Work that – lumitöitä ja supersankareita!

 

Meillä kasvaa pari supersankaria. Vähän henkilöllisyydet vaihtelee, mutta yleensä Wonder Woman ja Batgirl. Ollaan siis kovin turvallisessa ympäristössä kotosalla, vaikka maailmalla myllertääkin. Välillä kun työpäivä venyy ja kotiin saapuessa vastaan lentää Wonder Woman pelastuskoukkunsa kanssa, höyhenet käsissä lentoapuna, unohtuu työpäivän kiireet ja to do-listat aika samoin tein unholaan. God bless superheroes! 

Meidän Mette, norjalainen metsäkissa, nauttii ulkoilusta kovasti, lumesta huolimatta. Kovemmat pakkaset toki lyhentävät ulkoreissuja, mutta muuten ei talvikelit haittaa. Neiti tosin mieluusti odottaa, että hänelle lapioidaan polku. Sehän on toki selvää, kun kuitenkin on kruununprinsessan nimi annettu, niin on ymmärrettävä vähän polkuja putsailla. 

Kyseinen kuninkaallinen on myös erikoistunut valloittamaan talon altaita. Ilmeisesti ovat mieluisia pötköttelupaikkoja, toisin kuin minun hänelle virkkaama merinovillapesä tai hänelle vartavasten ostettu koppa. 

Pakkaskelejä on koitettu nyt hyödyntää kantamalla kaikki irtaimisto ulos. Villamattojen perinteinen pesuaikahan on nyt parhaimmillaan ja se on joka kerta yhtä hauskaa ja hämmentävää heittää matto hankeen. Ihan paukkupakkasia ei kuitenkaan täällä niin kaivata, sillä meidän supersankarit ovat myös innostuneet talvilajeista nyt kovasti. Luistelu ja hiihto ovat ilmeisen mieluisia, joka on sinänsä yllättävää, sillä en yhdessäkään DC-superhero elokuvassa ole kyseisiä lajeja ennen nähnyt.

Nyt siis kohti aurinkoisia latuja!

Anni

Kevättä kohden

No nyt sitten. Täällä taas!

Tässähän on jo vierähtänyt vähän aikaa! Mutta eipä se mitään, joskus niin käy, kyllähän te tiedätte. Viikko vierähtää hetkessä ja muutama vuosi samaten. Ohops.

Lyhyt kuulumisten päivitys. Talo alkaa olla valmis. Terassin portaat, autokatoksen viimeistely ja muutama muu pieni juttu odottaa vielä tulevaa kesää. Sisällä työtä riittää vielä joidenkin sisustus – ja säilytysratkaisujen kanssa. Pihan toteutus on jo hyvällä mallilla ja pääpiirteittäin kaikki on selkeää, siihen tulen nyt kevään aikana palaamaan vielä!

Niin ja se vauva on jo 3-vuotias ja sen isosisko 6. Itse olen löytänyt unelmieni työpaikan ja mies on yhtä super kuin ennenkin! Tässä siis lyhyesti elämä nyt.

Muistan aina kun luin jostain blogista raksa-aikana ihmettelyä, että miten rakennusblogit päättyvät aina siihen kun muutetaan. Kirjoittaja epäili, että syy on siinä, että talosta ei tullut niin kiva, kuin mitä odotti. No nyt voin rakkaudella sanoa, että tämä ei nyt omalla kohdalla ole totta, mutta ehkä siinä on tavallaan jonkinlainen pohja-ajatus. Meillä muuttoa seurasi tosiaan toisen neitin syntymä ja osa viimeistelyistä jäi puolitiehen. Leikkihuone oli varastona vielä pitkään ja moni muukin kohta odotti tekijäänsä. Tuntui ehkä tavallaan myös turhauttavalta ottaa kuvia keskeneräisestä, mutta uskon että monella rakentajalla tuo on ihan normaalitila. Ja se kuuluisa silmä kun äkisti tottuu! Heh.

Nytkin vielä kotona on monta kohtaa, joita on vielä tarkoitus täydentää, ja nyt siihen tuntuu olevan myös innostusta! Nyt siis uutta kohden. Blogiin kaipasin takaisin, koska nautin kovasti tästä kirjoittamisesta, ja tätä rakennuspuuhaa riittää kyllä vielä raportoitavaksi. Ajattelin myös jossain vaiheessa hieman koota ajatuksia siitä, mitkä jutut meni putkeen ja josko on jotain, mitä tehtäisiin toisin.

Mäntyrinne on pyörinyt aktiivisemmin Instagramin puolella, jossa ajoittain on tullut myös kysymyksiä eri materiaalien toimivuudesta ja ominaisuuksista, niin niiden pariin varmasti myös tulen täällä palaamaan.

Ihana, jos saavut takaisin mukaan!

Ah, ja on meille tullut tässä välissä myös uusi vauva. Tosin vähän karvaisempi sellainen.

Aurinkoa viikkoon!

Anni

Meidän keittiössä

Meillä viihdytään keittiössä. Tai on aina viihdytty, ja siksi siitä pyrittiin tekemään mahdollisimman sosiaalinen kokonaisuus. Avoin tila tuo tullessaan omat haasteensa. Vieraita kutsuttaessa kannattaa siis varata aikaa myös keittiön siivoamiseen, mikä tässä vauvavaiheessa menee toki sitten ihan kaikkeen muuhun, ja ne vatkauskulhot ehkä saa koneeseen juuri kun auto ajaa pihaan. Usein tosin se tarkoittaa sitä, että allekirjoittanut ei paljon puuterisutia ole sitten nähnyt.  Lopulta sitten ollaan ystäville jo tutussa ”kotoisassa” esittelykunnossa. Heh. No onneksi on Mies, joka hoitaa kotia supermiehen tavoin.

