Pihasuunnitelma – osa 1.

pioni2
kuva täältä

Meillä kävi eilen tontilla pihasuunnittelija. Tarkemmin sanottuna Mukula Puutarhojen Sirpa. Ja kyllä oli muuten mukava käynti. Varsinkin tontilla, jossa korkeuserot on aika huomattavat ja rakennusaikainen tie vielä ihan eri paikassa, kuin mitä sitten virallisesti, on itselle ollut aika haastavaa hahmottaa, onko omat suunnitelmat yhtään realistisia ja toimivia. Saatiin mahdollisuus tehdä yhteistyötä Mukula Puutarhojen kanssa ja ilolla nyt pääsen tästä matkasta teille kertomaan.

Mutta ensin ne perustelut:

MIKSI?

-Halutaan tehdä asiat kerralla kunnolla. Pihan perustaminen on aika arvokasta hommaa, eikä haluta tehdä hommaa heti uudelleen.

-Kun kaivinkone tulee tontille tulevan kevään/kesän aikana, toivotaan että meillä olisi selkeä kartta, minkä pohjalta kaivuri voi tehdä tontin muokkauksen. Todennäköisesti tässä vaiheessa myös säästetään vähän takaisin päin, sillä kaivurin kanssa ei tarvitse enää ruveta suunnittelemaan tai empimään.

-Tontti on mäntykankaalla ja tosiaan rinteessä. Suunta etelään on kovin avoin ja aurinkoa riittää varmasti. Se, mitkä kasvit menestyvät missäkin kohden tonttia, on itselle arvoitus. Ja tähän täytyy sanoa, että olen kyllä yrittänyt asiaa selvittää, mutta huonolla menestyksellä. Nyt olen siis erittäin tyytyväinen, että Sirpa tietää, ja kertoo varmasti sitten meillekin.

-Meille tulee pengerryksiä, portaita, rinteitä, kasvimaa, omenapuita, marjapensaita ja kaikki tämä olisi ihanaa saada koottua oikeasti toimivaksi unelmien puutarhaksi.

-Piha on meille osa kotia. Koettiin, että se on myös niin oleellinen osa, että sen toteuttamiseen on hyvä panostaa myös tällä tavalla. Selkeän suunnitelman kanssa on myös helppoa edetä vähän kerrassaan. Kaikkea ei ole pakko tehdä kerralla, eikä tule hetken mielijohteesta hölmöiltyä isoja sijoituksia, jotka eivät sitten toimikaan.

hillittykasvuinen-omenapuu-1-lk
kuva täältä

Ja miten tämä projekti siis lähti käyntiin?

Kierreltiin tonttia ja samalla kartoitettiin toivottuja funktioita pihan eri osille. Missä on pyykkinarut? Missä mahtuu pelaamaan pihapelejä? Miten nousu autokatokselta ylös talolle olisi järkevin ja turvallisin? Mihin se kasvimaa mahtuu? Nämä ja aika monta muuta kysymystä kerettiin käymään läpi. Näiden lisäksi toki juteltiin siitä, millainen piha tulisi olemaan noin kasvustoltaan. Taisin hokea sanaa ”puutarhamainen” aika moneen otteeseen. Pionit, liljat, ruusut, mongolianvaahtera, vuorimänty ja iso liuta hyötykasveja saatiin lueteltua ja Sirpa tuntui olevan täysin kartalla meidän toiveista.

Nyt odotellaan sitten ensimmäistä luonnosta, jonka pohjalta aletaan muokkaamaan suunnitelmaa.

img_20170302_181308_041
vihermania on myös iskenyt sisätiloissa

Mukula Puutarhat muuten löytyy Facebookista, Instasta ja täältä pääsette kurkkaamaan nettisivuja. Suosittelen tykkäämään Facebookissa ja seuraamaan, sillä he järjestävät myös erilaisia ihania vihertyöpajoja!

Pikkuneitikin on jo saanut sormensa multaan ja tänään nähtiin ensimmäiset itse kylvettyjen herneenversojen pilkahdukset mullan seasta. ”Ja sitten ne syödään” -totesi neiti tietäväisesti

Talolle tulee muuten huomenna aamulla betoniauto. Meille valetaan lattia. Arvatkaa jännittääkö!

