Valoa.

 

cs_minigloball_cw_05
Kuva Flos

Aiemmin on jo saattanu käydä ilmi palava rakkauteni valaisimiin. Kyseinen intohimo pääsee oikein räävikkäisiin mittasuhteisiin tässä rakennusprojektin tiimellyksessä ja aiheuttaa myös aika vakavia ongelmia. Mitä tehdä, jos halu ja budjetti ei kohtaa? Tai ehkä vaihdamme tuosta lauseesta tuon jos sanan totuudenmukaisemmin kun sanaan.

Tämän hetken suurimmaksi haasteeksi on muodostunut kolme oleellista aluetta: keittiö, eteinen ja käytävä. Mikä näitä kaikkia yhdistää, on useamman samanlaisen valaisimen sarja, tai mahdollisesti keittiössä yllätysratkaisuna ihan jotain muuta.

Keittiömme tulee siis olemaan selkeälinjainen koivuvanerikeittiö tummanharmailla keraamisilla tasoilla ja rosterisilla kodinkoneilla. Välitilaan on valikoitunut nyt sama valkoinen marmorikuvioinen laatta, jota löytyy jo meidän leivinuunin ja takan kyljestä. Keittiön mallinahan tulee olemaan II eli suoralla seinällä kaikki toiminnot ja sen lisäksi 2,4metrinen saareke, joka tulee jäämään täysin työtasoksi. Saarekkeen päälle tulee kolmen valaisimen sarja ja tämä jos mikä on aiheuttanut päänvaivaa. Artekin käsikranaattinakin tunnettu A110, on kaikessa kauneudessaan kummitellut pitkään, mutta se ei nyt kuitenkaan ollut meille sopiva valinta. Kuitenkin mietitytti noiden hinta ja myös niiden yhteensopivuus meillä jo vuosia olleen, ruokapöydän ylle tulevan Yrjö Harsian Taifuunin kanssa.

Taifuuni_560_int_0
Kuva Innolux

Mutta. Onnekseni ihan sattumalta eteeni tuli Flosin Glo-Ball S. Usein kyseinen pienen pieni valaisin löytää paikkansa kylpytiloista tai vessoista, mutta meille nämä söpöläiset tulevat valaisemaan tuota saareketta. Ihan kuin leijuvat karkit, eleettömät, klassiset, mutta silti jotenkin hauskat.

cs_minigloball_s_02
Kuva Flos 

Vähän arvelin noiden valotehon riittävyyttä, mutta onneksi Pihkalan  ihana Maija vahvisti valaisinten todella myös valaisevan, ja näin päätös oli tehty. Kirsikkana kakun päällä kyseisestä valaisimesta löytyy myös seinämalli, joka tulee valaisemaan meidän keittiön avohyllyä. Ah, my work here is done.

Eteinen ja käytävä ovat vielä vailla vastauksia. Haaveilen riippuvalaisimista sinnekin, mutta juuri sitä oikeaa ei ole vielä tuntunut löytyvän. Onneksi tässä on vielä hetki aikaa, sillä talolla tuntuu olevan sen miljoona asiaa vielä tehtävänä. Keväällä olo oli kohtalaisen rauhainen. Väliseinät oli projektina iso, eikä sitä oikein pystynyt hahmottamaankaan kuinka paljon pieniä asioita on vielä edessä. Voisin listata niitä tähän, mutta en taida uskaltaa. Ollaan aloitettu nyt vessan lattian mikrosementin laittaminen ja myös olohuone-keittiön rimakatto edistyy hyvää vauhtia. Päivittelen tapahtumia talolta pian. Muistattehan muuten että Instagramissa pääsee seuraamaan talon tapahtumia reaaliaikaisemmin, blogin päivittyminen kun saattaa aina -syystä tahi toisesta- kestää vähän.

Ihanaa loppuviikkoa kaikille! Tänään on muuten hieno päivä! Kummipoika täyttää vuosia ja me juhlitaan miehen kanssa hääpäivää.