Saareke on ollut kyllä juuri niin toimiva, kuin miten sitä suunniteltiin. Sen ääressä on mukava syödä ja värittää värityskirjoja, ja ennenkaikkea siinä voi leipoa ja tehdä ruokaa. Nyt voidaan pilkkoa ja silputa kasviksia samalla kun jutellaan toisella puolella istuvan pikkumimmin kanssa. Saareke on myös erinomainen laskutila, ja siihen kertyykin sujuvasti toissaviikon postit ja pikkumimmin elämääkin tärkeämmät pääsiäismunalelut.

Keittiöön valittiin materiaaleja, jotka mahdollistavat huolettoman ruuanlaiton ja hygieenisenä pidettävät pinnat. Keraamiset tasot tilattiin Kaavin kiveltä ja nuo sirot ja ohuet tasot ovat olleet kyllä vailla vertaansa. Meidän taso on sävyltään basaltti, jonka mattapinta kaipaa pyyhkimistä usein, mutta se on ominaisuus, joka on meidän mieleen. Edellisen kämpän laminaattitaso hävitti kaiken lian kirjavaan pintaansa, ja nyt nautin siitä, että näen jokaisen pienenkin lian ja saan sen pyyhittyä saman tien.

Allas tilattiin Stalalta, joka oli jo kotimaisuutensa ja laadukkuutensa puolesta meille selkeä valinta. Teräsaltaissa kun on eroja, sekin on tullut opittua. Teräsallas oli meille selkeä valinta. Komposiitti on helppo ja tyylikäs vaihtoehto ehdottomasti, mutta itse nautin ehkä liikaa tuosta teräksen puhtaankiiltävästä pinnasta.

Stalan altaiden puolesta puhuu ehdottomasti myös lisävarustemahdollisuus. Meillä on ollut käytössä tuo lasinen leikkuulauta, joka on omiaan varsinkin kalan ja lihan käsittelyssä. Myös altaan päälle asettuva siivilä on jatkuvassa käytössä. Kuorin perunat ja juurekset suoraan siihen ja huuhtelen kaikki kerralla. Muikut pääsevät perkaamisen jälkeen suoraan siivilään ja siinä taas kaikki saa huuhdeltua ja valutettua näppärästi.

Taisin aikanaa kertoa haaveeni Jamie Oliverin keittiöntason reiästä, jonne hän näppäränä poikana pyyhkäisi pilkkomisen jätteet. Meillä tämä toteutettiin sijoittamalla biojäteastia saarekkeen ylälaatikkoon. Suosittelen tätä ratkaisua kaikille. Ei vain hyvä, vaan paras.

Saarekkeeseen piti saada toki myös sähköt. Savon Voltti -pistorasia on ollut todella näppärä ja herättänyt ihastusta. Tyylikäs ja toimiva.

Lumet sulaa vauhdilla ja pian päästään jatkamaan raksaamista autokatoksen tiimoilta. Lisää kaivurikuvia myös luvassa, sillä koko tontti myllätään nyt lopulliseen muotoonsa. Ja pian päästään myös pihahommiin! Siitä tulikin mieleeni, että pääsenkin esittelemään teille meidän pihasuunnitelmaa, jonka Mukula -puutarhojen Sirpa meille teki. Erittäin hyvä päätös tälläisessä isossa projektissa. Mutta siitä lisää ensi kerralla.

Ihania kurahousukelejä!

Anni

Blogiyhteistyössä Stala, Kaavinkivi ja Savo Design

Uudessa kodissa

Blogi on jäänyt ihan kokonaan sivuun, kun kodin viimeistely, muutto, vauvan syntymä, joulu, pikkumimmin synttärit, ristiäiset ja ihan vaan elämä tapahtui. Nyt vihdoin huomasin istuvani kone sylissä, ilman kiirettä mihinkään, ja sain sormet näppäimistölle. Täällä tätä nyt sitten kirjoitellaan. Meidän omasta uudesta kodista!

Viimeiset hetket ennen muuttoa, meillä paukutettiin parkettia paikalleen. Mukana paukuttamassa oli koko perhe. Molemmat meidän lasten isoäideistä osoittautuivat erinomaisiksi parkettiasentajiksi, joten voin suositella lämpimästi heitä siihen hommaan! Ovat vielä molemmat eläkkeellä, että ovat hyvin käytettävissä 😉

Meille tuli Parlan mattalakattu koivuparketti. Alusmateriaalina käytettiin Texstepin huopaa, joka oli kyllä näppärä. Tuo Parlan parketti on ollut meille täydellinen valinta. Sen sävy on pehmeä ja lämmin, mutta samaan aikaan raikkaan vaalea. Täysi kymppi myös Parlan erinomaisesta asiakaspalvelusta. Asentaminen oli hyvin yksinkertaista ja lopputulos on ollut kyllä oikein mieluinen. Tuo mattapinta on omaan makuun kyllä ihana. Pitkään käytävään tehtiin katkos, näin saatiin tarvittava elämisvara parketille.

