Yhtä juhlaa!

Eilen oli kaunis päivä. Itsenäisyyspäivä on aina ollut yksi lempipäivistäni. Koko päivän kestävä juhlava tunne ei oikeastaan kaipaa sen kummempaa syntyäkseen, kun ajatukset ovat rakkaissa ihmisissä, jotka ovat elämänsä aikana antaneet niin paljon, jotta meillä olisi nyt näinkin hyvä olla.

Tänä vuonna itsenäisyyspäivä oli vähän erilainen, kun ystävämme lapsi kastettiin kotikylässäni. Juhlava päivä siis senkin puolesta. Aamulla kerettiin kuitenkin paistaa perinteiset itsenäisyyspäivän piparit mummilassa pikkuneidin ja mummin kanssa. Illaksi ajettiin sitten vielä kotiin ja kerettiin katsoa pieni pätkä linnanjuhlia.

Juhlava tunne vaan jatkuu nyt, sillä tänä aamuna sain kuulla pienen tytön syntymästä ja sain mieheltä (joka jo anivarhain suunnisti tontille) kuvan, jossa ensimmäiset hirret ovat jo kohdillaan.

Ja nyt päivän päätteeksi myös ne viimeiset hirret on omilla paikoillaan. Jos osaisin kuvailla sitä tunnetta, kun katsottiin miehen ja tytön kanssa ikkunoiden ja ovien paikkojen hahmottumista, niin kuvailisin. Aivan käsittämätöntä, että se talo, joka yhdessä hahmoteltiin ja piirrettiin, on nyt ihan oikea talo. Jokainen sentti on mietitty, jokainen ikkuna ja ovi ja nurkka ja kaikki. Ja nyt se ihan kaikki on siellä, meidän täydellisellä tontilla.

Onnellisin terveisin,

Anni

Advertisement

Sisä- ja ulkotäytöt.

Tostaina aamulla saatiin sisä- ja ulkotäytöt käyntiin. Aloitettiin asettelemalla routastyroxeja sokkelin ympärille. Oli aika upea aamu ja vaikka kaivojen ja ränniputkien kanssa räpeltäminen menikin ihan jo jouluaskartelun piikkiin, ei fiilis voinut olla oikein mitään muuta kuin loistava. Ollaan nimittäin nyt herätty siihen todellisuuteen, että hirret tulevat tontille jo ihan pian!

Polyuretaanivaahto, eli tuttavallisemmin ”urtsu” on räpäläkäden pelastus. Jo täyttyi kolo jos toinenkin. Mies kysyi aamulla, että osaanko sitä käyttää. Myönsin ettei ole sen vankempaa kokemusta kyseisestä tuotteesta, mutta tarjoilija-aikoina tuli hyrskytettyä ja pursoteltua aika monta purkkia Cessibon –kermavaahtoa. Erona tuohon oli, että nyt ei oikein tarvinnut edes miettiä lopputuloksen ulkonäköä.

Meillä on yhdessä kulmassa pieni syvennys sokkelissa ja sitä kohtaa täytettiin myös sisäpuolelta ensin hiekan kanssa, ennekun siirryttiin täyttämään sisäosia sepelillä.

Perjantaina homma edistyi hienosti, ja lopputuloksena oli valmiit sisätäytöt. Juuri parempaa ajoitusta ei olisi voinutkaan olla, sillä lauantai toi tullessaan pakkaskelit ja nyt meillä oli lattiastyroxien alla sokkelin sisäosat jo suojattu.

Hommaa riitti lopulta moneksi päiväksi ja kiitollisina otettiin vastaan apua aina yhtä huikeilta Miehen vanhemmilta ja sydämelliseltä ystävältä, joka riensi apuun kun epätoivo alkoi iskeä sunnuntaiaamuna. Tuo meidän päätyterassi aiheutti aikamoisen palapelin noiden eristeiden kanssa. Mies vielä nimittäin heräsi ajatukseen, että jotain on nyt mennyt vähän vikaan ja totesi, että perjantaisien sisätäyttöjen tiimellyksessä oli unohdettu yhdet eristeet sokkelin sisältä, jotka perustussuunnitelmaan oli merkitty.

Onni onnettomuudessa, nuo lisäeristeet saatiin korvattua sokkelin ulkopuolisilla pystyeristeillä. Vähän jo jännitti, että meneekö sisätäytöt uusiksi, mutta hyvä näin.

Kova uurastus palkittiin eilen, kun täytöt saatiin tehtyä. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja ensi viikolla tuleva hirsitoimitus pisti nostamaan suunpieliä vienoon hymyyn.

On tää vaan hienoa.