Aurinkoterkuin!

Anni

Mainokset

Kaunista ja käytännöllistä (ja passelin hintaista)

img_20170221_125312_599

Iso haaste talon sisustuksen suunnittelussa, on löytää tasapaino, joka on hyvä sekä silmälle, että arkiselle elämälle. Ja toki myös budjetille. Meillä on iso osa irtokalusteista jo omasta takaa, mutta hankintoja tulee väistämättäkin esimerkiksi kiintokalusteiden myötä. Ainut todellinen isompi huonekalu, joka tullaan hankkimaan uuteen kotiin on sohva.

Suomalainen sohvatuotanto on niin laadukasta ja omaa silmää miellyttävää, että oikeastaan ei ole mitään syytä edes katsella muita. Hauskasti sitä vaan ne samat valmistajat ja mallit, jotka itselle on niitä mieluisimpia, löytyvät myös monen sisustusbloggaajan olohuoneesta. Onnistunut muotoilu miellyttää laajaa asiakaskuntaa, niinhän se on.

hakola_cosy_stark_vaalbeige_metjalka-1030x687
Hakola Cozy

Koska olen mieltynyt muutenkin moneen suomalaiseen valmistajaan, on tuotteiden hankkiminen siirtynyt tori.fi -sivuston puolelle. Moni kotimainen laatukaluste kun melkeinpä paranee vanhetessaan, ja uutena niiden hankkiminen olisi oman budjetin ulkopuolella.

117artek10_iso-350
Artek 65k

Mutta joitain tuotteita on aika epätodennäköistä löytää torista, tai yleensäkään käytettynä ja niiden kohdalla on tehtävä päätöksiä, joiden jälkeen jää vielä rahaa ruokaankin.

 

Pasila -valaisin meille on tulossa makuuhuoneesen molemmin puolin sänkyä. Se on ollut suunnitelmissa jo pitkään, eikä onneksi kaada ihan budjettiakaan. Tuo Our Editionin Turnaround vaaterekki komeilee miun haaveissa vaatehuoneen seinällä, ja varovaisen hankitaehdotuksen olen jo Miehellekin esittänyt. Se on onneksi hankinta, jonka voi toteuttaa myös vähän myöhemmin.

Miten teillä tehdään kalustevalinnat? Voittaako useimmin järki vai tunteet ja onko sijoitukset ennemmin pitkällisen pohdinnan tuloksia vai jotain ihan muuta?

Investoin eilen kukkakaupassa ja toin kotiin pienen kodinonnen. Siinä se ikkunalaudalla paistatteli kevätauringossa. Ihana aurinko!

Työmaan tapahtumista tulossa pian päivitystä, lattiavalu se vaan lähenee ja nyt se on jo varattukin!

Anni

 

 

 

Ulkona kylmä, sisällä lämmin.

dsc_1125

Niinhän sen pitää ollakin! Meillä on nyt siis yläpohja valmis ja papereiden päälle asennettu levyvilla auttaa pitämään sisällä olevan lämmön sisällä. Kosteus tuntuu olevan myös aikamoinen, sillä ikkunoiden alareunaan on alkanut kerääntyä kosteutta, tämä toki johtuu siitä, että ilmanvaihto ei tällä hetkellä ole kovin tehokasta. Jonkinlaista tuuletusta pitää alkaa harrastaa vielä ennen kuin saadaan kosteutta poistava kone paikalle. Se otetaan käyttöön sitten kun on lattiavalun aika. Valu vapauttaa kostetta kuivaessaan, ja siihen määrään tarvitaan jo koneellista apua.