Itsellä alkoi olla jo muuton aikaan aika pyöreä olo, kun maha oli jo monessa kohdassa tiellä. Siltikin pikkusisko malttoi odotuttaa itseään muutaman päivän yli lasketun ajan. Uudessa kodissa kerettiin asua melkein pari viikkoa ennen neidin syntymää, ja onni oli, että kaikki meni hienosti ja päästiin jo heti seuraavana päivänä kotiin sairaalasta.

Paljon on vielä tekemistä kodissa,mutta aika pitkälti kuitenkin ollaan valmiin puolella.

Saunan ja kylppärin toteutukset ovat vieneet aika monta tuntia, mutta lopputulos on kyllä palkinnut.

Pitkään mietittiin, että raaskitaanko panostaa Tulikiven ohjauskeskukselliseen Hallaan, mutta voi pojat, kyllä kannatti! Todettiin, että minkä tahansa muun valitseminen, olisi jättänyt tuon tilan puolitiehen. Selkeitä ja laadukkaita linjoja haettiin ja tuo kiuas, sekä sen ohjauskeskus kyllä toimivat sen kruununa.

Haluttiin seinämallinen kiuas, johon mahtuu kuitenkin tarpeeksi kiviä, niin että löylyt eivät jää kuiviksi. Nyt jo parin kuukauden löylyttelykokemuksella voin sanoa, että saatiin, mitä tilattiin. Kiuas on yhtä toimiva, kuin mitä se on kaunis.

Eräänä kauniina sunnuntaipäivänä, Miehen vanhempien lisäkäsien avulla, saunaan saatiin askarreltua myös lauteet. Saunan valaistuksena toimii ainoastaan lauteiden alla olevat valot, toki kylpyhuoneen puolelta tulee hieman lisävaloa. Haluttiin tuoda tiettyä linjakkuutta tuolla materiaalien yhteneväisyydellä. Laudepuut ja paneelit ovat molemmat 95mm kuusta. Mitään käsittelyä näille ei tehty, eikä nyt tehdäkään.

Kylpyhuone on nyt vihdoin valmis. Tosin siihen vaadittiin monen monta mutkaa, kun mikrosementtikin piti laittaa uusiksi. Vinkkinä jo etukäteen muille mikrosementin laittajille, että harkkoseiniin on laitettava kovikeverkot. Meillä harkkoseinät oli toki verkotettu tasoittamisen yhteydessä, mutta sen lisäksi tuo tarvitsi mikrosementin sekaan verkon. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Jopa erinomaisesti.

 

Kylpyhuoneessa haettiin Spa- tunnelmaa. Varsinkin kun käyttää pelkästään tuota nurkan Flos Glo Ball -valaisinta, pääsee ihana hämärään ja rauhaisaan tunnelmaan. Vieserin lattiakaivo täydentää tuota marmorimosaiikin lämmintä sävyä ihanasti ja vielä kun saadaan tuohon lattiaan sen suojakäsittely tehtyä, saadaan myös kiven tummempi sävy sen myötä esiin.

Tässä allaolevassa kuvassa näkyy muuten myös se aikaisempi mikrosementtiseinä, joka oli kovin paljon elävämpi värivaihteluiltaan kuin tuo nykyinen. Molemmat olivat kyllä hyviä. Me saatiin iloisena yllätyksenä valita Vieserin uusista värillisistä lattiakaivonkansista kylppäriin ja saunaan omamme ja päädyttiin tähän pronssiseen. Pinta on hieman aaltoileva ja se heijastaa kauniisti valoa. Monesta eri vaihtoehdosta, päädyttiin tähän pyöreään malliin ja ollaan kyllä iloisia tästä valinnasta. Mitäs tykkäätte?

Onnistunut kylppäri jatkuu kodinhoitohuoneeseen. Siitä haluttiin myös tunnelmallinen pukeutumistila saunalle.

Johtotähtenä tässä oli puu, mustilla aksenteilla. Vielä puuttuu koukut pyyhkeille/vaatteille tuosta penkin yläpuolelta, mutta mustalla mennään niidenkin suhteen.

Stalan komposiittiallas on osoittautunut juuri niin hyväksi, kuin mitä odotettiin. Vauvanhoitopiste on tuossa vieressä ja allas toimii tytön pesuissa ja vaatehuollossa erinomaisesti!

Tässä siis jo vähän paloja uudesta kodista! Nyt on pienen neidin uniaika ja taidan hyödyntää itse tuon hetken ulkoilemalla vaunulenkin merkeissä. Mutta lisää uutta kotia, PIAN!

Pusmus,

Anni

Kalusteita, listoja ja pieni paniikki

Jos talonrakennus jo itsessään on palkitsevaa, niin tämä loppuvaihe on yhtä tunteiden sekamelskaa. Upeita ensimmäisiä hetkiä: valot, vesi, lämpö, kalusteet. Ihaninta tässä on, kun saa oikeasti vihdoin nähdä, miltä kaikki päässä jo kohta pari vuotta muhineet suunnitelmat oikeasti näyttävät. Ja toki se, että projektin tämän osan loppu alkaa jo oikeasti häämöttää.

Kaikkien näiden ihanien tunteiden keskellä on jo pieni paniikki. Muutenhan meillä ei olisi mitään hätää, mutta perheen neljäs jäsen on arvioitu saapuvaksi tässä kuukauden sisään ja sen tiedostaminen aiheuttaa jonkinasteista jännitystä.

