Pihasuunnitelma – osa 1.

pioni2
kuva täältä

Meillä kävi eilen tontilla pihasuunnittelija. Tarkemmin sanottuna Mukula Puutarhojen Sirpa. Ja kyllä oli muuten mukava käynti. Varsinkin tontilla, jossa korkeuserot on aika huomattavat ja rakennusaikainen tie vielä ihan eri paikassa, kuin mitä sitten virallisesti, on itselle ollut aika haastavaa hahmottaa, onko omat suunnitelmat yhtään realistisia ja toimivia. Saatiin mahdollisuus tehdä yhteistyötä Mukula Puutarhojen kanssa ja ilolla nyt pääsen tästä matkasta teille kertomaan.

Mutta ensin ne perustelut:

MIKSI?

-Halutaan tehdä asiat kerralla kunnolla. Pihan perustaminen on aika arvokasta hommaa, eikä haluta tehdä hommaa heti uudelleen.

-Kun kaivinkone tulee tontille tulevan kevään/kesän aikana, toivotaan että meillä olisi selkeä kartta, minkä pohjalta kaivuri voi tehdä tontin muokkauksen. Todennäköisesti tässä vaiheessa myös säästetään vähän takaisin päin, sillä kaivurin kanssa ei tarvitse enää ruveta suunnittelemaan tai empimään.

-Tontti on mäntykankaalla ja tosiaan rinteessä. Suunta etelään on kovin avoin ja aurinkoa riittää varmasti. Se, mitkä kasvit menestyvät missäkin kohden tonttia, on itselle arvoitus. Ja tähän täytyy sanoa, että olen kyllä yrittänyt asiaa selvittää, mutta huonolla menestyksellä. Nyt olen siis erittäin tyytyväinen, että Sirpa tietää, ja kertoo varmasti sitten meillekin.

-Meille tulee pengerryksiä, portaita, rinteitä, kasvimaa, omenapuita, marjapensaita ja kaikki tämä olisi ihanaa saada koottua oikeasti toimivaksi unelmien puutarhaksi.

-Piha on meille osa kotia. Koettiin, että se on myös niin oleellinen osa, että sen toteuttamiseen on hyvä panostaa myös tällä tavalla. Selkeän suunnitelman kanssa on myös helppoa edetä vähän kerrassaan. Kaikkea ei ole pakko tehdä kerralla, eikä tule hetken mielijohteesta hölmöiltyä isoja sijoituksia, jotka eivät sitten toimikaan.

hillittykasvuinen-omenapuu-1-lk
kuva täältä

Ja miten tämä projekti siis lähti käyntiin?

Kierreltiin tonttia ja samalla kartoitettiin toivottuja funktioita pihan eri osille. Missä on pyykkinarut? Missä mahtuu pelaamaan pihapelejä? Miten nousu autokatokselta ylös talolle olisi järkevin ja turvallisin? Mihin se kasvimaa mahtuu? Nämä ja aika monta muuta kysymystä kerettiin käymään läpi. Näiden lisäksi toki juteltiin siitä, millainen piha tulisi olemaan noin kasvustoltaan. Taisin hokea sanaa ”puutarhamainen” aika moneen otteeseen. Pionit, liljat, ruusut, mongolianvaahtera, vuorimänty ja iso liuta hyötykasveja saatiin lueteltua ja Sirpa tuntui olevan täysin kartalla meidän toiveista.

Nyt odotellaan sitten ensimmäistä luonnosta, jonka pohjalta aletaan muokkaamaan suunnitelmaa.

img_20170302_181308_041
vihermania on myös iskenyt sisätiloissa

Mukula Puutarhat muuten löytyy Facebookista, Instasta ja täältä pääsette kurkkaamaan nettisivuja. Suosittelen tykkäämään Facebookissa ja seuraamaan, sillä he järjestävät myös erilaisia ihania vihertyöpajoja!

Pikkuneitikin on jo saanut sormensa multaan ja tänään nähtiin ensimmäiset itse kylvettyjen herneenversojen pilkahdukset mullan seasta. ”Ja sitten ne syödään” -totesi neiti tietäväisesti

Talolle tulee muuten huomenna aamulla betoniauto. Meille valetaan lattia. Arvatkaa jännittääkö!

Aurinkoterkuin!