Pakkasterkuin,

Anni

Before the Flood

”Ekologisesti kestävä talo elää sopusoinnussa ympäristönsä kanssa. Se säästää energiaa ja luonnonvaroja niin rakennus- kuin käyttövaiheessaan. Käytetty energia on lisäksi tuotettu uusiutuvilla energiamuodoilla. Talo on rakennettu mahdollisimman pitkälti uusiutuvista luonnonmateriaaleista, jotka ovat peräisin läheltä ja joiden tuottamiseen on tarvittu vain vähän energiaa ja jotka voidaan palauttaa takaisin luonnon kiertokulkuun tai kierrättää, mikäli rakennusta ei enää tarvita. Rakennus kestää niin teknisesti, toiminnallisesti kuin esteettisesti ajassa.”

(rakentajanekolaskuri.fi)

Ajattelin nyt kirjoittaa aiheesta, joka on ollut meillä aika paljon viime aikoina esillä. Varsinkin viimeisen vuoden sisään oma huoli ympäröivästä maailmasta on kasvanut aika lailla ja esiin on noussut paljon kysymyksiä siitä, millaisilla valinnoilla tässä itse oikein voisi asiaan vaikuttaa. Hipiksi leimautuminen on kuulemma hyvin mahdollista, kun tälläisiä kirjoittelee, mutta eipä se kovin paha nimike taitaisi olla sekään. Lähtökohtaisesti itse käsitän asian jonkinlaisena oikeutena ja velvollisuutena. Ei asioista tarvitse tehdä mitenkään hirmuisen vaikeita, eikä niitä oikeastaan tarvitse edes sen kummemmin kenellekään muulle perustella, mutta uskon, että joskus on ihan hyvä pysähtyä miettimään omia valintoja.

Otsikko viittaa muuten aika pysäyttävään dokumenttiin. Se on kahdellakin tapaa pysäyttävä. Ensinnäkin se kokoaa aika kiitettävästi nippuun kaiken sen, mitä tiedostaa, muttei oikein haluaisi ajatella. Ja toiseksi, siinä on Leonardo DiCaprio. Jos pitää ahdistua maailmantuskasta, niin sen voi kuitenkin tehdä Leon kanssa.

Se mihin tässä kirjoituksessa nyt keskityn, on enemmän tai vähemmän talon rakennus ja siihen liittyvät. Ja painotan nyt tähän vielä, että nämä ajatukset ovat omiani, eivätkä niinollen ole millään tavalla absoluuttisia tosia. Mutta hei, keskustellaan! Miellelläni kuulisin vielä lisää ajatuksia, faktoja tai veikkauksia. Tämä aihepiiri kovasti kiinnostaa itseäni ja uskon, että myös monia teistä.

Ekologisuus. Mitä se nyt sitten on? Wikipedian määritelmä sisältää määritteitä kuten ekosysteemin kestävyys ja ihmisen toiminnan sopeuttaminen niin ettei se ylikuormitu. Mie määrittelisin sen niin, että kohan nyt ei herranpieksut ryssittäis tätä koko hommaa ihan vielä.

Materiaalit 

Pääsääntöisesti meillä on pyritty valitsemaan materiaalit niin, että ne valinnat olisivat mahdollismman kestäviä, luonnollisia ja lähellä tuotettuja. Kotimaiset puutuotteet ovatkin aika täpäkästi tässä kärjessä. Puussa on myös se etu, että sen hiilijalanjälki on aina negatiivinen. Tämä siksi, että kasvaessaan puu sitoo itseensä enemmän hiilidioksiidia, kuin mitä sen jalostuksessa kulutetaan.

Paljon on kuitenkin sellaista, joka on jäänyt mietityttämään materiaaleissa. Meille tulee ekovillaa yläpohjan eristeeksi ja väliseiniin. Myöhemmin on selvinnyt, että myös tälle olisi muita vaihtoehtoja. Tuntuu, että aina löytyy joku huono ominaisuus tuotteista, oli ne mitä tahansa.

Toinen asia, mitä jäin miettimään, oli kipsilevyt. Jotenkin mielessäni en saanut järkeiltyä kipsilevyjen asettumista suhteessa näihin termeihin. Löysin nyt kuitenkin sen verran tietoa, että kipsilevy, luonnontuotehan sekin on, vaatii hyvin vähän energiaa valmistukseen ja onkin näin aika hyvä tuote. Mies mietti tuossa vielä, että on se myös paloturvallista. Totta sekin.