Riemuvoitot talolla kyllä helpottavat ahdistusta. Nuo meille valikoidut Stalan altaat aiheuttavat onnellisia huokauksia ja ihmettelyä. Miten voi allas olla niin kaunis! Aika monta kertaa ollaan kiitetty itseämme, että todella ollaan panostettu laadukkaisiin, kotimaisiin tuotteisiin. Tapwellin hanat nyt eivät valitettavasti ole kotimaiset, mutta tuntuvat toimivan paremmin kuin hyvin!

Ollaan aloitettu myös saunan panelointi. Valittiin saunaan käsittelemätön sts-kuusipaneeli. Kylpyhuoneen ja saunan yhteinen sormipaneelikatto tuo oman jujunsa tuonne, mutta muuten pääosaan pääsee tuo kuusi.

Laadukkaista kotimaisista puheenollen, saunaan tulee aivan ihastuttava kiuas. Voikohan kiukaasta puhua ihastuttavana? No tässä tapauksessa voi, sillä Tulikiven Halla -kiuas sitä todellakin on! Tässä on nyt tainnut vuosi jo vierähtää tuota ihaillessa, ja vaikka tässäkin asiassa huokeampia vaihtoehtoja olisi löytynyt, olisi tuntunut tyhmältä säästää jossain näin oleellisessa ja pitkäikäisessä käyttötuotteessa. Varsinkin kun se on kaunis kuin mikä!

 

Keittiö valmistuu pikkuhiljaa. Koivuvaneri sopii niin kauniisti yhteen tuon Kivilähteen keraamisen tason kanssa, että tässäkin ollaan voitu vaan taputella käsiä yhteen. Hyviä valintoja, jotka varmasti kestävät aikaa. Etulevyt keittiöön asennetaan vasta ihan viime hetkillä, jotta saadaan ne pidettyä suojassa vielä mahdollisilta tulevilta ohikulkuvaurioilta.

Ikkunanpuitteissa on listat, kuten myös kattojen painumavaroissa. Painumavarat on tilkitty villalla ja peitetty ihan peitelistoilla. Myös sähkökalustus on löytänyt paikalleen. Ja niihin kuuluuu toki myös valot!

 

Eilen vietettiin ilta talolla ihan vaan makkaraa takassa paistaen, valoja räpsytellen ja vettä laskien. Oli aika onnellinen, ja ennen kaikkea onnekas olo.

Instagramin puolelta voi muuten kurkata pienen videopätkän meidän kylppäristä (johon olen muuten aivan rakastunut!!!) ja siitä, miten sitä vettä sieltä hanasta oikein tuleekaan!

Pian lisää!

Anni

*yhteistyössä Stala, Kivilähde ja Tulikivi

Pieniä ja vähän isompia kenkiä

Huomattiin juuri kuvia ladatessa, että nythän on koko perheen kengät kuvissa. No, sielläpähän ne teputtelee todellisuudessakin aika pitkälti. Loppusuora etenee hyvää vauhtia ja iloitaan jokaisesta uudesta pinnasta ja onnistuneesta valinnasta. On aivan uskomatonta nähdä pinnat oikeilla paikoillaan.

Keittiön laatat on Laatta Leevin valikoimasta löytynyt Herberian Timeless -sarjan Silver 60×60 -laatta. Päädyttiin tosiaan ulkoistamaan nyt kaikki laatoitustyöt ja ollaan oltu siihen valintaan kovin tyytyväisiä. Tytön kengät on jo hieman puhkikuluneet Pumat Prismasta. Niillä pääsee kuitenkin edelleen todella kovaa vauhtia.

Samasta sarjasta (Herberian Timeless) tulivat myöskin eteisen kuusikulmaiset Cotto-sävyiset laatat. Alkaa olla meikäläisenkin raksakengät ihan katu-uskottavan näköiset jo. Ne on miun mummin vanhat talvikengät, erinomaiset edelleen.

Vessa on nyt kalusteita ja listoja vaille valmis. Lattian mikrosementti ja seinien Tunto Kivi ovat valmiina ja ollaan kyllä tyytyväisiä tuohon harmaaseen kokonaisuuteen. Valaisin seinälle on vielä vähän hakusessa. Hyviä ideoita otetaan vastaan!

Meille tulee siis kaikki kiintokalusteet puusepältä. Alla olevassa kuvassa näkyy kodinhoitohuoneeseen valittu sävy kalusteisiin. Nuo mustat kuusikulmaiset laatat löydettiin Laatta Leeviltä, kun mentiin hakemaan valkoisia laattoja kodinhoitohuonetta varten. Musta kuitenkin voitti, vaikka ei se varmaan ehkä ylläpidollisesti se paras valinta. Käytännöllisyys ei nyt vaan aina kuulu päätöksentekoon. Jos tiedätte mitä tarkoitan.

Tänään suoritettiin miehen kanssa operaatio tapetointi. Ulkohommat olisi olleet vaihtoehtona, mutta säätila ajoi sisätöihin. Tytön ”dinosaurushuoneeseen” on valikoitunut jo aikapäivää sitten Ferm Livingin Confetti -mintunvihreänä. Ja  valinta oli kyllä aivan ihana omalla paikallaan. Sopii mukavasti tuon hirsiseinän kanssa.