Anni

Advertisement

Kaunista ja käytännöllistä (ja passelin hintaista)

img_20170221_125312_599

Iso haaste talon sisustuksen suunnittelussa, on löytää tasapaino, joka on hyvä sekä silmälle, että arkiselle elämälle. Ja toki myös budjetille. Meillä on iso osa irtokalusteista jo omasta takaa, mutta hankintoja tulee väistämättäkin esimerkiksi kiintokalusteiden myötä. Ainut todellinen isompi huonekalu, joka tullaan hankkimaan uuteen kotiin on sohva.

Suomalainen sohvatuotanto on niin laadukasta ja omaa silmää miellyttävää, että oikeastaan ei ole mitään syytä edes katsella muita. Hauskasti sitä vaan ne samat valmistajat ja mallit, jotka itselle on niitä mieluisimpia, löytyvät myös monen sisustusbloggaajan olohuoneesta. Onnistunut muotoilu miellyttää laajaa asiakaskuntaa, niinhän se on.

hakola_cosy_stark_vaalbeige_metjalka-1030x687
Hakola Cozy

Koska olen mieltynyt muutenkin moneen suomalaiseen valmistajaan, on tuotteiden hankkiminen siirtynyt tori.fi -sivuston puolelle. Moni kotimainen laatukaluste kun melkeinpä paranee vanhetessaan, ja uutena niiden hankkiminen olisi oman budjetin ulkopuolella.

117artek10_iso-350
Artek 65k

Mutta joitain tuotteita on aika epätodennäköistä löytää torista, tai yleensäkään käytettynä ja niiden kohdalla on tehtävä päätöksiä, joiden jälkeen jää vielä rahaa ruokaankin.

 

Pasila -valaisin meille on tulossa makuuhuoneesen molemmin puolin sänkyä. Se on ollut suunnitelmissa jo pitkään, eikä onneksi kaada ihan budjettiakaan. Tuo Our Editionin Turnaround vaaterekki komeilee miun haaveissa vaatehuoneen seinällä, ja varovaisen hankitaehdotuksen olen jo Miehellekin esittänyt. Se on onneksi hankinta, jonka voi toteuttaa myös vähän myöhemmin.

Miten teillä tehdään kalustevalinnat? Voittaako useimmin järki vai tunteet ja onko sijoitukset ennemmin pitkällisen pohdinnan tuloksia vai jotain ihan muuta?

Investoin eilen kukkakaupassa ja toin kotiin pienen kodinonnen. Siinä se ikkunalaudalla paistatteli kevätauringossa. Ihana aurinko!

Työmaan tapahtumista tulossa pian päivitystä, lattiavalu se vaan lähenee ja nyt se on jo varattukin!

Anni

 

 

 

Ulkona kylmä, sisällä lämmin.

dsc_1125

Niinhän sen pitää ollakin! Meillä on nyt siis yläpohja valmis ja papereiden päälle asennettu levyvilla auttaa pitämään sisällä olevan lämmön sisällä. Kosteus tuntuu olevan myös aikamoinen, sillä ikkunoiden alareunaan on alkanut kerääntyä kosteutta, tämä toki johtuu siitä, että ilmanvaihto ei tällä hetkellä ole kovin tehokasta. Jonkinlaista tuuletusta pitää alkaa harrastaa vielä ennen kuin saadaan kosteutta poistava kone paikalle. Se otetaan käyttöön sitten kun on lattiavalun aika. Valu vapauttaa kostetta kuivaessaan, ja siihen määrään tarvitaan jo koneellista apua.

Kun aloitettiin rakennus, meillä oli tarkoitus tehdä jotain itse ja sitten mennä tilanteen mukaan, palkata työvoimaa ja päästä niin eteenpäin. Jotenkin ollaan kuitenkin päädytty tekemään paljon itse. Ja se on ihan mahtavaa! Ollaan nautittu kovasti siitä, miten tunneside taloon on kasvanut projektin myötä ja myös käytännöllisempi tutustuminen taloon on muodostunut tärkeäksi osaksi oman talon rakentamista.

img_20170208_183812_058

Eilen oltiin koko ilta talolla, pientä siivoilua, lisätiivistyksiä putkille ja parista kohdasta Mies kävi korjaamassa villat paremmin paikalleen. Talvirakentamisessa on nimittäin se hyvä, ja armoton puoli, että palaute tulee välittömästi. Nyt kun sisällä on kostean lämmin, lähes trooppinen ilmasto, reagoi se kylmyyden kanssa toki niin, että kosteus tiivistyy pisaroiksi. Tässä tapauksessa nuo pisarat muodostuivat parille pienelle alueelle kattoon, joissa villat eivät olleet ihan kunnolla paikallaan. Kylmä pääsi siis suoraan paperin toiselle puolen. Tämä oli kuitenkin helppo korjata samantien.