Painekyllästetty puu jätettiin kokonaan pois meidän talopaketista. Nyt ollaan sitten etsitty vähän ekologisempia vaihtoehtoja terassille. Yksi vaihtoehdoista on Organowood. Onko teillä kellään siitä kokemuksia?

kuva: Organowood

Energia

Meille valittiin maalämpö. Se tosiaan ei ollut kovin pitkällisen harkinnan tulos, enkä oikein edes tiedä mistä se tuli, mutta enemmän tai vähemmän itsestäänselvyys tuo on ollut alusta asti. Sähköpuolella olen nyt löytänyt ilokseni paljon uusiutuvilla luonnonvaroilla tuotettuja vaihtoehtoja. Ehkä helpoin tapa löytää sellainen on klikata tuota alla olevaa linkkiä Suomen luonnonsuojeluliiton Ekoenergy sivuille! Siellä on ainakin tehty homma yksinkertaiseksi.

Maalämmön lisäksi meitä lämmittää varaava takka, jonka hiukkaspäästöihin ollaan todennäköisesti saamassa vähän apuja, mutta siitä vähän myöhemmin. Sanotaanko vielä sen verran, että tässä jouduttiin tinkimään ulkonäöstä pienempien päästöjen takia. Toivottavasti Leo ymmärtää arvostaa näitä uhrauksia, mitä hänen  luonnon takia on tehty.

Vaikka meillä ei tule olemaan passiivitalo, on viimeaikaisissa modernien hirsitalojen tiiveysmittauksissa tulokset olleet aika kiitettäviä. Ja näissä ei ole vielä huomioitu hirren lämmönvarauskykyä, joten ihan hyvällä tolalla tuo energiatehokkuuskin toivottavasti tulee olemaan.

Mielelläni kuulisin, millaisia ajatuksia ja valintoja teillä on tehty rakennusvaiheessa tähän liittyen?

Suosittelen lämpimästi seuraavia linkkejä

Rakentajan ekolaskuri

Suomen luonnonsuojeluliiton Ekoenergy 

Ja tontilta terveisiä, siellä on touhuttu kovasti aamusta iltaan. Siellä touhusi myös tälläinen jääkarhu ❤

Tontin tapahtumista lisää, kunhan saadaan huomenna (toivottavasti) ulkotäytöt pakettiin.

Glögikupin ääreltä,

Anni

 

Valun jälkeen.

Viikko sitten sunnuntaina oli lunta jo aika kiitettävästi ja päästiin lumitöihin tontille. Vähän alkoi jo jännittää, että jäätyykö maa sokkelin sisäpuolelta liian pahasti, että joudutaan lämmitystöihin ennen sisätäyttöjä tai vaihtoehtoisesti kuorimaan jäätynyt kerros maata pois. Kovasti vastaava mestari kuitenkin lohdutti, että pressutettu maa lämmittää kyllä itseään vielä sen verran, ettei mitään hätää ole, mutta pitihän sitä nyt jännittää kuitenkin.

Keskiviikkona Mies ja Appiukko saivat jo tehokkaasti patolevyjä paikalleen, vaikka työkalujen vääntövoima vähän meinasikin loppua kovan betonin kanssa. Onneksi Appivanhempien taianomaisesta varastosta löytyi myös 80-lukulainen verkkovirtaporakone, joka joudutti hommaa jo ihan eri tyyliin.

Perjantaina meille porattiin 173 metriä syvä lämpökaivo. Hirsitalo vaatii kuulemma vähän enemmän ytyä lämmitysmetodeihin, joten siitä syystä myös kaivo syveni aika lailla normaaliin verrattuna. Kaivon syvyys siis lasketaan energiaselvityksen pohjalta. Oli ihan hyvä, että saatiin poraus tähän hetkeen, sillä se on aika sotkuista hommaa. Porauksen sivutuotteena nimittäin syntyy muutama kuutio kivituhkaa ja vettä myös aikamoinen määrä. Meillä päädyttiin ottamaan poraukseen mukaan myös tuon kivituhkan poisvienti, sillä sen sijoittaminen tontilla olisi ollut nyt hieman haastavaa. Porauksesta syntyvä ääni oli miehen mukaan aika messevä, toivottavasti ei naapureilla mennyt hermot päivän aikana.

Lauantaina aamu valkeni upealla auringonpaisteella. Valitettavasti myös tuuli oli yhtä huikea. Onneksi tuulikin sitten vähän rauhoittui, kun jatkettiin patolevyhommia appivanhempien avustuksella. Porakone lauloi aamupäivän ja ruokatauon jälkeen myös iltapäivän, ja niin oli se urakka valmiina.

Tänään saatiin aamulla vedettyä sähkökaapelit pihavaloille ja narutettua maalämpöputkia varten suojaputket. Nuo maalämpöputket ei välttämättä kerkeä ennen meidän sisä- ja ulkotäyttöjä paikalle, ja siltä varalta sitten apunarut laitettiin, että ne voidaan sitten vetää oikeisiin suojaputkiin ja sokkelin ali sisälle. Jätesäkillinen roskaa myös lähti appivanhempien kyydissä jo pois tontilta. Niin sitäkin alkaa kertyä.