Kun aloitettiin rakennus, meillä oli tarkoitus tehdä jotain itse ja sitten mennä tilanteen mukaan, palkata työvoimaa ja päästä niin eteenpäin. Jotenkin ollaan kuitenkin päädytty tekemään paljon itse. Ja se on ihan mahtavaa! Ollaan nautittu kovasti siitä, miten tunneside taloon on kasvanut projektin myötä ja myös käytännöllisempi tutustuminen taloon on muodostunut tärkeäksi osaksi oman talon rakentamista.

img_20170208_183812_058

Eilen oltiin koko ilta talolla, pientä siivoilua, lisätiivistyksiä putkille ja parista kohdasta Mies kävi korjaamassa villat paremmin paikalleen. Talvirakentamisessa on nimittäin se hyvä, ja armoton puoli, että palaute tulee välittömästi. Nyt kun sisällä on kostean lämmin, lähes trooppinen ilmasto, reagoi se kylmyyden kanssa toki niin, että kosteus tiivistyy pisaroiksi. Tässä tapauksessa nuo pisarat muodostuivat parille pienelle alueelle kattoon, joissa villat eivät olleet ihan kunnolla paikallaan. Kylmä pääsi siis suoraan paperin toiselle puolen. Tämä oli kuitenkin helppo korjata samantien.

Kun Mies keikkui kattotuolien ja villojen lomassa, me tytöt leikittiin kotia alhaalla lämpimässä. Yritin myös siivota, mutta harjasta tuntui tulevan jatkuvasti kiistakapula, kun neitikin niin kovasti olisi halunnut auttaa, päädyin suosiolla jättämään siivouksen myöhemmälle ja keskityimme kävelemään käytävällä, availemaan kuvitteellisia ovia ja kulkemaan uuden kodin tiloissa ympäri. Täytyy myöntää, että vaikka pikkuneiti innoissaan olikin leikistä, niin sitä olin myös itse. Tuossa yllä olevassa kuvassa on meidän keittiö. Roskaämpäri ja harja ovat suunnilleen ruokapöydän kohdalla. Kapeamman ikkunan edestä kuljettiin sitten käymään jääkaapilla, siellä oli kuulemma ketsuppia, porkkanaa ja kanaa.

Styroxit on nyt nosteltu sivuun, jotta vielä joiltain osin kohmeinen sora saa lämmössä sulaa, ja jotta päästään kaivamaan viemäreitä. Huomenna alkaa se urakka, kun meidän tekniikkamies Teemu tulee paikalle.

Viime päivien aurinkoiset kelit ovat saaneet kyllä hymyn aika herkälle täällä. Toivottavasti myös siellä!

Aurinkoisin terkuin,

Anni

 

 

Raksakupla ja villapalapeli

img-20170128-wa0000

Viime viikonloppuna, kun minä ja pikkuneiti nautiskeltiin veljentytön herkullista syntymäpäiväkakkua, Mies vanhempineen ahkeroi taas talolla hommia hurjasti eteenpäin. Nyt on jo suurin osa talon yläpohjasta levyvillalla verhottuna ja sisäkaton korotetun osuuden paperit ja koolaukset on hyvässä vauhdissa. Vielä tosin hommaa riittää, ennenkun saadaan lämpöjä päälle.

Joku joskus puhui raksakuplasta ( viitaten käsitteeseen vauvakupla ) ja kyllä täytyy allekirjoittaa sen olemassaolo. Kaikki muu tapahtuu täysin talon ehdoilla, ja vaikka aloittaessa ajateltiin, että kyllähän sitä nyt sitten voi tehdä muutakin ja pitääkin, niin ei se olekaan niin yksinkertaista. Viikolla on vaikea saada talolla mitään isosti aikaa, varsinkaan nyt, kun kaikki hommat vaativat melkein kaksi käsiparia. Ja esimerkiksi eilinen ilta kierrettiin sen seitsemässä rautakaupassa hakien puuttuvia tarpeita viikonloppua varten. Ja viikonloput sitten on painettava aamusta iltaa, sillä se on vaan se ainut hetki. Ei oikein uskalla suunnitella mitään muuta, kun yhtään ei tiedä, missä vaiheessa ollaan sitten talon kanssa, ja onko juuri silloin oltava paikalla. Toki aina jonkun on oltava Pikkuneidin kanssa, joten toinen meistä voi sitten tehdä jotain muuta siinä yhteydessä. Mutta yhdessä on vaikea suunnitella mitään. Ja se on välillä aika tylsää, mutta toisaalta tämäkin aika on verrattaen lyhyt, ja vuoden päästä ollaan jo ihan eri tilanteessa.