Kun Mies keikkui kattotuolien ja villojen lomassa, me tytöt leikittiin kotia alhaalla lämpimässä. Yritin myös siivota, mutta harjasta tuntui tulevan jatkuvasti kiistakapula, kun neitikin niin kovasti olisi halunnut auttaa, päädyin suosiolla jättämään siivouksen myöhemmälle ja keskityimme kävelemään käytävällä, availemaan kuvitteellisia ovia ja kulkemaan uuden kodin tiloissa ympäri. Täytyy myöntää, että vaikka pikkuneiti innoissaan olikin leikistä, niin sitä olin myös itse. Tuossa yllä olevassa kuvassa on meidän keittiö. Roskaämpäri ja harja ovat suunnilleen ruokapöydän kohdalla. Kapeamman ikkunan edestä kuljettiin sitten käymään jääkaapilla, siellä oli kuulemma ketsuppia, porkkanaa ja kanaa.

Styroxit on nyt nosteltu sivuun, jotta vielä joiltain osin kohmeinen sora saa lämmössä sulaa, ja jotta päästään kaivamaan viemäreitä. Huomenna alkaa se urakka, kun meidän tekniikkamies Teemu tulee paikalle.

Viime päivien aurinkoiset kelit ovat saaneet kyllä hymyn aika herkälle täällä. Toivottavasti myös siellä!

Aurinkoisin terkuin,

Anni

 

 

Raksakupla ja villapalapeli

img-20170128-wa0000

Viime viikonloppuna, kun minä ja pikkuneiti nautiskeltiin veljentytön herkullista syntymäpäiväkakkua, Mies vanhempineen ahkeroi taas talolla hommia hurjasti eteenpäin. Nyt on jo suurin osa talon yläpohjasta levyvillalla verhottuna ja sisäkaton korotetun osuuden paperit ja koolaukset on hyvässä vauhdissa. Vielä tosin hommaa riittää, ennenkun saadaan lämpöjä päälle.

Joku joskus puhui raksakuplasta ( viitaten käsitteeseen vauvakupla ) ja kyllä täytyy allekirjoittaa sen olemassaolo. Kaikki muu tapahtuu täysin talon ehdoilla, ja vaikka aloittaessa ajateltiin, että kyllähän sitä nyt sitten voi tehdä muutakin ja pitääkin, niin ei se olekaan niin yksinkertaista. Viikolla on vaikea saada talolla mitään isosti aikaa, varsinkaan nyt, kun kaikki hommat vaativat melkein kaksi käsiparia. Ja esimerkiksi eilinen ilta kierrettiin sen seitsemässä rautakaupassa hakien puuttuvia tarpeita viikonloppua varten. Ja viikonloput sitten on painettava aamusta iltaa, sillä se on vaan se ainut hetki. Ei oikein uskalla suunnitella mitään muuta, kun yhtään ei tiedä, missä vaiheessa ollaan sitten talon kanssa, ja onko juuri silloin oltava paikalla. Toki aina jonkun on oltava Pikkuneidin kanssa, joten toinen meistä voi sitten tehdä jotain muuta siinä yhteydessä. Mutta yhdessä on vaikea suunnitella mitään. Ja se on välillä aika tylsää, mutta toisaalta tämäkin aika on verrattaen lyhyt, ja vuoden päästä ollaan jo ihan eri tilanteessa.

Korotettu sisäkatto alkaa nyt siis hahmottua jo ihanasti ja talo alkaa näyttää ihan talolta! Huomatkaa myös kuvissa näkyvä tyylikäs raksaovi, joka kaikessa komeudessaan saatiin myös paikalle viime viikonloppuna. Kyllä kelpaa!

Villat asettuvat kuulemma oikein nätisti kattotuolien väliin, mutta putkien kohdat aiheuttavat vähän askartelua. Hyvä niin, pysyy skarppina ja ei pääse leipääntymään. Heh.

dsc_1064

Lopuksi vielä kuva Pikkuneidin huoneeseen tulossa olevasta tapetista. Tämä oli ihana esimerkki sosiaalisen median ihmeestä. Satuin Instassa huomaamaan eräällä hirsitalon omistajalla tätä tapettia, josta olen itse haaveillut jo siitä asti, kun Ferm Living sen markkinoille lanseerasi. Ihastelin sitten kommentissa tapettia ja sain tarjouksen ostaa muutama heille ylijäänyt rulla pois. No ei meille sen enempää sitä taideta tarvita, joten tavara vaihtoi omistajaa ja nyt hypistellään rullia vuorotellen Pikkuneidin kanssa.