Vielä riittää vähän puuhaa, kun pitää tyhjentää sokkeli styrokseista ja ottaa pressut pois. Nyt ei enää taida (toivottavasti) tarvita enää suojaa lumelta ennenkun saadaan sisä- ja ulkotäytöt loppuviikosta.

Vaikka kelit on aika sateiset, on nyt mieli vähän levollisempi, kun ei niin tarvitse pelätä pakkasia ja lumia.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Anni

 

Toisen viikon maatyöt

Nonni. Nyt on kaivuri jo poistunut tontilta, mutta tässä kooste viimeisen viikon töistä.

Yllä siis kaivurin työstämä kehys talolle. Tuohon keskelle jäi tuollainen työskentelytaso. Agendana oli siis tehdä pohjatyöt, siis kaivaa salaojat ja sadevesiputket talon tulevan sokkelin pohjaksi tulevan soran sisään. Noin sijainniltaan nuo putket tulivat kulkemaan hieman sokkelin ulkopuolella. Samalla laitettiin salaojien tarkastuskaivot, ja rännien liitosputket. Kaikki nämä sitten liitettiin kunnan verkostoon.

Kaivannon pohjalle levitettiin suodatinkangas, jonka päälle laitettiin soraa. Sora täryteltiin kiinni tärykoneella, tai lätkällä, niikun kaivurimies ilmaisi. En yhtään kyllä tiedä kauppanimeä (muoks. tärykoneella löytyy näköjään ihan). Tuolle napakalle pohjalle asetettiin ensin tuo tötsä, eli salaojatarkastuskaivo,  ja sitten sadevesiputkea, jonka alkupää toimi tuon nurkan ränninpäänä. Sitten koko talon sivustan matkalle vedettiin salaoja- sekä sadevesiputket, allaolevan kuvan kaivolle asti. Siinä siis talon pohjoisnurkka. Tuohon välille tosin lisättiin Y-haaraisella putkella sadevesiputkesta takakuistin rännille paikka. Päälle soraa ja tärykoneella homma pakettiin.

Ja näin sitä sitten kuulkaas jatkettiin koko talon ympäri. Kaivot ja rännit nurkkiin ja sitten vaan putkea, välillä vähän haitarilla joustettiin, kun meille tulee vähän korkeampi sokkeli tuohon etukulmaan ja piti saada putket mukautumaan noihin maanpinnan tason vaihteluihin. Niin ja myös etukuistille toki vietiin taas Y-haaraisella jatkeella sadevesiputki rännille.

Tuossa alla näkyy myös tuo valkoinen liimatuubin näköinen purkki, joka on siis silikooniliukuainetta, jonka avulla noita putkia ja liitoksia saatiin vähän helpommin survottua sisäkkäin.

Tässä alla näkyy tuo liitos niihin putkiin, jotka vedettiin sen upean luiskakaivannon pohjalle. (kuva täällä) Eli siitä ne vedet sitten lähtee hulevesiviemäriin, kunnan verkkoon.

Salaojaputket. Että siis mitä ne tekee? Eli jos (kuulemma meillä on hyvin kuiva tontti ja sanaa jos voi siis käyttää tässä) kapillaari-ilmiö nostaa vettä tuonne soran sekaan ja täten meidän talon perustusten ja pohjan lähelle, se hulahtaa noista putken pienistä raoista putkeen ja sitä pitkin kunnan hulevesiviemäriin.

Tälle mallille saatiin homma perjantaina, kun olin itse kaivurimiehen apukäsinä.

Ja maanantaina mies oli taas kuvioissa, ja sen verran tehokkaasti olikin, että homma saatiin pakettiin. Tuossa maanantain urakassa miehet olivat myös vetäneet maalämmön putkille omat suojaputket jo valmiiksi ja samoin myös suojaputken pihavalaistuksen sähköille. Tiistaina käytiin sitten pressuttamassa koko tienoo. Hyvä että käytiin, sillä keskiviikkona tontilla näytti tältä :

Tänään saatiin puhelu, että perustukset olisi tulossa jo ensi viikolla! Loistohomma! Nyt vaan finnfoamit ja styroksit hulmuten toivotaan, ettei pakkanen pureudu kovin pahasti maahan asti vielä.