Alla olevissa kuvissa näkyy meidän kalkkimaalatut huoneet. Meidän omassa makuuhuoneessa on Kalklitirin Cobalto -sininen ja soittohuoneeksikin nimetty nurkkahuone sai yhdelle seinälleen Kalklitirin Nero- sävyn. Tuossa kuvassa Nero on vielä vähän märkä, mutta on sitten lopulta vähän haaleampi, pikemminkin tummanharmaa kuin ihan musta. Aika passelisti muuten mätsää tuo sävy ikkunoiden pokiin. Mies jo myhäili tyytyväisenä, että miten hyvältä kitarat tuolla tummalla seinällä näyttää.

Ulkona on ollut työlistalla kuistit. Saatiin Sarokkaalta tilaamamme Organowoodin terassilaudat perjantaina tontille ja heti eilen sitten mies vanhempineen teki niille rungon ja ruuvasivat ensimmäiset kiinni. Tuo Organowood on upea ihan näin tuoreeltaankin, mutta noin vuoden päästä tuo lauta muuttaa värinsä helmenharmaaksi ja sen jälkeen se on täysin huoltovapaa. Organowood on siis luonnonmukainen vaihtoehto perinteiselle painekyllästetylle terassilaudalle ja siperian lehtikuuselle. Puuhun imeytetyt suoja-aineet edesauttavat puun luonnollista keloutumisprosessia, jonka tapahduttua, ei lautoja tarvitse välttämättä huoltaa enää ollenkaan. Miehen kengät on häämatkalta löydetyt, Kalifornian tuliaisia siis. Hyvin toimivat näin syksyisen Suomenkin olosuhteissa.

Tälläisissä vaiheissa siirrymme taas uuteen viikkoon. Ensi viikolla pitäisi tapahtua aika lailla kaikenlaista. Jänniä viikkoja elellään. Kaikkien meidän kengät on kyllä tavattavissa talolla kokoajan enenevissä määrin. Onneksi on ympärillä tukijoukkoja, ilman niitä, ei tästä projektista tulisi mitään. Miun äiti ja miehen vanhemmat ovat mahdollistaneet niin monta asiaa tämän projektin aikana, että välillä mietityttää, että miten sellaisesta voi koskaan edes kiittää kunnolla. Pikkuneidin (ja sen vanhempien) raksaväsymys pysyy paljon mukavammissa mittasuhteissa, kun aina välillä on isovanhemmat, joiden kanssa saa viettää laatuaikaa. Puhumattakaan kaikesta muusta. Työtunnit rakennuksella, istuminen valmiiseen ruokapöytään ja ihan jo läsnäoleminen väsyneinä hetkinä on ollut aivan korvaamatonta.

Nyt myö syödään jätskiä kotona omalla porukalla ja vietetään laatuaikaa kolmestaan. Parin kuukauden päästä ollaankin sitten jo varmaan uudessa kodissa, ja sitten meitä on jo ehkä neljä.

Iloista alkavaa viikkoa!!

Anni

*yhteistyössä Laatta Leevi ja Organowood

 

Loppusuoralla

Niin sitä vaan hommat edistyy päivä päivältä ja tällä viikolla mennään taas rytinällä eteenpäin, kun päätettiin ulkoistaa eteisen ja keittiön laatoitus. Molempiin on tulossa aika isoa laattaa ja niiden asentaminen on kuitenkin sen verran huolellista hommaa, että päätettiin pelata varman päälle. Hyvä tässä on myös se, että on pari asiaa vähemmän, joita miettiä. Olohuone-keittiö on nyt listoja ja lattiaa vaille valmis. Toki keittiö ja sähköt vielä puuttuu, mutta noin muuten. Lokakuun puolenvälin huitteilla tuo tila alkaa olla toivottavasti jo aika valmis, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan.

Rimakatto saavutti harjakorkeutensa ja on aivan jumalainen. Lapsuusvuosien äidinkielenopettaja- Saikkonen sanoi aina, että Anni se ei ylisanoja säästele, mutta nyt ei tuohon oikein muutakaan voi sanoa. Onhan tuo nyt aivan käsittämätön. Huikea tiimi teki työtä monenmonta tuntia ja kyllä on lopputulos upea!

Sama tiimi, eli Mies vanhempiensa kanssa, jatkoi myös kodinhoitohuoneen paneloinnin parissa, ja lopputulos on taas vailla vertaansa. Sormipaneeli löysi tiensä kattoon ja seinään ja pakko oli vähän mallailla tulevaa rättipatteria ja Stalan komposiittiallasta jo tuota vasten. Priimaa pukkaa, sano savolainen.

Saunan eritykset saatiin miehen kanssa viimeisteltyä ja kylpyhuone vesieristettyä. Ollaan jo hyvää vauhtia keretty jo mikrosementinkin kanssa touhuta tuolla, mutta siitä kuvia lisää vähän myöhemmin.

Koska oleellisiakin juttuja on välillä vähän hoidettava, mallailtiin kattoon jo mahdollista käytävälamppua. Vähän vielä mietityttää, kun alunperin suunnitellut, simppelit pallovalaisimetkin olisivat aika klassinen ja raikas vaihtoehto, mutta toisaalta noissakin on kyllä särmää.

Kaskiovi iskettiin paikalleen lauantaina. On se vaan kaunis, vaikka nyt kyllä omaan silmään pomppaa tuo ero Pihlan sivuikkunan kanssa. Katsotaan jos smyygit ja listat vähän tasoittaisivat tuota eroa.

