Ulkona kylmä, sisällä lämmin.

dsc_1125

Niinhän sen pitää ollakin! Meillä on nyt siis yläpohja valmis ja papereiden päälle asennettu levyvilla auttaa pitämään sisällä olevan lämmön sisällä. Kosteus tuntuu olevan myös aikamoinen, sillä ikkunoiden alareunaan on alkanut kerääntyä kosteutta, tämä toki johtuu siitä, että ilmanvaihto ei tällä hetkellä ole kovin tehokasta. Jonkinlaista tuuletusta pitää alkaa harrastaa vielä ennen kuin saadaan kosteutta poistava kone paikalle. Se otetaan käyttöön sitten kun on lattiavalun aika. Valu vapauttaa kostetta kuivaessaan, ja siihen määrään tarvitaan jo koneellista apua.

Kun aloitettiin rakennus, meillä oli tarkoitus tehdä jotain itse ja sitten mennä tilanteen mukaan, palkata työvoimaa ja päästä niin eteenpäin. Jotenkin ollaan kuitenkin päädytty tekemään paljon itse. Ja se on ihan mahtavaa! Ollaan nautittu kovasti siitä, miten tunneside taloon on kasvanut projektin myötä ja myös käytännöllisempi tutustuminen taloon on muodostunut tärkeäksi osaksi oman talon rakentamista.

img_20170208_183812_058

Eilen oltiin koko ilta talolla, pientä siivoilua, lisätiivistyksiä putkille ja parista kohdasta Mies kävi korjaamassa villat paremmin paikalleen. Talvirakentamisessa on nimittäin se hyvä, ja armoton puoli, että palaute tulee välittömästi. Nyt kun sisällä on kostean lämmin, lähes trooppinen ilmasto, reagoi se kylmyyden kanssa toki niin, että kosteus tiivistyy pisaroiksi. Tässä tapauksessa nuo pisarat muodostuivat parille pienelle alueelle kattoon, joissa villat eivät olleet ihan kunnolla paikallaan. Kylmä pääsi siis suoraan paperin toiselle puolen. Tämä oli kuitenkin helppo korjata samantien.

Kun Mies keikkui kattotuolien ja villojen lomassa, me tytöt leikittiin kotia alhaalla lämpimässä. Yritin myös siivota, mutta harjasta tuntui tulevan jatkuvasti kiistakapula, kun neitikin niin kovasti olisi halunnut auttaa, päädyin suosiolla jättämään siivouksen myöhemmälle ja keskityimme kävelemään käytävällä, availemaan kuvitteellisia ovia ja kulkemaan uuden kodin tiloissa ympäri. Täytyy myöntää, että vaikka pikkuneiti innoissaan olikin leikistä, niin sitä olin myös itse. Tuossa yllä olevassa kuvassa on meidän keittiö. Roskaämpäri ja harja ovat suunnilleen ruokapöydän kohdalla. Kapeamman ikkunan edestä kuljettiin sitten käymään jääkaapilla, siellä oli kuulemma ketsuppia, porkkanaa ja kanaa.

Styroxit on nyt nosteltu sivuun, jotta vielä joiltain osin kohmeinen sora saa lämmössä sulaa, ja jotta päästään kaivamaan viemäreitä. Huomenna alkaa se urakka, kun meidän tekniikkamies Teemu tulee paikalle.

Viime päivien aurinkoiset kelit ovat saaneet kyllä hymyn aika herkälle täällä. Toivottavasti myös siellä!

Aurinkoisin terkuin,

Anni

 

 

Raksakupla ja villapalapeli

img-20170128-wa0000

Viime viikonloppuna, kun minä ja pikkuneiti nautiskeltiin veljentytön herkullista syntymäpäiväkakkua, Mies vanhempineen ahkeroi taas talolla hommia hurjasti eteenpäin. Nyt on jo suurin osa talon yläpohjasta levyvillalla verhottuna ja sisäkaton korotetun osuuden paperit ja koolaukset on hyvässä vauhdissa. Vielä tosin hommaa riittää, ennenkun saadaan lämpöjä päälle.