Korotettu sisäkatto alkaa nyt siis hahmottua jo ihanasti ja talo alkaa näyttää ihan talolta! Huomatkaa myös kuvissa näkyvä tyylikäs raksaovi, joka kaikessa komeudessaan saatiin myös paikalle viime viikonloppuna. Kyllä kelpaa!

Villat asettuvat kuulemma oikein nätisti kattotuolien väliin, mutta putkien kohdat aiheuttavat vähän askartelua. Hyvä niin, pysyy skarppina ja ei pääse leipääntymään. Heh.

dsc_1064

Lopuksi vielä kuva Pikkuneidin huoneeseen tulossa olevasta tapetista. Tämä oli ihana esimerkki sosiaalisen median ihmeestä. Satuin Instassa huomaamaan eräällä hirsitalon omistajalla tätä tapettia, josta olen itse haaveillut jo siitä asti, kun Ferm Living sen markkinoille lanseerasi. Ihastelin sitten kommentissa tapettia ja sain tarjouksen ostaa muutama heille ylijäänyt rulla pois. No ei meille sen enempää sitä taideta tarvita, joten tavara vaihtoi omistajaa ja nyt hypistellään rullia vuorotellen Pikkuneidin kanssa.

Sisustussuunnitelmat on kyllä nyt muilta osin jääneet vähän paitsioon, kun touhu on niin konkreettista ja ajatukset lähinnä siinä, että miten saadaan vaan hommat edistymään. Mutta sen verran voin paljastaa, että kaiken tämän jännittävän lisäksi päästään vähän jo haaveilemaan pihasta ja siitä, millainen siitä rakentuukaan. Tästä lisää pian, mutta voi pojat, kun mie oon taas innoissani!

Aurinkoista viikkoa,

Anni

Meidän keittiö

Innostus on vähän ehkä väärä sana kuvaamaan omia fiiliksiä tästä meidän keittiöprojektista tällä hetkellä. Sellainen fiilis mikä tulee siitä, kun toteaa, että onkin mahdollista toteuttaa ihan oikeasti just se unelmakeittiö, minkä oli jo työntänyt ajatuksistaan pois – kun ei kukaan valmista Suomessa sellaista.

No valmistaapas! Meidän puuseppä tekee meille just sen täydellisen keittiön.

Behold!

keittio%cc%88

Selityksenä excel-taulukkotaiteelle olkoot se, että monessa piirto-ohjelmassa tuotteet on vakiomittaisia ja ajattelin jotenkin päästä helpolla, kun meillä nuo mitat nyt voi olla melkein mitä vaan. Ja oli myös aika myöhä. Ja pääsin helpolla.

No mutta. Siinä on siis meidän keittiö. Ja siitä tulee ihana. Materiaaliksi tulee koivuvaneri, joka mahdollisesti vielä viilutetaan. Vanerin elävyys erilaisissa olosuhteissa on olematon verrattuna massiivipuuhun, ja siksi se onkin niin näppärä kalustemateriaali. Pinnat jätetään puun luonnolliseen sävyyn ja ne käsitellään luonnollisella öljyvahalla. Tasoksi meille tulee Dekton (tai sen tyylinen) taso, jonka sävyksi on valikoitunut musta. Tästä vähän lisää vielä toisen kerran.

Keittiön malliksi valikoitui suora I-seinä ja sen lisäksi saareke. Saarekkeelle tulee mittaa 2,5m ja se on tarkoitus jättää täysin työtasoksi, välipalapöydäksi, tarjoilutasoksi, baaritiskiksi, askartelualustaksi tai mihin vaan, mihin työtilaa tarvitaan. Saarekkeen alle tulee vetolaatikoita ja yksi kaappi, jonne piilotetaan mikro ja isommat keittiökoneet (tai suoraan sanottuna yleiskone, joka on vielä vasta haaveena, mutta pitää sillekin paikka olla). Saarekkeeseen on tarkoitus myös saada mahtumaan kuivatavaraa ja astioita, sekä biojätevaunu.