Tästä se tarina sitten taas jatkuu…

Villasukkia viikonloppuun,

-Anni

Ensimmäisen viikon maatyöt

Siitä se sitten lähti.Kaivuri kuori ensin maa-aineksen tontin pinnalta ja sitä on jo viety lasteittain pois.  Tämän jälkeen kaivuri siisti tiensä tontin laelle, talon paikalle. Siinä matkalla muodostui rakennusaikainen tie ylös. Kiviä löytyi, ja isoja sellaisia, mutta onnekkaina voidaan jo varmaan tässä vaiheessa todeta, että kalliota meidän tontilla ei tarvitse räjäytellä.

Meillä oli vähän epävarmuuksia tuossa kaivuufirman valinnassa, mutta monen vaiheen jälkeen päädyttiin Paanasen soraan ja kaivuun, eikä kyllä ole tarvinnut hetkeäkään sitä harmitella. Kaikki edistyy aivan upeasti. Iso suositus!

Nyt vuorossa on ollut tekniikan kaivaminen maan sisään. Tuo tummempi sora on sellaista tukevaa soraa, joka toimii sekä pohjusteena, että peitteenä noille putkille. Se päästää myös veden suoraan läpi, jotta putkien ympärille ei keräänny turhaa kosteutta.

Aika hurja on tuo kaivanto tontin huipulta tuonne alas. Vähän lisää lunta ja pulkka, niin kyllä kelpaisi.

Pikkuneiti oli enemmän kuin innoissaan tontin tapahtumista. Oikeassa ylänurkassa näkyy muuten talon takakulma ja vasemmassa ylänurkassa eteläinen etukulma. Siinä taitaa siis neiti seisoa suunnilleen kodinhoitohuoneen ovella.

Tästä jatketaan!

-Anni

”Kaivuri kaivaa”, sanoi pikkuneiti

No nyt kuulkaas! Rakennuslupa saatiin viime viikolla ja tänään kaivuri saapui tontille! On jotenkin aika epätodellinen olo, kun tästä se sitten lähtee. Hommat etenee tämän jälkeen jo ihan eri tavalla ja vuodenvaihteessa meillä pitäisi olla seinät ja vesikate niiden päällä.

Tässä siis talo noin ulkoa. Ollaan hurjan tyytyväisiä ja vaikka vielä pieniä päivityksiä tehtiin ikkunoihin viime metreillä, tuntuu että ne oli justiin oikeita päätöksiä. Koetaan, että ollaan saavutettu se meidän selkeä ja harmooninen linja talon suunnittelussa, kuitenkin niin, että omat kikat kuitenkin tuovat vähän ilmettä taloon. Miulle tuo katon yhtenäisyys oli iso juttu. Siksi esimerkiksi ovikatokset on omia, erillisiä lippojaan. Näin katon linja on yhtenäinen ja selkeä. Myös päätyyn jatkuva terassi ja sen katos ovat osa tätä linjaa. On aika uskomatonta, että sen jälkeen kun jokainen sentti ja neliö on suunniteltu kahdestaan, ne toteutuvat ja siitä tulee meidän oma koti.

Monta juttua oli, mitkä tekivät meidän talosta juuri sellaisen oikeanlaisen ja onneksi pidettiin niistä kiinni. On jo nyt vähän voittajafiilis, vaikka matkaa on vielä aikalailla jäljellä! Joulukuussa tulee vuosi täyteen siitä, kun ensikerran tontilla käytiin. Ehkä vuosi vielä eteenpäin ja ehkä, EHKÄ jo asutaan siellä. Pidetään vielä aikataulut avoinna, niin ei tule kiire, stressi tai paniikki sen suhteen.

LVI -suunnitelma saatiin palaveerattua maanantaina ja eilen oli vuorossa sähkösuunnitelma. Mies sai hoitaa jälkimmäisen yksin, kun mie jäin kuumeisen neidin kanssa kotiin. Vielä joudutaan kuulemma miettimään monta juttua. LVI -palaveri meni erinomaisesti ja vaikka monta asiaa olikin, mitä ei ehkä oikein oltu ajateltu, monta asiaa oli kuitenkin jo ihan tuttuja juttuja ja siitäkin jäi siis ihan hyvä mieli.

Sähköliittymä on nyt tosiaan tilattu ja se on valmiina tontin laidalla. Myöhemmin tilataan vaan sähköyhtiöltä mies yhdistämään meidän tonttikeskus verkkoon ja niin sitä ollaan sitten sähköistettyjä. Päädyttiin ottamaan suoraan tonttikeskus, joka jää meille sitten sähköpääkeskukseksi raksa-ajan jälkeenkin. Tullaan sijoittamaan tuo sitten autokatoksen seinään.