Sisustussuunnitelmat on kyllä nyt muilta osin jääneet vähän paitsioon, kun touhu on niin konkreettista ja ajatukset lähinnä siinä, että miten saadaan vaan hommat edistymään. Mutta sen verran voin paljastaa, että kaiken tämän jännittävän lisäksi päästään vähän jo haaveilemaan pihasta ja siitä, millainen siitä rakentuukaan. Tästä lisää pian, mutta voi pojat, kun mie oon taas innoissani!

Aurinkoista viikkoa,

Anni

Meidän keittiö

Innostus on vähän ehkä väärä sana kuvaamaan omia fiiliksiä tästä meidän keittiöprojektista tällä hetkellä. Sellainen fiilis mikä tulee siitä, kun toteaa, että onkin mahdollista toteuttaa ihan oikeasti just se unelmakeittiö, minkä oli jo työntänyt ajatuksistaan pois – kun ei kukaan valmista Suomessa sellaista.

No valmistaapas! Meidän puuseppä tekee meille just sen täydellisen keittiön.

Behold!

keittio%cc%88

Selityksenä excel-taulukkotaiteelle olkoot se, että monessa piirto-ohjelmassa tuotteet on vakiomittaisia ja ajattelin jotenkin päästä helpolla, kun meillä nuo mitat nyt voi olla melkein mitä vaan. Ja oli myös aika myöhä. Ja pääsin helpolla.

No mutta. Siinä on siis meidän keittiö. Ja siitä tulee ihana. Materiaaliksi tulee koivuvaneri, joka mahdollisesti vielä viilutetaan. Vanerin elävyys erilaisissa olosuhteissa on olematon verrattuna massiivipuuhun, ja siksi se onkin niin näppärä kalustemateriaali. Pinnat jätetään puun luonnolliseen sävyyn ja ne käsitellään luonnollisella öljyvahalla. Tasoksi meille tulee Dekton (tai sen tyylinen) taso, jonka sävyksi on valikoitunut musta. Tästä vähän lisää vielä toisen kerran.

Keittiön malliksi valikoitui suora I-seinä ja sen lisäksi saareke. Saarekkeelle tulee mittaa 2,5m ja se on tarkoitus jättää täysin työtasoksi, välipalapöydäksi, tarjoilutasoksi, baaritiskiksi, askartelualustaksi tai mihin vaan, mihin työtilaa tarvitaan. Saarekkeen alle tulee vetolaatikoita ja yksi kaappi, jonne piilotetaan mikro ja isommat keittiökoneet (tai suoraan sanottuna yleiskone, joka on vielä vasta haaveena, mutta pitää sillekin paikka olla). Saarekkeeseen on tarkoitus myös saada mahtumaan kuivatavaraa ja astioita, sekä biojätevaunu.

Miten moni on katsonut, kun Jamie Oliver pilkkoo jotain (niissä vanhoissa jaksoissa) keittiössään ja sitten vaan näppärästi pyyhkäisee kaiken ylimääräisen sinne reikään? Minä olen, ja se näytti joskus niiiin fiksulta, ennenkun joku vinkkasi sen aukon olevan sitten aina ihan hirveässä kunnossa. Tästä viisastuneena, sotketaan nyt tasosta vain yksi reuna, kun sipulinkannat voi pyyhkäistä kämmennensyrjällä avattuun biojätevaunuun. Kuvassa ylempänä oleva saarekekuva näyttää miten tavarat sijoittuvat suhteessa muuhun keittiöön, ja siitä huomaattekin, että kun ruokailun jälkeen siivoaa astioita, on ruuantähteet (joita toivottavasti hyvin harvoin on) helppo sipaista samaiseen biojätteeseen, ennen lautasen laittamista astianpesukoneeseen.