Talolla on tapahtunut paljon muutakin kyllä! Ikkunat on nyt tiivistetty loppuun asti, kun höyrynsulkuteipin ja hirren saumoihin jääneet kolot on täytetty polymeeritiivistemassalla. Oli yllättävän näppärä ja siisti suoritus tuo. Myös talon betonilaatan reunoista on leikattu ylimääräiset ”telttapatjat” pois ja hirren ja betonin välinen rako on täytetty myös massalla. Näin siis ei ilmastointi pysty vetämään ilmaa mistään väärästä kolosta ja talon tiiveys pysyy optimaalisena. Hirsitalonhan tulee hengittää, mutta ei kuitenkaan ikkunanpielestä tai lattianraosta.

Vessan Tunto Kivi- pinnoiteprojekti on edennyt hitaasti, mutta varmasti. Kuivumisajat ovat olleet vähän pitempiä, kuin ohjeissa, mutta on tuo ymmärrettävää, kun talolla ei sisälämpötila ole vielä kovin korkea. Lattialämmityksen saa kääntää todelliseen lämmitysmoodiin vasta kun lattioiden vesieristykset ja laatoitukset on tehty. Niitä siis odotellaan, ennenkuin päästään lämpöiseen taloon. Takka tosin lämpiää ja lämmittää jo mukavasti.

Kaikki on jo melkein tilattu ja toimitusajat varmistettu. Nyt vaan toivotaan, että saadaan kaikki paikoilleen sovitun aikataulun mukaan. Eilen saapuneet etu-ja takakuistin valot olivat tyylikkäästi eri värisiä, joten vahvapa oli alku tälle tulevalle tavaratulvalle. No, oikeastaan ei edes jännitä tuollaiset, sillä meillä on projektissa mukana niin loistavia tahoja, että ei ole ollut tarpeen stressata toimittajien ongelmia.

Mutta tälläistä täällä! Ja hei, Instagramiin voi käydä kurkkaamassa, jos haluaa nähdä tapahtumia reaaliajassa!

Villasukkia ja teekuppeja murut, se o syksy ny!

Anni

 

Rakentaminen perheenä

Rakennusaika oli etukäteen jotenkin aika pelottava käsite. Erotilastot puhuvat puolestaan ja Facebookin ryhmien kommentoinnit painajaismaisista vuosista tekevät oman osansa pelottelusta. Hurja määrä tunteja talolla ja jatkuva stressi rahasta tekevät ihan varmasti osansa rakennusaikaiseen jaksamiseen, mutta rakentaminen voi olla ihan siedettävääkin, ja jopa mukavaa. Ajattelin listata joitain juttuja, jotka ollaan itse havaittu hyviksi valinnoiksi rakennusaikana. Heti alkuun haluan painottaa, että kaikilla nämä ei vaan ole mahdollisia ja että ollaan sen puoleen oltu onnekkaita, että meillä on ollut mahdollisuus tehdä tällaisia valintoja, ja että meillä on tukijoukkoja lähellä.

1. Perhe ensin. Molemmilla vanhemmilla pitää olla aikaa viettää tytön kanssa.
2. Ei aikatauluja. Muuttoaikataulua alettiin hahmotella varovasti vasta siinä vaiheessa, kun päästiin väliseinävaiheeseen. Tämä on auttanut paljon. Iso asia, joka tähän monella vaikuttaa, on vuokra-asunto ja sen tuomat kulut. Mutta jos vaan mahdollista, niin ottakaa pari ylimääräistä kuukautta budjettiin varaa, se ei kokonaisuudessa ole hirmuisen suuri rahallinen panostus, mutta jos sillä voi välttää perheen loppuunpalamisen, se on kuulkaas money well spent.
3. Peruna kerrallaan. Liian montaa asiaa ei kannata edes ajatella kerralla. Sen jälkeen, kun pohja on mietitty loppuun asti, ei ole mitään syytä pyöritellä ihan koko kokonaisuutta, tai sitä työmäärää mielessä kerralla. Saattaa iskeä ressi.
4. Jos ressi kuitenkin iskee, niin se on ihan ok. Siitä kannattaa kuitenkin puhua ja miettiä, että mitkä osat siitä on sellaisia,että niille voi NYT tehdä jotain. Voi myös miettiä voisiko hoidettavia asioita jakaa vähän.
5. Itse voi tehdä paljon, jos on on resursseja. Monta asiaa on ihan mahdollista tehdä, kun vaan jaksaa vähän kysellä ja googlettaa. Tämä säästää myös sitä yhtä stressin aiheuttajaa, eli budjettia. Facebookin ryhmät on tosi hyviä myös, vaikka sieltäkin löytyy aina useita mielipiteitä. Luottoa omaan tekemiseen. Ja sitäpaitsi, monta asiaa on helppo tehdä uudestaan, jos näyttää, ettei ole tyytyväinen lopputulokseen. Virheet kuuluu hommaan, ne ei ole vaarallisia. Ja meidän nykyisen asunnon kylppäriin voi tulla katsomaan ammattilaisten kädenjälkeä, sekään ei tosiaan aina ole ihan priimaa. Talolla on irroteltu kipsilevyjä, korjattu ja tehty uudestaan. Toki esimerkiksi muuraushommat saattaa olla vähän eri juttu, mutta rauhassa ja huolella tehden nekin varmasti onnistuu.
6. Raksa ei ole vain miesten maailma! Jos yhtään kiinnostaa ja jos on millään tavalla mahdollista, niin suosittelen työmaahommia myös kaikille naisille. Varmasti enenevissä määrin myös naiset osallistuvat rakentamiseen ihan konkreettisesti, jos vain mahdollisuus on. Siinä on muutama hyvä puoli; kun perheen vastuualueet jakaantuu tasaisesti monella eri osa-alueella, ei raksa-ajasta pääse muodostumaan kahden eri leirin todellisuutta. Myös se lastenhoito ja kodin pyörittäminen yksin on todella kova homma, ja niin on myös raksaaminen yksin. Jos välillä roolit vaihtuu, ei ehkä tunnu, että olisi yhden urakan kanssa niin yksin. Toisekseen, esimerkiksi anopin läsnäolo tontilla on osoittanut sen, miten ongelmanratkaisu ja tarkkaavaisuus on joillekin todella luonnollinen ominaisuus.
7. Lapset mukaan raksalle (?)  Tässä iso kysymysmerkki, sillä kaikkien kanssa tämä ei vaan millään onnistu. Ja useamman lapsen kanssa taas tilanne olisi ihan eri, kuin nyt meillä yhden kanssa. Meillä vuorotellaan sulavasti sen mukaan, että mitkä hommat on kesken ja pihassa tai jopa sisällä löytyy touhua tytön kanssa. Viimeisimpänä nyt esimerkiksi meidän 2v 8kk teippasi saunassa ruuvien kohtia alumiiniteipillä piiloon. Pala kerrallaan, ja hienosti meni! Väliseinärunkojen alajuoksuja liimattaessa neiti oli skarppina kävelemässä liimattuja palkkeja pitkin, jotta asettuvat hyvin paikalleen.Pihalla on aina siivottavaa ja puupalikoita, joita voi kasata ja kerätä. Toki rakennustyömaalla tapahtuu ihan hurjasti asioita, joiden keskellä ei ole lapselle turvallista paikkaa, mutta noin silloin tällöin ainakin löytyy myös niitä toisenlaisia hommia.
8. Kyllä se siitä. Talonrakennus on pitkä projekti, mutta sekin kyllä loppuu aikanaan. Joskus mietin, että tietyllä tavalla se on vähän samanlainen kuin vauvavuosi; täynnä epävarmuutta ja uuvuttavaa työtä, mutta samaan aikaan myös yksi hienoimmista jutuista, mitä koskaan voi kokea.