Miten moni on katsonut, kun Jamie Oliver pilkkoo jotain (niissä vanhoissa jaksoissa) keittiössään ja sitten vaan näppärästi pyyhkäisee kaiken ylimääräisen sinne reikään? Minä olen, ja se näytti joskus niiiin fiksulta, ennenkun joku vinkkasi sen aukon olevan sitten aina ihan hirveässä kunnossa. Tästä viisastuneena, sotketaan nyt tasosta vain yksi reuna, kun sipulinkannat voi pyyhkäistä kämmennensyrjällä avattuun biojätevaunuun. Kuvassa ylempänä oleva saarekekuva näyttää miten tavarat sijoittuvat suhteessa muuhun keittiöön, ja siitä huomaattekin, että kun ruokailun jälkeen siivoaa astioita, on ruuantähteet (joita toivottavasti hyvin harvoin on) helppo sipaista samaiseen biojätteeseen, ennen lautasen laittamista astianpesukoneeseen.

Pyrittiin saarekkeessa selkeään yleisilmeeseen, ja kovin tyytyväinen olen nyt ainakin tuohon laatikkojakoon. Saarekkeen toiselle puolelle tulee sitten istumapaikkoja niille välipalatyypeille ja satunnaisille viehkeille ystäville, joiden kanssa voimme nauttia lasilliset viiniä siinä ruuanlaiton ohessa.

cs_50_f_11
Kuva:Stala

Tuo itse keittiöseinä sitten rakentuu vasemmalta alkaen niin, että seinän viereen on tulossa ensin korkea ja kapea avohyllykkö, johon miun kiitettävä reseptikirjakavalkaadi saadaan sujautettua. Yllähyllyille jää vielä mahdollisesti tilaa jokuselle viinipullolle ja viherkasville. Pakastimen ja jääkapin jälkeen saavumme tiskikoneen eteen, jonka päälle sijoittuu avohylly(-t?). Välitilan materiaaliksi ollaan jo valittu mikrosementti ja se tulee jatkumaan myös ylös tuohon avonaiseen tilaan. Seuraavan sivuaskeleen myötä ollaan altaan edessä ja sen yläpuolelta alkaa kaapisto, jonka ensimmäinen kaappi sulkee sisäänsä kuivuukaapin. Vielä vasemmalle ja laatikostojen välistä löytyy uuni ja induktiotaso, ylhäällä integroitu liesituuletin kaappien väliin naamioituneena.

ec67943d29d516f910d87b7191fbca3e
Kuva täältä

Tuossa kuvassa on nyt varmaan suurinpiirtein se yleisilme, johon pyritään. Paljon on vielä mietittävää, ja paljon on onneksi jo selvää, mutta onneksi nyt ollaan jo tässä vaiheessa.

Mutta nyt, kommentteja! Mikä ois vielä hyvä lisä? Mikä on parasta siun omassa keittiössä? Mitä tekisit toisin?

Isoimmat kysymykset itsellä liittyy vielä tuohon avohyllyyn. Yksi vai usempia? Erillinen hyllykkö vai simppelisti yksi levyhylly, ja sekin vielä samalla sävyllä taustalla olevan mikrosementin kanssa?

Innostunut masterchef täällä odottaa innokkaana, että mitä raati tykkää?

Anni

Vuosi 2016

Kuva tammikuulta 2016

IMAG2822_1

Hyvää vuodenvaihdetta ystävät rakkaat!

Aikamoinen vuosi on ollutkin. Tammikuussa pikkuneiti täytti vuoden ja samalla vauvavuosi jäi taa. Tuolloin vuosi sitten ostettiin unelmien tontti ja sen jälkeen onkin tapahtunut paljon.

Ensimmäinen puolikas vuodesta meni enemmän ja vähemmän suunnitellessa. Muutettiin väliaikaiseen pienempään kotiimme, kilpailutettiin urakalla toimittajia ja vihdoin tilattiin hirret. Samalla kun puut kaatuivat tontilla, tuli meillä eteen suuri suru, kun jouduttiin luopumaan pikkuneidin Vaarista.