Pyrittiin saarekkeessa selkeään yleisilmeeseen, ja kovin tyytyväinen olen nyt ainakin tuohon laatikkojakoon. Saarekkeen toiselle puolelle tulee sitten istumapaikkoja niille välipalatyypeille ja satunnaisille viehkeille ystäville, joiden kanssa voimme nauttia lasilliset viiniä siinä ruuanlaiton ohessa.

cs_50_f_11
Kuva:Stala

Tuo itse keittiöseinä sitten rakentuu vasemmalta alkaen niin, että seinän viereen on tulossa ensin korkea ja kapea avohyllykkö, johon miun kiitettävä reseptikirjakavalkaadi saadaan sujautettua. Yllähyllyille jää vielä mahdollisesti tilaa jokuselle viinipullolle ja viherkasville. Pakastimen ja jääkapin jälkeen saavumme tiskikoneen eteen, jonka päälle sijoittuu avohylly(-t?). Välitilan materiaaliksi ollaan jo valittu mikrosementti ja se tulee jatkumaan myös ylös tuohon avonaiseen tilaan. Seuraavan sivuaskeleen myötä ollaan altaan edessä ja sen yläpuolelta alkaa kaapisto, jonka ensimmäinen kaappi sulkee sisäänsä kuivuukaapin. Vielä vasemmalle ja laatikostojen välistä löytyy uuni ja induktiotaso, ylhäällä integroitu liesituuletin kaappien väliin naamioituneena.

ec67943d29d516f910d87b7191fbca3e
Kuva täältä

Tuossa kuvassa on nyt varmaan suurinpiirtein se yleisilme, johon pyritään. Paljon on vielä mietittävää, ja paljon on onneksi jo selvää, mutta onneksi nyt ollaan jo tässä vaiheessa.

Mutta nyt, kommentteja! Mikä ois vielä hyvä lisä? Mikä on parasta siun omassa keittiössä? Mitä tekisit toisin?

Isoimmat kysymykset itsellä liittyy vielä tuohon avohyllyyn. Yksi vai usempia? Erillinen hyllykkö vai simppelisti yksi levyhylly, ja sekin vielä samalla sävyllä taustalla olevan mikrosementin kanssa?

Innostunut masterchef täällä odottaa innokkaana, että mitä raati tykkää?

Anni

Vuosi 2016

Kuva tammikuulta 2016

IMAG2822_1

Hyvää vuodenvaihdetta ystävät rakkaat!

Aikamoinen vuosi on ollutkin. Tammikuussa pikkuneiti täytti vuoden ja samalla vauvavuosi jäi taa. Tuolloin vuosi sitten ostettiin unelmien tontti ja sen jälkeen onkin tapahtunut paljon.

Ensimmäinen puolikas vuodesta meni enemmän ja vähemmän suunnitellessa. Muutettiin väliaikaiseen pienempään kotiimme, kilpailutettiin urakalla toimittajia ja vihdoin tilattiin hirret. Samalla kun puut kaatuivat tontilla, tuli meillä eteen suuri suru, kun jouduttiin luopumaan pikkuneidin Vaarista.

Tuon jälkeen hetki meni, kun Mies sai pyörittää projektia yksikseen. Oma keskittyminen oli vähän heikkoa. Mutta vuoden loppua kohden ollaan päästy koko porukalla jo hyvin nauttimaan projektista ja haaveilemaan omasta tulevasta kodista.

Tuleva vuosi tulee olemaan taas täynnä seikkailuja, vastoinkäymisiä ja myötätuulia, mutta kyllä täytyy sanoa, että tällä tiimillä niitä kohden on aivan loistavaa kulkea.

Tässä vielä vuosi kuvina,

Uusi koti siellä, toinen täällä

Näistä ylläolevista kuvista alkaa olla nyt puolisen vuotta. Silloin tehtiin tuo pikakeittiöremontti, ja hyvä että tehtiin. Ollaan siis asuttu nykyisessä kodissamme toukokuun lopusta asti ja 29m2 on riittänyt ihan mallikkaasti meille kolmelle. Pakattiin niin tarkasti vain tarvittavat tänne ja loput joko myytiin, annettiin pois tai survottiin omaan ja appivanhempien varastoon. Ja vähän ystävienkin koteihin. kröhöm. Kiitos vaan kaikille meidän omaisuuden sijoittajille!

Väkisinkinhän tässä aina välillä miettii, että miten paljon siellä vintillä nyt on sitä olellista tavaraa, kun ihan hyvinhän sitä pärjää näilläkin, mitä käsillä nyt on. Mutta mutta… En edelleenkään ole sitä mieltä, että ahdistaisi -tai mitään sellaista. Mutta omia tavaroita alkaa jo kaivata pikkuhiljaa. Ja todettava on, että kokoajan vaan enemmän ajatukset ovat tulevassa kodissa. Ollaan asuttu tässä kodissa vuodesta 2007, poislukien 2,5 vuotta jotka vietettiin rivitaloasunnossa, jossa asuessa pikkuneitikin syntyi. Nykyinen kotimme on siis tuttu ja turvallinen, naapurit tuttuja ja kaikki muutenkin rakasta, ja kuitenkin tuntuu ettei joulua oikein tee mieli laittaa tänne sen enempää. Toki jotain laitellaan sitten lähempänä, mutta nyt tuo tunnelma on vähän hukassa. Ehkä rankalla syksyllä on oma vaikutuksensa asiaan. Ja toki sillä tiedolla, että joulunaikaan ei juurikaan näissä neliöissä pyöritä.