 

Mitkä teillä on olleet niitä ykkösjuttuja raksa-aikana? Joskus ainakin joku vinkkasi, että kannattaa asua ihan raksan vieressä. Tuo kuulostaa kieltämättä hyvältä, sillä välillä autossa istuminen käy voimille enemmän kuin raksalla hommien tekeminen. Tämä loppuaika tuntuu kyllä itselle olevan se raskain, kun tapahtuu kokoajan niin paljon, ja päätöksiä pitää löydä jatkuvasti lukkoon. Myös laskuja kertyy ja rahan palaminen ahdistaa. Alkaa jännittää, että miten ne omat visiot oikeasti toteutuu. Samalla mietin, että meidän pitäisi sitten muuttaakin! Voi luoja, se ruljanssi vielä kaiken tämän päälle. Mutta kyllä se siitä, eikö niin?

Kirpakoita syyspäiviä!

Anni

Rimakatto ja talon kuulumiset

No niin, nyt sitä lupaamaani talopäivitystä. Niin monta asiaa on aina työlistalla, ettei niitä oikein aina hahmotakaan, mutta on myös aika hienoa huomata, miten paljon on jo tehty! Tavoitteena on nyt päästä marraskuussa muuttamaan, ja nyt on ihan luottavainen mieli kyllä sen kanssa, että päästäisiinkin.

Ensin esittelen meidän keittiö-olohuoneakselin katon. Kyllä kuulkaas google lauloi pitkin talvea, kun mietittiin sisäkattovaihtoehtoja. Muuallahan meillä on nyt se kipsilevy, mutta tähän tilaan haluttiin vähän jotain muuta. Kyseisessä tilassa on korotettu sisäkatto, joten sitä korostamaan päädyttiin toteuttamaan rimakatto.

Ensin tehtiin ristikoolaukset ja mitattiin kaikille valoille tarkat paikat. On aika yllättävän haastavaa muuten miettiä, että missä kohdalla se keittiön pöytä nyt sitten suunnilleen on, että missä kohdassa se lamppu on siinä keskellä. Ledeille lisättiin palat alumiinipaperia, jotta mahdollinen kuumeneminen (jota toki ei juurikaan pitäisi tapahtua) ei pääse vaurioittamaan höyrynsulkupaperia.

Tämän jälkeen ristikoolaukset peitettiin mustalla maisemointikankaalla. Tätä kun vähän selvittelin, niin kannattaa tosiaan olla tarkka, että ottaa maisemointikangasta, eikä suodatinkangasta, sillä jälkimmäinen on huomattavasti herkempi käsitellä.

Ja sitten rimat paikalleen! Meille tuli kuusirimaa, jota ei käsitelty mitenkään. Ajateltiin, että se saa siinä sitten ajan kanssa muuttua sen mitä muuttuu. Yleensähän käytetään mäntyrimaa, sillä sen saa oksattomana. Meidän lähisaha tarjosi kuitenkin kuusta vaihtoehtona ja tykätään kyllä valinnastamme, vaikka kirjavampi onkin.

Riman koko on 28x45mm ja passeliksi riviväliksi tämän rimakoon kanssa valikoitui sähköjohto. Tarkasti jos tuon mittaisi niin varmaan aika lähellä 9mm ollaan, mutta aika mukavasti taisi toimia tuo johdonpätkien käyttäminen välimittana. Niitä kun vielä löytyi sieltä sun täältä.