Tuon jälkeen hetki meni, kun Mies sai pyörittää projektia yksikseen. Oma keskittyminen oli vähän heikkoa. Mutta vuoden loppua kohden ollaan päästy koko porukalla jo hyvin nauttimaan projektista ja haaveilemaan omasta tulevasta kodista.

Tuleva vuosi tulee olemaan taas täynnä seikkailuja, vastoinkäymisiä ja myötätuulia, mutta kyllä täytyy sanoa, että tällä tiimillä niitä kohden on aivan loistavaa kulkea.

Tässä vielä vuosi kuvina,

Uusi koti siellä, toinen täällä

Näistä ylläolevista kuvista alkaa olla nyt puolisen vuotta. Silloin tehtiin tuo pikakeittiöremontti, ja hyvä että tehtiin. Ollaan siis asuttu nykyisessä kodissamme toukokuun lopusta asti ja 29m2 on riittänyt ihan mallikkaasti meille kolmelle. Pakattiin niin tarkasti vain tarvittavat tänne ja loput joko myytiin, annettiin pois tai survottiin omaan ja appivanhempien varastoon. Ja vähän ystävienkin koteihin. kröhöm. Kiitos vaan kaikille meidän omaisuuden sijoittajille!

Väkisinkinhän tässä aina välillä miettii, että miten paljon siellä vintillä nyt on sitä olellista tavaraa, kun ihan hyvinhän sitä pärjää näilläkin, mitä käsillä nyt on. Mutta mutta… En edelleenkään ole sitä mieltä, että ahdistaisi -tai mitään sellaista. Mutta omia tavaroita alkaa jo kaivata pikkuhiljaa. Ja todettava on, että kokoajan vaan enemmän ajatukset ovat tulevassa kodissa. Ollaan asuttu tässä kodissa vuodesta 2007, poislukien 2,5 vuotta jotka vietettiin rivitaloasunnossa, jossa asuessa pikkuneitikin syntyi. Nykyinen kotimme on siis tuttu ja turvallinen, naapurit tuttuja ja kaikki muutenkin rakasta, ja kuitenkin tuntuu ettei joulua oikein tee mieli laittaa tänne sen enempää. Toki jotain laitellaan sitten lähempänä, mutta nyt tuo tunnelma on vähän hukassa. Ehkä rankalla syksyllä on oma vaikutuksensa asiaan. Ja toki sillä tiedolla, että joulunaikaan ei juurikaan näissä neliöissä pyöritä.

Meidän nykyinen koti on vanhassa 50-luvun lopulla rakennetussa kerrostalossa. Kulmahuoneistosta näkee kauas ja asuinalue on todella viihtyisä ja rauhallinen. Jopa ihanteellinen näin taaperon kanssa asumiseen. Leikkipuistoja on useita, ja kaikki ne hyvin varusteltuja. Näin talvisaikaan vaan niistä saatu hyöty on huomattavasti vähäisempi. Parasta kodissa on vanhan talon tunnelma, leveät ikkunalaudat, toimiva pohjaratkaisu, vasta uusitut kylpyhuone ja keittiö, sekä näkymä pitkälle kilometrien päähän.

dsc_0218

Perseestä taas on erillinen pesutupa (pesukoneen jos asuntoon sijoittaa, niin ei tarvitse suihkua käyttää sitten), liian hyvä näkymä viereisiin taloihin, se että jos keittiössä pilkkoo sipulia, kirvelee se silmiä myös makuuhuoneessa, ja ehkä pahimpana kylmyys, joka iskee näin talvella. Kun ikkunat vetää jäähän, on aika haastavaa saada taapero pysymään lämpimänä yöllä (hänhän _EI_ käytä peittoa). Että villapukua vaan sitten yökkärin päälle. Äh.

Ja kyllä tuo yhtäkkiä ilmestynyt rakennus tuolla tontilla mykistyttää ja kääntää väkisin ajatukset tulevaan. Ehkä ne jouluvalot voisi virittää jo tuonne.

img-20161209-wa0021

Miltä teillä on tuntunut rakennusaikana? Missä se koti on? 

Iloista viikonloppua toivotellen,

Anni