen upean luiskakaivannon pohjalle. (kuva täällä) Eli siitä ne vedet sitten lähtee hulevesiviemäriin, kunnan verkkoon.

imag4205

img-20161030-wa0002

Salaojaputket. Että siis mitä ne tekee? Eli jos (kuulemma meillä on hyvin kuiva tontti ja sanaa jos voi siis käyttää tässä) kapillaari-ilmiö nostaa vettä tuonne soran sekaan ja täten meidän talon perustusten ja pohjan lähelle, se hulahtaa noista putken pienistä raoista putkeen ja sitä pitkin kunnan hulevesiviemäriin.

img-20161031-wa0005imag4210

Tälle mallille saatiin homma perjantaina, kun olin itse kaivurimiehen apukäsinä.

img-20161031-wa0010

Ja maanantaina mies oli taas kuvioissa, ja sen verran tehokkaasti olikin, että homma saatiin pakettiin. Tuossa maanantain urakassa miehet olivat myös vetäneet maalämmön putkille omat suojaputket jo valmiiksi ja samoin myös suojaputken pihavalaistuksen sähköille. Tiistaina käytiin sitten pressuttamassa koko tienoo. Hyvä että käytiin, sillä keskiviikkona tontilla näytti tältä :

img-20161104-wa0000

Tänään saatiin puhelu, että perustukset olisi tulossa jo ensi viikolla! Loistohomma! Nyt vaan finnfoamit ja styroksit hulmuten toivotaan, ettei pakkanen pureudu kovin pahasti maahan asti vielä.

Tästä se tarina sitten taas jatkuu…

Villasukkia viikonloppuun,

-Anni

Ensimmäisen viikon maatyöt

img-20161020-wa0002

Siitä se sitten lähti.Kaivuri kuori ensin maa-aineksen tontin pinnalta ja sitä on jo viety lasteittain pois.  Tämän jälkeen kaivuri siisti tiensä tontin laelle, talon paikalle. Siinä matkalla muodostui rakennusaikainen tie ylös. Kiviä löytyi, ja isoja sellaisia, mutta onnekkaina voidaan jo varmaan tässä vaiheessa todeta, että kalliota meidän tontilla ei tarvitse räjäytellä.

Meillä oli vähän epävarmuuksia tuossa kaivuufirman valinnassa, mutta monen vaiheen jälkeen päädyttiin Paanasen soraan ja kaivuun, eikä kyllä ole tarvinnut hetkeäkään sitä harmitella. Kaikki edistyy aivan upeasti. Iso suositus!

img-20161021-wa0002

img-20161026-wa0003

Nyt vuorossa on ollut tekniikan kaivaminen maan sisään. Tuo tummempi sora on sellaista tukevaa soraa, joka toimii sekä pohjusteena, että peitteenä noille putkille. Se päästää myös veden suoraan läpi, jotta putkien ympärille ei keräänny turhaa kosteutta.

imag4183

Aika hurja on tuo kaivanto tontin huipulta tuonne alas. Vähän lisää lunta ja pulkka, niin kyllä kelpaisi.

imag4179imag4178

Pikkuneiti oli enemmän kuin innoissaan tontin tapahtumista. Oikeassa ylänurkassa näkyy muuten talon takakulma ja vasemmassa ylänurkassa eteläinen etukulma. Siinä taitaa siis neiti seisoa suunnilleen kodinhoitohuoneen ovella.

Tästä jatketaan!