Anni

Mainokset

Unelmien keittiö

DSC_2613

Siinä vaiheessa, kun päätettiin että keittiökalusteet otetaan puusepältä, koko keittiösuunnittelu sai aivan uudet mittasuhteet. Nyt olisi mahdollista toteuttaa ihan mitä vaan. Todettiin kuitenkin, että suuret linjaukset keittiössä olivat kuitenkin juuri kohdillaan. Suuri etu tässä on ollut se, että vaikka saarekkeen mittakin on muuttunut takan sijoittelun seurauksena, ei tuo 10cm muutos ole aiheuttanut sen kummempia haasteita kuin ilmoituksen puusepälle ja Kivilähteelle, josta meidän keittiötaso tulee.

Keittiön järjestys on pysynyt samana, kuin mitä aiemmin kuvailin täällä . Mutta nyt tarkemmin vielä joistain valinnoista, jotka olivat meille tärkeitä sen unelmien keittiön toteuttamisessa.

Ollaan molemmat miehen kanssa aika omistautuneita ruuan rakastajia ja siitä johtuen myös ruuan laittaminen on meille rakasta. Täytyy myöntää, että on ollut vähän raskasta välillä, kun tällä hetkellä keittiö on aika rajallinen ja se rajoittaa aika paljon meidän toimintoja. Mutta onneksi nyt ei olisi liikaa aikaakaan! Tuleva koti ja lähellä sijaitseva venepaikka toivottavasti tuovat meille kuitenkin uusia mahdollisuuksia kalastuksen myötä, ja suuren suuri uusi ihana pakastin tulee toimimaan myös lihan varastoinnissa, sillä meillä on ollut tapana ostaa lihaa suoraan tuottajilta. Lihan ostamisessa isoissa erissä omaan pakkaseen on muuten mukavia jälkiseuraamuksia; kun itse pakkaa lihat, voi kerta-annoksista tehdä aina vähän pienempiä ja lihan kulutus vähenee huomaamatta. Toinen asia on ruhojen käyttäminen monipuolisesti, koko eläin tulee hyödynnettyä kokonaan, kun ostat vaikka puolikkaan tai kokonaisen karitsan.

Kalan ja lihan käsittely keittiössä kuitenkin vaativat kestäviä ja hygieenisiä pintoja. Sen takia keraaminen taso oli meille ideaali valinta. Se kestää kuumuutta, kolhuja, kosteutta ja puhdistamista. Myös saarekkeeseen tulee tuo sama taso, joten vesiväritaiteilua voi harrastaa rauhassa ja huoletta vaikka suoraan tasolla. Kivilähteen keraamisista tasoista meille valikoitui sävy Basaltti. Vaikka tummassa tasossa näkyy kaikki murut ja muut, se oli meille mieluinen valinta, sillä ollaan vanhassa kodissa tykästytty tumman tason ilmeeseen ja ei tuleepahan pyyhittyä säännöllisesti! Tuo alussa ollut kuva on muuten juurikin valitsemastamme tasosta. Miellyttävä mattapinta on ihanan tuntuinen ja en oikein malttaisi odottaa, että saadaan tuo paikalleen.

stala_silent-3_apuallas

Samoista syistä meille tulee myös Stalan teräsallas. Stala oli meille alunperinkin ehdoton valinta, sillä teräsaltaissa on tosiaan eroja ja haluttiin kerralla kunnollinen.Stalan Combo L -allas  on ihanan iso ja siihen saatavat lisätarvikkeet mahdollistavat monta näppärää toimea. Itsellä on suunnitelmissa varustaa allas sekä karkaistusta lasista valmistetulla leikkuulaudalla, jonka voi laittaa myös tiskikoneeseen, että valutusastialla, johon huuhdellut kasvikset tai peratut muikut on näppärä jättää hetkeksi valumaan. Itselläni on myös jonkinlainen hassu mieltymys teräsaltaiden puhdistamiseen, sillä se hohtava puhtaus tekee keittiöstä heti jotenkin raikkaamman. Pariksi altaalle on suunniteltu Tapwellin Evo184 hana, joka on juuri täydellisen raikas ja simppeli.