Joku joskus puhui raksakuplasta ( viitaten käsitteeseen vauvakupla ) ja kyllä täytyy allekirjoittaa sen olemassaolo. Kaikki muu tapahtuu täysin talon ehdoilla, ja vaikka aloittaessa ajateltiin, että kyllähän sitä nyt sitten voi tehdä muutakin ja pitääkin, niin ei se olekaan niin yksinkertaista. Viikolla on vaikea saada talolla mitään isosti aikaa, varsinkaan nyt, kun kaikki hommat vaativat melkein kaksi käsiparia. Ja esimerkiksi eilinen ilta kierrettiin sen seitsemässä rautakaupassa hakien puuttuvia tarpeita viikonloppua varten. Ja viikonloput sitten on painettava aamusta iltaa, sillä se on vaan se ainut hetki. Ei oikein uskalla suunnitella mitään muuta, kun yhtään ei tiedä, missä vaiheessa ollaan sitten talon kanssa, ja onko juuri silloin oltava paikalla. Toki aina jonkun on oltava Pikkuneidin kanssa, joten toinen meistä voi sitten tehdä jotain muuta siinä yhteydessä. Mutta yhdessä on vaikea suunnitella mitään. Ja se on välillä aika tylsää, mutta toisaalta tämäkin aika on verrattaen lyhyt, ja vuoden päästä ollaan jo ihan eri tilanteessa.

Korotettu sisäkatto alkaa nyt siis hahmottua jo ihanasti ja talo alkaa näyttää ihan talolta! Huomatkaa myös kuvissa näkyvä tyylikäs raksaovi, joka kaikessa komeudessaan saatiin myös paikalle viime viikonloppuna. Kyllä kelpaa!

Villat asettuvat kuulemma oikein nätisti kattotuolien väliin, mutta putkien kohdat aiheuttavat vähän askartelua. Hyvä niin, pysyy skarppina ja ei pääse leipääntymään. Heh.

dsc_1064

Lopuksi vielä kuva Pikkuneidin huoneeseen tulossa olevasta tapetista. Tämä oli ihana esimerkki sosiaalisen median ihmeestä. Satuin Instassa huomaamaan eräällä hirsitalon omistajalla tätä tapettia, josta olen itse haaveillut jo siitä asti, kun Ferm Living sen markkinoille lanseerasi. Ihastelin sitten kommentissa tapettia ja sain tarjouksen ostaa muutama heille ylijäänyt rulla pois. No ei meille sen enempää sitä taideta tarvita, joten tavara vaihtoi omistajaa ja nyt hypistellään rullia vuorotellen Pikkuneidin kanssa.

Sisustussuunnitelmat on kyllä nyt muilta osin jääneet vähän paitsioon, kun touhu on niin konkreettista ja ajatukset lähinnä siinä, että miten saadaan vaan hommat edistymään. Mutta sen verran voin paljastaa, että kaiken tämän jännittävän lisäksi päästään vähän jo haaveilemaan pihasta ja siitä, millainen siitä rakentuukaan. Tästä lisää pian, mutta voi pojat, kun mie oon taas innoissani!

Aurinkoista viikkoa,

Anni

Puuta ja paperia

Viimeisen viikon aikaansaannokset on nostaneet hymyn kaikkien huulille. Vaikka varmaan näyttää vähän siltä, että samoja juttujahan tässä pyöritellään, niin niiden edistyminen on kyllä ihan mahtavaa! Jotenkin hauskaa ajatella, että tuohon koolausten päälle sitten tulee se meidän kattomateriaali. Ha! Ihan oikea sisäkatto sitten vaan läimitään tuohon päälle ja sitä sitten voi tuijotella. Vielä kun osattaisiin päättää mikä se materiaali on!

Viikon sisään on nyt siis jatkettu paperien laittoa ja koolauksia tuohon matalaan osaan. Mie käytin muutaman illan viikolla, että sain loputkin ikkunanpielet tilkittyä. Upeasti toteutettu sisäkaton porrastuskin on jo laitettu.

Mies ja isänsä hyppivät styroxirakennelmien päällä kuin Batmanit konsanaan, mutta itsellä tuo vaatii vähän keskittymistä ja hiljaista puuhailua, sen verran on korkeitten paikkojen kanssa henkisiä ongelmia.

dsc_1000

Vielä on ilmastointiputkien tiivistys, korotetun sisäkaton paperit ja koolaukset, sekä tuon korotetun tilan ulkoseinän lisäeristys. Villat paikalleen ja sitten saadaankin jo lämmöt päälle! Sen jälkeen kaivetaan viemärit ja muut putket, osa lattiastyroxien alle, osa väliin. Kun tuo on tehty, levitetään styroxien päälle raudoitukset ja lattialämmityputket, ja sitten ollaankin valmiita jo lattiavalulle. Mie odotan jo sitä hetkeä kovasti! Jännittää ihan.