Meidän nykyinen koti on vanhassa 50-luvun lopulla rakennetussa kerrostalossa. Kulmahuoneistosta näkee kauas ja asuinalue on todella viihtyisä ja rauhallinen. Jopa ihanteellinen näin taaperon kanssa asumiseen. Leikkipuistoja on useita, ja kaikki ne hyvin varusteltuja. Näin talvisaikaan vaan niistä saatu hyöty on huomattavasti vähäisempi. Parasta kodissa on vanhan talon tunnelma, leveät ikkunalaudat, toimiva pohjaratkaisu, vasta uusitut kylpyhuone ja keittiö, sekä näkymä pitkälle kilometrien päähän.

dsc_0218

Perseestä taas on erillinen pesutupa (pesukoneen jos asuntoon sijoittaa, niin ei tarvitse suihkua käyttää sitten), liian hyvä näkymä viereisiin taloihin, se että jos keittiössä pilkkoo sipulia, kirvelee se silmiä myös makuuhuoneessa, ja ehkä pahimpana kylmyys, joka iskee näin talvella. Kun ikkunat vetää jäähän, on aika haastavaa saada taapero pysymään lämpimänä yöllä (hänhän _EI_ käytä peittoa). Että villapukua vaan sitten yökkärin päälle. Äh.

Ja kyllä tuo yhtäkkiä ilmestynyt rakennus tuolla tontilla mykistyttää ja kääntää väkisin ajatukset tulevaan. Ehkä ne jouluvalot voisi virittää jo tuonne.

img-20161209-wa0021

Miltä teillä on tuntunut rakennusaikana? Missä se koti on? 

Iloista viikonloppua toivotellen,

Anni

 

Yhtä juhlaa!

Eilen oli kaunis päivä. Itsenäisyyspäivä on aina ollut yksi lempipäivistäni. Koko päivän kestävä juhlava tunne ei oikeastaan kaipaa sen kummempaa syntyäkseen, kun ajatukset ovat rakkaissa ihmisissä, jotka ovat elämänsä aikana antaneet niin paljon, jotta meillä olisi nyt näinkin hyvä olla.

Tänä vuonna itsenäisyyspäivä oli vähän erilainen, kun ystävämme lapsi kastettiin kotikylässäni. Juhlava päivä siis senkin puolesta. Aamulla kerettiin kuitenkin paistaa perinteiset itsenäisyyspäivän piparit mummilassa pikkuneidin ja mummin kanssa. Illaksi ajettiin sitten vielä kotiin ja kerettiin katsoa pieni pätkä linnanjuhlia.

Juhlava tunne vaan jatkuu nyt, sillä tänä aamuna sain kuulla pienen tytön syntymästä ja sain mieheltä (joka jo anivarhain suunnisti tontille) kuvan, jossa ensimmäiset hirret ovat jo kohdillaan.

dsc_0360

dsc_0341

dsc_0338

dsc_0367

dsc_0373

dsc_0375

Ja nyt päivän päätteeksi myös ne viimeiset hirret on omilla paikoillaan. Jos osaisin kuvailla sitä tunnetta, kun katsottiin miehen ja tytön kanssa ikkunoiden ja ovien paikkojen hahmottumista, niin kuvailisin. Aivan käsittämätöntä, että se talo, joka yhdessä hahmoteltiin ja piirrettiin, on nyt ihan oikea talo. Jokainen sentti on mietitty, jokainen ikkuna ja ovi ja nurkka ja kaikki. Ja nyt se ihan kaikki on siellä, meidän täydellisellä tontilla.

img-20161207-wa0031

Onnellisin terveisin,

Anni

Kirje joulupukille (eli neljä kovaa kotimaista)

Sisustusblogeissa on nyt listailtu kirjettä joulupukille, jossa ideana on listata neljä kotimaista lahjatoivetta  hintakategoriassa: alle 20 e, alle 100 e, alle 500 e ja alle 1000 e. Idean emäntänä on ollut Modernisti Kodikas -blogin Kerttu.