Ja tässä siis se lupaamani uusi asemapiiros! Huoltotie nousee nyt tuolla oikeassa reunassa kiertäen talon pohjoispuolelle. Sinne matkalle sijoitettiin meidän puuvaja. Autokatos jää n. nelisen metriä alemmas kuin talon lattiataso, ja tuo matka noustaa sitten porrastettua polkua pitkin ylös. Roskakatos on nyt piirretty tuohon portaitten eteen, mutta vähän jäin miettimään sitä nyt kun älysin, että olisi sillekin varmaan ehkä vielä mahdollisesti joku vähän vähemmän keskeinen paikka löydettävissä. No mutta. Näitä keretään vielä pyörittää. Maalämmön porakaivo tulee tuohon etuoven lähistölle ja siitä jää aika mukavan lyhyt pätkä sitten vetää tekniseen tilaan putket. Tuo vähän rouheampi helminauha tuossa viittaa tontille tehtävään pengerrykseen, pyritään siis ainakin tuo yläpiha tasoittamaan.

Illalla käytiin vielä pyörähtämässä tontilla. Oli aika hurjaa, miten voi maisema päivässä muuttua. Tällä hetkellä kaivuri on tehnyt rakennusaikaisen tien tuosta suunnitellun autokatoksen kohdalta kaartaen oikealle ylös. Tie on yllättävänkin tasainen ja se on loistava uutinen, tontille tulevia isoja autoja ajatellen.

Kirpakoita syyspäiviä!

Anni

 

 

Tikkua ristiin

Noniin. Nyt ollaan palattu kotiin ja arkeenkin kai jollain asteella. Vähän rankemman puoleiset muutama viikko takana. Syksykin on jo pitkällä ja tontillakin on jo tapahtunut vaikka ja mitä!

Puut kaadettiin pari viikkoa sitten erinomaisen metsurin toimesta ja nyt ollaan päästy risusavottaan. Pari päivää siinä meni ja kaikki tontin puut oli kyljellään. Tontin hahmottaa taas ihan eri tavalla ja vähän jännittää jo mitä tapahtuu kun kaivuri pääsee vauhtiin. Viime päivien syysaurinko on hemmotellut meitä ja apuna olleita miehen vanhempia, ja tontin parhaat puolet on päässeet loistamaan kun kolmesta eri suunnasta kimmeltävien vesistöjen syvä sininen on sekoittunut ruskan eri sävyihin. Nyt vasta huomaa miten meillä on todellakin taivas kattona tontin yllä. Odotan jo innolla pimeitä talviöitä ja tähtien tuijottelua. Sitä on ehkä eniten kaivannut asuessaan kaupungissa, kun kaupungin valot piilottavat tähtitaivaan niin tehokkaasti.

Tänään mies vei rakennuslupapaperit kunnalle ja nyt sitten vaan odotellaan. Lupien saamisen jälkeen on kahden viikon valitusaika, mutta meille on luvattu, että maatyöt voi sinä aikana aloittaa, omalla vastuulla toki.

Viime aikoina on myös selvitelty asioita liittyen kunnallistekniikkaan, eli viemäröinteihin ja vesijohtoverkkoihin. Tänään soittelin sähköliittymästä ja vielä nettikaapeli pitäisi hoitaa. Mies varasi meille työmaakopiksi näppärän pienen matkailuvaunun ja rakennusaikaisesta vakuutuksestakin on saatu jo tarjous. Jos kaikki menee hyvin, kaivinkone olisi jo parin viikon päästä tontilla.

Eilen istuttiin illalla ja yritettiin jo omin päin käydä läpi, että mihin tarvitaan talossa pistorasioita ja minne laitetaan valoja. Aikamoinen homma siinäkin, kun jos esimerkiksi ruokapöydän tarkka sijoittelu ei nyt ihan ole plakkarissa, on sen ylle aika haastavaa kohdistaa lamppua.

Lisäksi, ulkovalot mietityttää. Paljonhan nykyään panostetaan myös tuohon ulkovalaisuun, mutta vähän nuukasti mietin, että mitäköhän mikäkin maksaa ja mikä on sitten minkäkin käytännöllinen/esteettinen arvo.

Ja vielä yleisvalaistus. Tai siis ne sellaiset led-spotit, mitä lähes jokaiseen (?) uudisrakennukseen nykyään laitetaan. Että miten niiden kanssa nyt sitten pitäisi toimia, jos ei ole ihan varma, että onko ne nyt sit kivoja ja jos on, niin paljon niitä laitetaan ja mihin tiloihin. Suurin pelko tässä toki on se, että mitä enemmän sellaisia on, sitä vähemmän saa valita jotain ihania ja kauniita lamppuja.