dsc_0974

Kaikki kuvat tuppaa olemaan aika pimeitä, mutta niin on työskentelyajankohdatkin. Illat ja viikonloput on niitä aikoja, kun hommiin pääsee. Joskus luin jostain blogista varoituksen, että rakennusajan kanssa ei kannata tehdä mitään ylimääräistä, eikä varsinkaan mitään suuria elämänmuutoksia. Ihan hyvä idea, mutta varmaan monella se ei ihan onnistu. Meillä pikkuneiti aloitti päiväkotitaipaleensa nyt ja itse palasin (taas) kouluhommien pariin. Mies tuo leivän pöytään ja tekee täyttä päivää töissä. Päivät on siis pitkiä, ja harvemmin meillä enään kukaan katsoo kymppiuutisia. Uni tulee hyvissä ajoin, ja vie toisinaan vähän varkainkin. Nimimerkillä, pesin hampaat ja meikit pois viime yönä neljän aikaan, kun heräsin niiltä sijoilta, mihin jäin pikkuneitiä nukuttaessa.

Täytyy sanoa, että ilman Miehen vanhempia ja miun äitiä, ei tästä tulisi mitään. On kultaakin kalliimpaa, että pikkuneiti saa viettää aikaa isovanhempien kanssa, ja samalla myö molemmat päästään touhuamaan. Ja sitten on ollut niin monta hetkeä, kun Miehen vanhemmat ovat olleet painamassa hommia, aamusta iltaan. Joskus ihan omine päineenkin. Miten iso apu. Kaikki edistyy ihan eri tavalla, kun on usempi apukäsi. Ja kaikki ne hetket on myös plussaa meidän perheelle. Kun hommat edistyy urakalla porukalla viikonloppuna, voidaan ehkä käydä omalla perheellä toisena iltana kirjastossa. Kun päästään hetkeksi Miehen kanssa kahdestaan työmaalle, saadaan sitä paljon puhuttua yhteistä aikaa, eikä kaiken tarvitse olla vuorottelua lapsenhoidon ja raksan välillä. Ollaan onnekkaita ja etuoikeutettuja, että meillä on tälläinen tukiverkko.

dsc_1017

Talosta tulee hetki hetkeltä rakkaampi ja tärkeämpi. Jokainen tilkitty ikkunankolo, teipattu paperi ja kiinnitetty tuulensuojalevy tuntuu siltä, että tässä nyt rakennetaan meidän tulevaisuutta ja meidän omaa kotia. Onhan se ihan uskomatonta ja todella suuri etuoikeus sekin. Raha on aina välillä mielessä, mutta nekin asiat on yritetty pitää mittasuhteissaan. Kaikki on kuitenkin laskettu ja mietitty tarkkaan, ja vaikka ei maailmanympärimatkalle ihan hetkeen päästäkään, meillä on hommat aika mukavasti.

Tällä viikolla tulee postausta vielä meidän tulevasta keittiöstä! Meillä on tapaaminen puusepän kanssa keskiviikkona ja raportoin sen jälkeen vähän, että mitä saatiin aikaiseksi!

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

Anni

Laatuaikaa

Lauantaina aamulla vietiin pikkuneiti mummon hoiviin hetkeksi ja päästiin näin ihan kahdestaan talolle hommiin. Mies viimeisteli alla näkyvän tuulensuojalevytyksen sisäkaton porrastukseen ja aloitti lisäkoolausten tekemisen siihen.

dsc_0963

Sisäkaton porrastuksen tuulensuojalevyt on nyt paikallaan. Tuli kyllä todella hieno tuosta lopputuloksesta! Mies teki viikollakin vanhempiensa kanssa aika monta tuntia töitä sen eteen, mutta kyllä oli sen arvoista. Nyt alkaa olla sen puoleen jo lähes valmista. Sitten päästäänkin jo vetämään paperit tuohon kolmion eteen ja siitä jatketaan suoraan korotettuun sisäkattoon. Huomatkaa meidän täysin ammattimaiset rakennustelineet. Montakohan paalia tarvitaan päällekäin, kun aloitetaan tuo korotetun sisäkaton paperin laitto.

dsc_0966

Meillä on nyt muuten myös liesituulettimen putki paikallaan. Valittiin tuuletin huippuimurilla, jotta liesituuletin olisi mahdollisimman pieniääninen. Meidän tämänhetkinen liesituuletin on niin hyödytön ja kovaääninen, että sen käyttäminen aiheuttaa voimakasta hampaiden kiristelyä ja välillä on vaan helpompi jättää käyttämättä, jos haluaa vaikka keskustella jonkun kanssa ruoanlaiton aikana. Veikkaan kyllä, että se on myös osasyy meidän viherkasvien hyvään vointiin, kun päivittäin ruokaa valmistaessa loputkin asunnosta on sankassa vesihöyryssä. Kosteusprosentit siis hivoittelee tropiikkia sadekaudella ja erityisesti meidän bambu on kovassa kasvussa.

dsc_0964

Torstaina lähdettiin extempore ajelulle pikkuneidin kanssa. Käytiin hakemassa Jyremarkin PP-Termo eristenauhaa ikkunoihin. Hah, oli kyllä sellainen extreme- reissu, että ei ihan heti toista kertaa. Mutta hauskaa oli! Ja löydettiin erinomainen kiinalainen ravintola Jämsästä. Kaikenlaisiin tilanteisiin sitä ihminen rakennushommissa ajautuu.