”Aikuisetkin saavat toivoa ja nyt on aika avata sisustusbloggaajien toiveiden tynnyri! Tämä joulupukki tuo vain kotimaisia sisustuslahjoja. Maailmanrauha tulee vakiotilauksena eli sitä ei saa toivoa. Tällä teemalla nostetaan esille suomalaisia suunnittelijoita ja valmistajia, jaetaan inspiraatiota omista haaveistamme sekä annetaan lahjavinkkejä lukijoille. ”

Miusta tää oli aivan ihana idea ja innostuin mukaan listaukseen.

Alle 20e

thule

Iittalan Ultima Thule -sarjaan tuli tänä vuonna kaksi uutta kynttilälyhtyä: kuvassa oleva kirkas (19.90e) ja sama mattapintaisena (34,90e). Olen aina kokenut Ultima Thule -sarjan jotenkin kotoisaksi ja kauniiksi. Mummolassa marjasoppaa lusikoitiin Ultima Thule -kulhoista, sieltä tuo on suhde sarjaan on varmaan lähtöisin. Jotenkin tuo kulhon korukielinen ja samaan aikaan tyylitelty ulkonäkö osuu. Ja omaan silmään ehdottomasti tämä kirkas versio.

(edit. Nyt on pakko lisätä tähän vielä kotisäkki. Vilikkalan PET -kierrätyshuopasäkit ovat simppeleitä, monikäyttöisiä ja mikä parasta, ne oikeasti menee tähän alle 20e ryhmään! Suosittelen kurkkaamaan täältä 

6249011-6362df5d_413_413

 

Alle 100e

tarjotin_iso_1900web

Hakolan Cork -tarjotin (69e) on jotenkin kaikessa yksinkertaisuudessaan tuote, jonka voin kuvitella kestävän aikaa ja olevan todellinen käyttöesine. Hakolan sivuilla viitataankin korkin ominaisuuksien tuovan tarjottimelle monta hyvää ominaisuutta. Se ei ole liukas ja se hylkii vettä ja likaa. Tarjotin on tehty korkista ja kierrätetystä PET-huovasta, ja näinollen sen voi sanoa olevan ihan eko-tuote. Hakola on noussut tänä vuonna kovasti pinnalle, eikä suotta. Heidän tuotevalikoimastaan olisi voinut poimia montakin tuotetta myös tälle listalle.

 

Alle 200e

verso_design_lastu_birch_basket_xxl_-_01_dark_grey_1473x846

Iittalan Vakka ja Verso Designin Lastu-pärekori XXL kilpailivat kovasti tässä kategoriassa. Päädyin kuiten nappaamaan Verson korin tähän, sillä Iittalan löytää ehkä helpommin monestakin paikasta. Verso Designing sivuilta löytää muuten ihanan valikoiman näitä samaisia koreja ja monta muuta näppärää tuotetta. Ja moneen hintaluokkaan! Tämä taisi olla arvokkain koko korivalikoimasta. Itse täyttäisin tuon lehdillä, haloilla tai miksei pikkuneidin leluillakin. Ihanin ajatus kuitenkin olisi ehkä terassilla huopien ja pehmusteiden säilytyspaikkana. Siinä kaikki voisi näppärästi nostaa sitten sisälle. Noiden kuvassa olevien nahkakahvojen sijaan voi myös valita huopakahavat. Molemmat toimisivat varmasti aivan ihanasti. Kaunista ja ajatonta suomalaista perinnettä modernilla tyylillä. Miun makuun aika nappiin.

Noin 1000e

bf0a22acc4cb9865743ba2cacdd97982

Tapiovaaran Kiki Lounge Chair. Voi vitsinpimpulat. Niin kaunis, selkeä, kutsuva, mutta silti linjakas. Tapoivaara on ehdottomasti omia lempisuunnittelijoita ja Kiki toimii parhaiten miun mielestä näin pehmustettuna versiona. Vielä jos budjettia venyttäisi, olisi Kiki bench jo ehkä vähän liiankin ihana. En tiedä pystyisinkö enää lähtemään kotoa, jos siellä sellainen olisi. Tulikohan nyt liikaan ylisanoja? Mie tuppaan vieljelemään niitä aika paljon.

meh2

Tämä ihanuus olisi varmaan päässyt listalle, mutta nyt voin onnekkaana sanoa, että kannatti täyttää kolmekymmentä. Ihanat perheenjäsenet olivat liittoutuneet toteuttaakseen miun pitkäaikaisen haaveen. Itku pääsi ja kunhan talossa on sisäkatto, kipaisen hakemaan sen muistuttamaan omasta vanhenemisesta – ja siitä, miten huomaavaisia, rakastavia ja upeita ihmisiä ympärillä onkaan.