Sähkösuunnittelu ja LVI-suunnittelu pitäisi nyt pian saada tehtyä, jotta päästäisiin sitten kilpailuttamaan tekijät. Ja sitten saataisiin jo ’tyypit hommiin’, niinkun meidän neiti sanoisi.

Eilen tuli muuten 1 vuosi ja 9 kuukautta täyteen sille typylle, iso tyttö jo.

Laitan pian vielä lisää kuvia talosta ja piirrustuksista. Asemapiirroskin on IHAN erilainen kun mitä joskus tänne olin vaihtoehtoja laitellut.

Näihin tunnelmiin siis jätän teidät jännittämään, mitä tuleman pitää.

Hymyä ja iloa!

Anni

 

Maatöitä, perustuksia ja lattiavaluja

No mie noudin, tai itseasiassa tilasin jo ennakkoon tuon kotiin ja nyt se on selattu aika moneen kertaan. Miten kauniita asioita voi ihmiskädet tehdä! Ja miten paljon ne kaikki maksaa. Habitarekin on käynnissä. Ehkä vuoden päästä sitten.

Onneksi meidän ei tarvitse edes miettiä vielä poulsenia tai hakolaa, sillä nyt työlistalla on talon pohjat, eli maatyöt, perustukset ja kaikki niihin liittyvä. Mammutilta tulee hirret, ikkunat, ovet, väliseinätarvikkeet ja katto, muuten kaikki isommat kokonaisuudet olisi tarkoitus palastella itse.

Miulle itselle tuo talon pohjatyö-osuus on hyvinkin hämärän peitossa. Hahmotan ne otsikot, mutta kaikki niiden alta on aika vierasta. Kovasti kuitenkin kiinnostaa, että mitä sinne talon alle tulee ja aionkin ne vielä tässä blogin (ja taloprojektin)  edetessä selventää ne itselleni ja myös tänne. Ja jos ymmärrän jotain väärin ja kirjoittelen päättömyyksiä tänne niin korjatkaa hyvät ihmiset sitten.

Homma siis rullaa jotenkin näin:

Ensin tontille tulee kaivinkone, joka kuorii ensin maan pinnan ja kaivaa kannot. Maa muokataan tarvittavan tasaiseksi talon kohdalta ja rakennuspaikalle johtava tie hahmotellaan paikalleen. Meillä on ollut pitkä tie tuossa maatöiden kilpailutuksessa. löydettiin jo ystävän suosittelema tyyppi, jota ei sitten kuitenkaan saatu, koska hänen muut työmaansa olivat venyneet ja kun ei vaan pääse, niin ei pääse. Homma meni siis uusiksi ja muutaman kyselyn ja kilpailutuksen jälkeen löytyi kuitenkin loistotyyppi tähänkin hommaan. Aika hurjia muuten nuo rahamäärät, mitä noihin maatöihin menee. Lähinnä se hiekan ja soran hinta yllätti, voin kertoa että aika monta poulsenia oltaisiin ripusteltu taloon jo sillä hinnalla. Just saying…

 

Kaivinkone mahdollistaa myös tekniikan viennin ylös talolle. Tämä siis käytännössä tarkoittaa tontin rajalla olevia vesi, sähkö, viemäröinti ja kaapeli/kuitu tietoliikenneyhteyksiä (nettiä siis).  Näille kaikille tehdään yhteinen kaivanto sieltä tontin rajalta talon alle, josta ammattimiehet sitten vetelevät ne tarvittaviin kohteisiin. Näin meille saadaan suihku, sähköt stereoihin ja vielä mahdollisuus selailla vähän facebookia ilman langattomien yhteyksien tuomaa epävarmuutta. Ja saadaan myös kaikki jätevedet, sadevedet ja salaojitusten vedet kunnan viemäriverkkoon. Lokakuun puolenvälin jälkeen olisi tarkoitus päästä maatöihin ja saada projekti oikeasti käyntiin.

Kun maatyöt on valmiit, talon pohja tasoitettu ja tekniikat viety ylös talon hollille, tehdään perustukset. Meille tulee valuperustukset, joka siis tarkoittaa sitä, että talotehtaan ohjeistuksen mukaan suunnitellut muotit tuodaan paikalle ja niihin valetaan betonista perustus. Sinne tulee kuulemma vielä jotain rautoja ja muuta sellaista, en mie tiedä vielä kaikkea, mutta lupaan kertoa tästäkin lisää, heti kun ymmärrän/joku on kertonut ja näyttänyt miulle että mitä kaikkea tuo sana pitää sisällään.