 

 

 

Tulevan keittiön tulisi toimia myös leivottaessa ja seurustellessa. Suuri saareke suunniteltiin sillä ajatuksella, että työtasoa olisi varmasti ja että useampikin kokki mahtuisi kerralla hommiin. Tässä kun kirjoittelee, niin alkaa jo kieltämättä muutto houkuttaa. Aikaisemmin muuten puhuin mikrosementistä välitilamateriaalina, mutta nyt se on saanut väistyä suunnitelmissa valkoisen laatan tieltä. Vielä on epäselvää jatketaanko leivinuunin marmorikuvioisella laatalla tuossa vai mennäänkö ihan puhtaan valkoisellla kymppikympillä. Nähtäväksi jää!

Eilen tontilla oli tohinaa, kun mies oli vanhempineen hommissa koko päivän. Nyt on kulkusilta yläpohjassa ja ensi viikolla saadaan puhallusvillat paikalleen. Myös saunan koolaukset ovat valmiina. Ja vielä rännitkin saatiin eilen paikalleen! Talon ilme on nyt aika erilainen taas. Pitääkin laittaa kuvia pian!

Tänään on illalla luvassa asuntomessut miehen kanssa, katsotaan miten monta hyvää ideaa keretään vielä napata!

Aurinkoa!

Anni

*Kaupallinen yhteistyö Stala ja Kivilähde-Kaavinkivi

Takka ja leivinuuni

IMG_20170331_190215_412

Blogin puolelle tuli vähän pitempi tauko nyt. Mutta täällä ollaan ja nyt taas tapahtuu! Tai tuntuu että elämässä tapahtuu vähän liikaakin välillä, ja se se osasyy blogihiljaisuuteenkin on ollut. Kaikki on kuitenkin kivoja juttuja, itse ei vaan meinaa aina pysyä perässä. Joku ihmeellinen kevätväsymyskin on iskenyt allekirjoittaneeseen, mutta eiköhän tämä tästä!

Takka ja leivinuuni -meidän kodin sydän on nyt vihdoin valmis. Tai tuo alakulman tolppa kaipaa vielä maalia, mutta sekin saadaan varmaan pian hoidettua. Kokonaisuudesta tuli kauniimpi, kuin mitä oltaisiin osattu ikinä kuvitella. Ekomoduulin lisäimaluukku näkyy tuossa takan luukun alla ja sen käyttäminen on todella yksinkertaista. Sytytys, paloaika ja hiipuminen ovat nuo kolme vaihetta joissa ilmanottoa säädellään. Ekomoduulista kerroinkin jo vähän aiemmin, mutta sen perusidea on siis tehostaa palamista niin, että lopputuloksena on suurempi lämmöntuotto ja puhtaammat palamiskaasut. Tuon ekomoduulin kanssa suositellaan muuten tuota kyseistä HTT 603 luukkua, mikä meillä on, sillä se on kaasutiivis ja lapsiperheen näkökulmasta muutenkin ihanteellinen, sillä siinä on tuplalasi, jonka ansiosta luukku ei kuumene samaan malliin kuin normaalisti. Ulkonäkö luukussa on myös aika täydellinen meidän makuun, joten ei paljon tyytyväisempiä voitaisi olla näihin valintoihimme. Leivinuuninluukku meillä on eri sarjasta HTT403, sillä haluttiin tuo korkeampi lasi, ja korkeampi luukku yleensäkin. Ei tarvitse kinkun koossa kitsastella ;). Kaikki nämä tuotteet löytyy Pislan HTT -tulisijatuote valikoimasta.

DSC_1883DSC_1881DSC_1899DSC_1914DSC_1905DSC_1907

Ja mites nuo carrara -marmorikuvioiset laatat. Olen aivan rakastunut. Mies huomasi noiden kuvioiden muistuttavan vähän savuvanoja, ja sekin ajatusmalli sopii tuohon kokonaisuuteen aika mukavasti. Oli iso onni, että ne löydettiin!

Ja muurarimme Petteri Stubb. Niin monta nerokasta ideaa, joiden ansiosta kokonaisuus muotoutui paremmaksi, kuin mitä koskaan oltaisiin osattu kuvitella. Ja kaikki oli mietitty loppuun asti, laattojen kuvioiden asemointia myöten. Suosittelen lämpimästi.