Tälle listalle olisi kyllä saanut koottua monen monta eri tuotetta ja tekijää. Suomalainen desing ja käsityöläisyys on aivan huikeassa vauhdissa ja koko ajan tuntuu nousevan uusia upeita tuotteita ja tekijöitä markkinoille!

Mitä teidän listoilla lukee?

Meillä on ollut hauska päivä tulevan naapurintytön synttärien ja sähkö/lvi-palaverin merkeissä. Huomenna aamulla suunnataan tontille tekemään lumitöitä ja putsailemaan sokkelia, sillä ensi viikolla se sitten nousee. Meidän koti.

Loppuviikosta tontille tuli jo asennustarvikkeet ja postista soitettiin, että ”teille olisi tälläinen lasiliukuovi”. Tänään saatiin tieto, että maanantaina aamuseitsemältä on puutavara tontilla. Nyt on haalittu kuormalavoja ja yritetty tuijottaa ilmatieteenlaitoksen sivuja, että mitä tuleman pitää. Hurjaa vauhtia alkaa kaikki tapahtua ja vähän ollaan samaan aikaan kauhuissaan ja innoissaan kaikesta. Kelit vähän huolettaa ja se, ollaanko osattu varautua kaikkeen. Mutta viikon päästä tontti taitaa olla jo raksa.

Kuvat valmistajien sivuilta.

Pikkupakkasia toivoen,

Anni

 

 

 

 

Sisä- ja ulkotäytöt.

dsc_0157

Tostaina aamulla saatiin sisä- ja ulkotäytöt käyntiin. Aloitettiin asettelemalla routastyroxeja sokkelin ympärille. Oli aika upea aamu ja vaikka kaivojen ja ränniputkien kanssa räpeltäminen menikin ihan jo jouluaskartelun piikkiin, ei fiilis voinut olla oikein mitään muuta kuin loistava. Ollaan nimittäin nyt herätty siihen todellisuuteen, että hirret tulevat tontille jo ihan pian!

dsc_0102

Polyuretaanivaahto, eli tuttavallisemmin ”urtsu” on räpäläkäden pelastus. Jo täyttyi kolo jos toinenkin. Mies kysyi aamulla, että osaanko sitä käyttää. Myönsin ettei ole sen vankempaa kokemusta kyseisestä tuotteesta, mutta tarjoilija-aikoina tuli hyrskytettyä ja pursoteltua aika monta purkkia Cessibon –kermavaahtoa. Erona tuohon oli, että nyt ei oikein tarvinnut edes miettiä lopputuloksen ulkonäköä.

dsc_0107

Meillä on yhdessä kulmassa pieni syvennys sokkelissa ja sitä kohtaa täytettiin myös sisäpuolelta ensin hiekan kanssa, ennekun siirryttiin täyttämään sisäosia sepelillä.

dsc_0109

Perjantaina homma edistyi hienosti, ja lopputuloksena oli valmiit sisätäytöt. Juuri parempaa ajoitusta ei olisi voinutkaan olla, sillä lauantai toi tullessaan pakkaskelit ja nyt meillä oli lattiastyroxien alla sokkelin sisäosat jo suojattu.

Hommaa riitti lopulta moneksi päiväksi ja kiitollisina otettiin vastaan apua aina yhtä huikeilta Miehen vanhemmilta ja sydämelliseltä ystävältä, joka riensi apuun kun epätoivo alkoi iskeä sunnuntaiaamuna. Tuo meidän päätyterassi aiheutti aikamoisen palapelin noiden eristeiden kanssa. Mies vielä nimittäin heräsi ajatukseen, että jotain on nyt mennyt vähän vikaan ja totesi, että perjantaisien sisätäyttöjen tiimellyksessä oli unohdettu yhdet eristeet sokkelin sisältä, jotka perustussuunnitelmaan oli merkitty.

dsc_0171

Onni onnettomuudessa, nuo lisäeristeet saatiin korvattua sokkelin ulkopuolisilla pystyeristeillä. Vähän jo jännitti, että meneekö sisätäytöt uusiksi, mutta hyvä näin.

img-20161126-wa0006

dsc_0178

Kova uurastus palkittiin eilen, kun täytöt saatiin tehtyä. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja ensi viikolla tuleva hirsitoimitus pisti nostamaan suunpieliä vienoon hymyyn.

dsc_0183

On tää vaan hienoa.

Pakkasterkuin,

Anni