-Anni

”Kaivuri kaivaa”, sanoi pikkuneiti

No nyt kuulkaas! Rakennuslupa saatiin viime viikolla ja tänään kaivuri saapui tontille! On jotenkin aika epätodellinen olo, kun tästä se sitten lähtee. Hommat etenee tämän jälkeen jo ihan eri tavalla ja vuodenvaihteessa meillä pitäisi olla seinät ja vesikate niiden päällä.

talo-julkisivu

Tässä siis talo noin ulkoa. Ollaan hurjan tyytyväisiä ja vaikka vielä pieniä päivityksiä tehtiin ikkunoihin viime metreillä, tuntuu että ne oli justiin oikeita päätöksiä. Koetaan, että ollaan saavutettu se meidän selkeä ja harmooninen linja talon suunnittelussa, kuitenkin niin, että omat kikat kuitenkin tuovat vähän ilmettä taloon. Miulle tuo katon yhtenäisyys oli iso juttu. Siksi esimerkiksi ovikatokset on omia, erillisiä lippojaan. Näin katon linja on yhtenäinen ja selkeä. Myös päätyyn jatkuva terassi ja sen katos ovat osa tätä linjaa. On aika uskomatonta, että sen jälkeen kun jokainen sentti ja neliö on suunniteltu kahdestaan, ne toteutuvat ja siitä tulee meidän oma koti.

Monta juttua oli, mitkä tekivät meidän talosta juuri sellaisen oikeanlaisen ja onneksi pidettiin niistä kiinni. On jo nyt vähän voittajafiilis, vaikka matkaa on vielä aikalailla jäljellä! Joulukuussa tulee vuosi täyteen siitä, kun ensikerran tontilla käytiin. Ehkä vuosi vielä eteenpäin ja ehkä, EHKÄ jo asutaan siellä. Pidetään vielä aikataulut avoinna, niin ei tule kiire, stressi tai paniikki sen suhteen.

LVI -suunnitelma saatiin palaveerattua maanantaina ja eilen oli vuorossa sähkösuunnitelma. Mies sai hoitaa jälkimmäisen yksin, kun mie jäin kuumeisen neidin kanssa kotiin. Vielä joudutaan kuulemma miettimään monta juttua. LVI -palaveri meni erinomaisesti ja vaikka monta asiaa olikin, mitä ei ehkä oikein oltu ajateltu, monta asiaa oli kuitenkin jo ihan tuttuja juttuja ja siitäkin jäi siis ihan hyvä mieli.

Sähköliittymä on nyt tosiaan tilattu ja se on valmiina tontin laidalla. Myöhemmin tilataan vaan sähköyhtiöltä mies yhdistämään meidän tonttikeskus verkkoon ja niin sitä ollaan sitten sähköistettyjä. Päädyttiin ottamaan suoraan tonttikeskus, joka jää meille sitten sähköpääkeskukseksi raksa-ajan jälkeenkin. Tullaan sijoittamaan tuo sitten autokatoksen seinään.

asemapiirros

Ja tässä siis se lupaamani uusi asemapiiros! Huoltotie nousee nyt tuolla oikeassa reunassa kiertäen talon pohjoispuolelle. Sinne matkalle sijoitettiin meidän puuvaja. Autokatos jää n. nelisen metriä alemmas kuin talon lattiataso, ja tuo matka noustaa sitten porrastettua polkua pitkin ylös. Roskakatos on nyt piirretty tuohon portaitten eteen, mutta vähän jäin miettimään sitä nyt kun älysin, että olisi sillekin varmaan ehkä vielä mahdollisesti joku vähän vähemmän keskeinen paikka löydettävissä. No mutta. Näitä keretään vielä pyörittää. Maalämmön porakaivo tulee tuohon etuoven lähistölle ja siitä jää aika mukavan lyhyt pätkä sitten vetää tekniseen tilaan putket. Tuo vähän rouheampi helminauha tuossa viittaa tontille tehtävään pengerrykseen, pyritään siis ainakin tuo yläpiha tasoittamaan.

Illalla käytiin vielä pyörähtämässä tontilla. Oli aika hurjaa, miten voi maisema päivässä muuttua. Tällä hetkellä kaivuri on tehnyt rakennusaikaisen tien tuosta suunnitellun autokatoksen kohdalta kaartaen oikealle ylös. Tie on yllättävänkin tasainen ja se on loistava uutinen, tontille tulevia isoja autoja ajatellen.

Kirpakoita syyspäiviä!

Anni