DSC_1931

Viime viikolla mies totesi lattiavalun kaipaavan vielä uutta hiontaa ja loppuviikosta sellaisen toteuttikin vanhempiensa rautaisella avustuksella. Perjantaina siivottiin vielä hionnan jälkiä ja aloitettiin väliseinäprojekti, mutta siitä lisää seuraavan kerran.

Mitäs tykkäätte meidän takka-leivinuuni-ihanuudesta?

Anni

 

 

*Yhteistyössä Pislan kanssa, tuotteista saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan

Kaunista ja käytännöllistä (ja passelin hintaista)

img_20170221_125312_599

Iso haaste talon sisustuksen suunnittelussa, on löytää tasapaino, joka on hyvä sekä silmälle, että arkiselle elämälle. Ja toki myös budjetille. Meillä on iso osa irtokalusteista jo omasta takaa, mutta hankintoja tulee väistämättäkin esimerkiksi kiintokalusteiden myötä. Ainut todellinen isompi huonekalu, joka tullaan hankkimaan uuteen kotiin on sohva.

Suomalainen sohvatuotanto on niin laadukasta ja omaa silmää miellyttävää, että oikeastaan ei ole mitään syytä edes katsella muita. Hauskasti sitä vaan ne samat valmistajat ja mallit, jotka itselle on niitä mieluisimpia, löytyvät myös monen sisustusbloggaajan olohuoneesta. Onnistunut muotoilu miellyttää laajaa asiakaskuntaa, niinhän se on.

hakola_cosy_stark_vaalbeige_metjalka-1030x687
Hakola Cozy

Koska olen mieltynyt muutenkin moneen suomalaiseen valmistajaan, on tuotteiden hankkiminen siirtynyt tori.fi -sivuston puolelle. Moni kotimainen laatukaluste kun melkeinpä paranee vanhetessaan, ja uutena niiden hankkiminen olisi oman budjetin ulkopuolella.

117artek10_iso-350
Artek 65k

Mutta joitain tuotteita on aika epätodennäköistä löytää torista, tai yleensäkään käytettynä ja niiden kohdalla on tehtävä päätöksiä, joiden jälkeen jää vielä rahaa ruokaankin.

 

Pasila -valaisin meille on tulossa makuuhuoneesen molemmin puolin sänkyä. Se on ollut suunnitelmissa jo pitkään, eikä onneksi kaada ihan budjettiakaan. Tuo Our Editionin Turnaround vaaterekki komeilee miun haaveissa vaatehuoneen seinällä, ja varovaisen hankitaehdotuksen olen jo Miehellekin esittänyt. Se on onneksi hankinta, jonka voi toteuttaa myös vähän myöhemmin.

Miten teillä tehdään kalustevalinnat? Voittaako useimmin järki vai tunteet ja onko sijoitukset ennemmin pitkällisen pohdinnan tuloksia vai jotain ihan muuta?

Investoin eilen kukkakaupassa ja toin kotiin pienen kodinonnen. Siinä se ikkunalaudalla paistatteli kevätauringossa. Ihana aurinko!

Työmaan tapahtumista tulossa pian päivitystä, lattiavalu se vaan lähenee ja nyt se on jo varattukin!

Anni

 

 

 

Vuosi 2016

Kuva tammikuulta 2016

IMAG2822_1

Hyvää vuodenvaihdetta ystävät rakkaat!

Aikamoinen vuosi on ollutkin. Tammikuussa pikkuneiti täytti vuoden ja samalla vauvavuosi jäi taa. Tuolloin vuosi sitten ostettiin unelmien tontti ja sen jälkeen onkin tapahtunut paljon.

Ensimmäinen puolikas vuodesta meni enemmän ja vähemmän suunnitellessa. Muutettiin väliaikaiseen pienempään kotiimme, kilpailutettiin urakalla toimittajia ja vihdoin tilattiin hirret. Samalla kun puut kaatuivat tontilla, tuli meillä eteen suuri suru, kun jouduttiin luopumaan pikkuneidin Vaarista.

Tuon jälkeen hetki meni, kun Mies sai pyörittää projektia yksikseen. Oma keskittyminen oli vähän heikkoa. Mutta vuoden loppua kohden ollaan päästy koko porukalla jo hyvin nauttimaan projektista ja haaveilemaan omasta tulevasta kodista.