Tuo PP-Termo on tuote, jossa yhdistyy aika monta meille tärkeää ominaisuutta. Täysin kotimainen, myrkytön, allergia- ja astmaliiton suosittelema, teknisiltä ominaisuuksiltaan erinomainen ja luontoystävällinen tuotanto. Asentaminen on nyt oman kokemuksen pohjalta erittäin miellyttävää ja helppoa.

Alla kuvassa myös miun uudet nastakengät. Tätä se kolmenkympin saavuttaminen tiesi. Nastakengät -lempikengät.

dsc_0965

Miun homma oli siis aloittaa tuota karmien tiivistystä tuolla eristynauhalla. Lähes ammattimaista oli touhu. Lähes.

dsc_0961

dsc_0962

dsc_0960

Meidän työvalvonta on ulkoistettu nyt sen myötä,kun saatiin talolle oma työturvallisuustonttu. Yllä näkyvä näppärä sahausteline rakenneltiin tontun selän taa.

dsc_0957

Tulevalla viikolla tavataan puuseppä ja jatketaan askartelua talolla.

Iloista alkavaa viikkoa kaikille!

Anni

Ikkunoita ja koolauksia

Aikamoinen juhlaviikko on takana, kun pikkuneidin syntymäpäivien lisäksi saatiin osallistua toisenkin kaksivuotiaan syntymäpäiville, ja pieni kummityttökin sai nimen! Nyt on kakkua tankattu niin, että varmasti jaksetaan paiskia töitä talolla.

Vuosi vaihtui iloisella yllätyksellä, kun kerettiin saada ikkunat paikalleen ennen kovimpia pakkasia.

dsc_0745dsc_0750

Olohuoneen horisontaalinen ikkuna toimii täydellisesti Profinin lasiliukuseinän kanssa yhteen. Sohva asettuu tuohon ikkunan alle aika mukavasti, eikö? Siitä näkee sitten hyvin ulos lasiliukuseinän suuntaan, suoraan takkatulen loimotukseen ja sitten vielä todennäköisesti lasiliukuseinän vastaiselle seinälle asettuvalle televisiolle. Noissa kiinteissä ikkunoissa on vielä se hyvä puoli, että niiden pienille ikkunalaudoille saa ripoteltua kynttilöitä ja kaikkea muuta oleellista.

dsc_0758dsc_0765

Allaoleva kuva on jotenkin ihana, kun tuo takaovi on tuolla auki. Näyttää vähän, että talossa jo asuttaisiin.

dsc_0770

Etuovi odottaa tässä alla vielä siirtoa suojaan. Yksi vaihtoehto on piilottaa se meidän nykyiseen asuntoon sänkyjen alle. Hah.

dsc_0773-1

Kävästiin pikkuneidin kanssa männäviikolla vielä Helsingissä ja sillä aikaa Mies oli taas vanhempiensa kanssa ahkeroinut katon koolausten kanssa. Vähän jo Ekovillan levyjäkin on laiteltu tuonne paperien päälle. Sitko-teippi on ollut ahkerassa käytössä. Todettiin, että siinä on turha säästellä, parempi olla varmuus siitä, että ilma ei kulje sieltä, mistä sen ei ole tarkoitus kulkea. Läpivientien tiivistykset on vielä tehtävä ja nyt työn alla on se surullisen kuuluisa sisäkaton porrastus, josta tulee nyt tosiaan porrastetumpi kuin oli suunniteltukaan.

img-20170103-wa0005-1

Kun Mies on laskeskellut koolauksia ja suunnitellut porrastuksen teknistä toteutusta, miun työnsarkana on ollut tutustua ikkunoiden tiivistykseen. Tuo eristeasia on aikamoinen suo. Joka ikisellä eristeellä tuntuu olevan hyvät ja huonot puolensa, ja tuollaisessa karmin tiivistyksessä vielä sen sata tapaa toteuttaa se. Uskon kuitenkin, että löydetään oma hyvä tapa toteuttaa kaikki. Teippiä sitten vaan päälle, niin kaikki on kunnossa. Minkä mitta heittää, sen teippi peittää. Tai uretaani… tai sitten viimein lista.

Aurinkoista paluuta arkeen!

Anni