Sitten alkaa tää hämmentävin osuus, kun talon alle viritellään salaojia, kapillaarikatkoja ja muita tärkeän kuuloisia sanoja. Kyllä mie nyt suunnilleen ymmärrän mitä nuo tarkoittaa,mutta mielenkiintoista on nähdä miten ne todellisuudessa toteutetaan. Perustusten sisäpuolelle vielä laitetaan styroksit ja sitten koko komeus täytetään soralla ja en oikein kyllä tiedä että millä kaikella. Voi luoja, miten hyvä juttu on, ettei miun täydy ite tietää näitä kaikkia vielä.

Perustusten ulkopuolelle tulee patolevyt (lisää tärkeitä sanoja) ja vissiin styroksia taas ja sitten taas jotain soraa. Poulsenit vaan vilisee kuulkaas, kun soraa mätetään.

Sitten jos ja kun kaikki on mennyt jetsulleen hienosti ja perustustyöt on valmiit marraskuun loppuun mennessä, saapuvat hirret tontille marraskuun lopussa. Seuraavalla viikolla saapuisi sitten asennusporukka ja jouluna meillä pitäisi olla seinät, ikkunat, ovet ja katto. Ja mie aion kyllä jonkinlaiset jouluvalot sinne viritellä sitten. Onhan siinä meidän koti kuitenkin.

Jos kaikki menee ihan naurettavan hyvin ja jopa suunniteltua paremmin, päästään vielä tämän vuoden puolella valmistelemaan lattiavalua. Todennäköisesti kuitenkin se jää vielä vuodelle 2017.

Siinä meidän syksy!

Eilen vielä merkkailtiin tontilla puita, jotka jätetään. Edelleen harmittaa kaataa käytännössä katsoen kaikki puut, mutta valitettavasti nuo männyt on jo sellaisissa mitoissa, että niitä ei itse sitten voi enää kaataa ja turvallisuuden puolesta on fiksuinta olla jättämättä yksittäisiä honkeloita pystyyn.

So long, Farewell!

Aurinkoista viikonloppua!

Anni

 

 

 

 

Tonttisuunnitelmat jatkuu…

Voi lapsparka. Tälläisiä iltapuurohetkiä meillä siis aina välillä vietetään, kun innostutaan Miehen kanssa pyörittelemään talosuunnitelmia. Tuossa on nyt paljon niitä ajatuksia, joita todennäköisesti tullaan toteuttamaan. Jonkin verran pengerryksiä ja nousuja ja laskuja on toteutettava, sillä nousua tieltä talolle tulee n. 6 metriä. Autokatos upotetaan osittain maan sisään ja vaikka tuossa kuvassa portaat nousevat katoksen reunaa, eivät ne todellisuudessa ihan siinä kyljessä kuitenkaan varmaan ole. Haastetta tontissa siis on, mutta itse ollaan koettu se enemmän ehkä persoonalliseksi ja kotoisaksi, kuin negatiiviseksi ominaisuudeksi. Mutta tuosta haastavuudesta johtuen, kaikki tontin toiminnot on mietittävä hyvin tarkkaan. Isäni muistutti, että pitää miettiä sitten että mihin ne lumet kolaa, ja ihan tottahan se on. Kaikki pitää oikeasti miettiä siitä lähtökohdasta, että miten ne toimivat ympäri vuoden.

Tuo vaaituskartta on ollut meille korvaamaton apu, sillä sen pohjalta ollaan pystytty sijoittamaan talo ja vähän hahmottamaan todellisia korkeuksia. Maasto kuitenkaan ei aina silmämääräisesti hahmotu ihan niin tarkasti. Reilun viikon päästä mennään tontille todennälöisesti kaivurimiehen ja näiden suunnitelmien kanssa ja sen jälkeen sitten ollaan taas viisaampia, että millaisia ajatuksia hänellä on tuon toteuttamisesta. Niin paljon kuitenkin pyritään jättämään tuota ihanaa männikköä kuin on vaan mahdollista. Ja hei, maanantaina nyt tavataan uudestaan erään vastaavan mestarin kanssa ja mie luulen että sitten sekin pesti on täytetty sen tapaamisen jälkeen.

Loppuksi vielä kesäkuvaa tontilta!

Voi kun loppukesä olisi vielä tälläinen, ihana keli ja hiekkalaatikolla notkuminen on niin vaivatonta ja iloista. Nyt ollaan juuri juhlittu Miehen syntymäpäiviä muutaman päivän ajan ja raparperikausi on todenteolla tuonut kesän jo lautasillekin. Ihan parasta. Väistämättä sitä aina miettii, että millaista sitten kaikki on uudessa kodissa, että miltä siellä se kevät ja kesä tuntuu. Nyt on kyllä tosi hyvä olla just tässä, mutta tosi hyvä on myös se ajatus siitä, että parin vuoden päästä se kevät otetaan vastaan ihan omassa kodissa.

-A