Tuleva vuosi tulee olemaan taas täynnä seikkailuja, vastoinkäymisiä ja myötätuulia, mutta kyllä täytyy sanoa, että tällä tiimillä niitä kohden on aivan loistavaa kulkea.

Tässä vielä vuosi kuvina,

Kohti joulua

Joulu vaan lähestyy hurjaa vauhtia. Eilen illalla ihmeteltiin miehen kanssa, että miten voikaan olla, että tässä sitä nyt oikeasti ollaan. Kesällä vielä jännitettiin, että rakennetaanko me edes tämän vuoden puolella ja nyt ollaan jo näin hyvässä vauhdissa! Väistämättäkin on käynyt mielessä myös jouluvalmistelut vuoden päästä, ollaankohan jo silloin uudessa kodissa!?

img-20161218-wa0000

Viimeisen viikon aikana meille on ilmestynyt päätyterassi, katto pelteineen, etu ja takaterassit, loput hirsipaneloinnit, ikkuna-aukot on sahattu lopulliseen muotoonsa, ja mitäköhän vielä! Tuntuu, että tapahtuu niin paljon, ettei meinaa perässä pysyä!

dsc_0507

Kelit ovat olleet kyllä enemmän kuin loistavia meidän pystytyksen ajan. Tähän päivään asti siis, kun vettä satoi niin, että varmasti ei ulkohommissa ole paljon naurattanut. Meidän pystytystiimi on ollut kyllä niin erinomainen, ettei oltaisi osattu edes toivoa mitään parempaa. Työn jälki on todella huolellista ja vauhti tosiaan aikamoista.

dsc_0488

Tuossa ylläolevassa kuvassa näkyy tuo tapa miten karapuut (hirsitalon painumisen takia ikkunat kiinnitetään erillisiin puihin, eikä hirsiin suoraan) saadaan upotettua tuonne sivuihin ja näin sitten saadaan ikkunoiden pielet sirommin toteutettua.

img-20161219-wa0004

Tykätään tuosta meidän päätyterassista ku hullu puurosta!

img-20161219-wa0007

Etuterassi valmistui tänään! Siitä tuli yllättävän leveä, ja se on erittäin mukava juttu, eipähän tule ahdasta!

img-20161216-wa0008

Mies laittoi kuvaa myös meidän etuovesta, Kaskipuun Kouta oli ihana kuvassa ja sitä se on myös todellisuudessa. Ja vaikka talomyyjä totesikin sen klassisen ”rouvalla on kallis maku” -kommentin Kaskipuun ovista kysyessäni, ei sen kustannukset kuitenkaan olleet merkittävän suuret suhteessa Pihlan tarjottuihin. Ja vaikka ovi on umpiovi, sen viereen meillä tulee saman korkuinen ikkuna tuomaan valoa eteiseen.

img_20161219_095923

Vaikka valittelinkin aiemmin, ettei oikein joulumieltä tahdo löytyä, on sekin tässä viime päivinä alkanut ilmestyä joulusiivouksen ja leipomishommien myötä. Vähän meillä on talon edistymisen huolena ollut ikkunat, joiden toimitus jostain tuntemattomasta syystä on myöhästynyt. Nyt on sitten jo hyvin epävarmaa, että saadaanko ikkunoita enää ennen joulua paikalleen. Harmittaa kyllä aika lailla jos niin käy, sillä seuraava mahdollisuus niiden asennukselle on sitten ensi vuoden puolella. Toivotaan parasta. Olisi nyt se joulun ihme paikallaan!

Ihanaa joulunalusviikkoa kaikille!

Anni

Profin lasiliukuseinä!

img-20161213-wa0006

Kun rakennusprojekti alkoi, ja kun kierrettiin eri talovalmistajien juttusilla, aika moni huomautti suunnittelemastamme lasiliukuovesta ja sen tuomista lisäkustannuksista. Ja kyllä sitä tuli toki itsekkin punnittua, että mikä sen arvo sitten on rahassa ja sitten taas toisaalta käyttömukavuuden ja ulkonäön puolesta. Lopulta tehtiin kuitenkin päätös, jota ei kyllä olla hetkeäkään kaduttu.

Kun kirjoittelin loppukesästä meidän päätöksistä ikkunoiden suhteen täällä, olin hyvin varma, että kyllähän se on jämptisti niin sitten. No ei ollut. Aika montakin juttua muuttui matkan varrella, niistä tärkeimpänä ehkä väri. Sattuipa niinkin hassusti nimittäin, että löysin, kesken lopullisen sopimuksen laatimisen, kuvan Mammutin sivuilta, jonka myötä todettiin, että kylläpäs se tumma voisi sittenkin toimia. Ja niin me sitten vaihdettiin takaisin alkuperäiseen, haaveilemaamme väriin.

Toinen mitä muuttui, oli koko. Kun tuota lasiliukuovea suunniteltiin Profinin ihanan Tiinan kanssa, todettiin, että jotta ovesta tuleva hyöty maksimoituisi, olisi sen koko oltava vähän tuota alunperin suunniteltua 2m suurempi. Halusimme kuitenkin säilyttää jonkinmoiset symmetrian tuon seinän ikkunapinnassa ja nyt se koostuu kolmesta 130cm leveästä yksiköstä, joista kaksi muodostavat tuon itse liukuoven. Näin saatiin mukavan kokoinen kulkuaukko, mutta oven paino pysyi kuitenkin maltillisena.

img-20161212-wa0003

Painoa tuolla lasiliukuovella on kuitenkin sen verran, että se nostettiin eilen nosturin avulla jo paikalleen. Olisin kovasti halunnut olla itsekin paikalla, mutta meidän pieni kuumepotilas piti äitin visusti kotona, hyvä paikka se oli sekin.

Päädyttiin tilaamaan lasiliukuovi Profinilta vaikka alunperin se olikin talopaketissa Pihlalta, sisällytettynä samaan pakettiin muiden Pihlan ikkunoiden kanssa. Profin on ollut meille ensimmäinen lasiliukuseinä, johon ollaan tutustuttu, ja hyväksi havaittu. Profinin tehdas sijaitsee Pudasjärvellä, jossa lasiliukuseiniä on valmistettu jo yli 20-vuotta. Homma siis on todellakin hanskassa. Mie muuten puhun ovesta, mutta virallisesti käytetään sanaa lasiliukuseinä. Ihan perusteltua, sillä onhan tuo nyt aika paljon enemmän, kuin vain ovi. Iloksemme Profin lähti myös mukaan yhteistyöhön blogimme kanssa ja senkin puolesta mie varmasti päivittelen oven käyttökokemuksista, varsinkin vielä sitten,kun jo päästään asumaan. Oi, tuosta kun hilppaisee terassille kahvikupin kanssa kesäaamuna.

Ja jottei elämä kävisi tylsäksi, keksittiin tässäkin tilauksessa vielä viimetinkaan vaihtaa helat messinkisiksi. Mitäs tykkäätte? Me r a k a s t e t a a n noita! Tekee ihan eri fiiliksen oveen. Ja tuo kaunis kuurankukkapinnoite ovessa on tosiaan vain pakkasen aikaansaamaa koristekirjailua. Tässä alla olevassa kuvassa ovi on vielä odottamassa asennusta.

img-20161211-wa0001

Lasiliukuovi viereinen kiinteä ikkuna otettiin myös Profinilta, sillä näin voitiin varmistaa, että näiden vierekkäisten ikkunoiden profiili on samanlainen. Meille tuli Core -malliston lasiliukuovi, joka on Profinin perusmalli. Koettiin sen tekniset ominaisuudet meille oikein passeleiksi, ja vaikka U-arvo olisikin ollut hieman parempi tuossa Active -mallissa, oli Corekin erittäin hyvissä lukemissa (n.0,85 varmaan meidän kokoisessa ratkaisussa).

Mitäs tykkäätte? Mie yritän päästä valoisan aikaan pian tontille, jotta saan vielä kuvia viimeisimmistä tapahtumista! Meillä on nimittäin aluskatteet, följärit ja aivan upea terassin katto, joka on tuon tässä esitellyn ihanuuden suojana.

Pian palataan!

Anni