Rimat kiinnitettiin naulaimella, hakasia käyttäen, ja pääsääntöisesti sivusta. Joissain jatkoskohdissa lisättiin vielä riman päältä tukinaula, jottei vääntymistä pääsisi tapahtumaan. Ja noihin jatkoksiin vielä, että ne tehtiin vinosti. Mies huomasi asuntomessuilla tuon tavan ja todettiin nyt, että se on aivan erinomainen. Mies on nyt vanhempiensa kanssa työstänyt tuota kattoa ja itse olen saanut ihailla tarkkaa työnjälkeä. Katosta tulee aivan upea, vaikka työtunteja se viekin aika lailla.

Kaikki keittiö-olohuoneen seinät on nyt maalattu ja rimakatto pääsee oikeuksiinsa oikein kunnolla.

Mies on ahkeroinut kovasti myös kylpyhuoneen puolella, jossa seinien ja lattian tasoitus on vienyt aika tavalla aikaa. Koska valittiin seiniin nyt tulevaksi mikrosementti, kannattaa niiden kanssa olla aika tarkkana. Kaikki epätasaisuudet kuitenkin näkyvät mikrosementin kanssa läpi herkästi.

Myös saunassa on tapahtunut kovasti, kun Sauna-satut on asetettu koolattujen seinien päälle. Kuvissa näkyy myös sauna-kylppärin katon alaslaskut, jotka jäävät nyt suunnilleen 230cm korkeuteen. Haluttiin yhtenäinen katto tuohon koko tilaan, sillä väliin on tulossa lasia, jonka läpi tuon jatkumon sitten näkee. Saunan lauteiden tukikoolaukset on paikoillaan ja pikkumimmin avustuksella myös alumiiniteippiä on hölvätty ympäri saunaa, pääosin kuitenkin ihan oikeisiin kohtiin, eli sauna-satun saumojen ja kiinnitysruuvien päälle. Tästä kiiltävästä saunasta on tullut Pikkumimmin lempipaikka talolla ja sitä käydään ihailemassa ja työstämässä. Lisättäköön vielä, että jos jollain osuu silmään tuo höyrynsulkuteippi tuolla ikkunassa, niin ei hätää, päälle tulee vielä alumiiniteippi.

Mikrosementin kanssa on nyt reenattu vessassa. Aloitettiin vesieristyksillä ja siitä jatkettiin sitten mikrosementin kanssa. Tarkkana saa olla sekoitussuhteissa, sillä nuo massat kuivuvat todella nopsaan ja käsittely on kuitenkin huomattavasti helpompaa kostean massan kanssa. Vesieristeen päälle tuli siis ensin yksi karkeampi grueso- kerros ja sitten neljä kerrosta hienompaa finoa. Kolmekin riittäisi, mutta päädyttiin vetämään vielä kerta kiellon päälle. Alla olevassa kuvassa on vedetty juuri toinen lakkakerros tuohon sementin päälle. Mies teki huomion, että ensimmäisellä lakkauskerroksella tuo lakan menekki on huomattavasti suurempi, kuin seuraavilla. Tämä on toki ihan järkeen käypää, sillä huokoinen pinta imaisee lakkaa tehokkaammin kuin jo kertaalleen lakattu pinta.

Muualla talossa on jatkettu ikkunoiden tiivistyksiä ja teippailuja. Tässäkin on monta koulukuntaa, mutta meillä on käytössä vain Jyremarkin tiivistenauha (jota muuten saa tähän käyttötarjoitukseen suoraan tehtaalta aika edullisesti, kun pyytää jämäpaloja) ja päälle sitten laitetaan tuo tuttu höyrynsulkuteippi, jota on ympäri taloa jo aika monta rullaa.

Viime viikonloppuna pestiin meidän äitin kanssa talolla ikkunoita. Tämä saattaa kuulostaa vähän hassulta tähän väliin, mutta tuo pölyn määrä ikkunoiden väleissä ja pinnoissa alkoi olla niin hurja, että muutos niiden ja pestyjen ikkunoiden välillä oli aika huomattava. Sen lisäksi, että nyt ne näyttää kivalta, sisään tulee myös enemmän valoa, joten ihan todella tyytyväisiä oltiin tuohon hommaan.

Siitä se koti alkaa hahmottua. Ihan parasta!

Anni

Valoa.

 

Kuva Flos

Aiemmin on jo saattanu käydä ilmi palava rakkauteni valaisimiin. Kyseinen intohimo pääsee oikein räävikkäisiin mittasuhteisiin tässä rakennusprojektin tiimellyksessä ja aiheuttaa myös aika vakavia ongelmia. Mitä tehdä, jos halu ja budjetti ei kohtaa? Tai ehkä vaihdamme tuosta lauseesta tuon jos sanan totuudenmukaisemmin kun sanaan.

Tämän hetken suurimmaksi haasteeksi on muodostunut kolme oleellista aluetta: keittiö, eteinen ja käytävä. Mikä näitä kaikkia yhdistää, on useamman samanlaisen valaisimen sarja, tai mahdollisesti keittiössä yllätysratkaisuna ihan jotain muuta.

Keittiömme tulee siis olemaan selkeälinjainen koivuvanerikeittiö tummanharmailla keraamisilla tasoilla ja rosterisilla kodinkoneilla. Välitilaan on valikoitunut nyt sama valkoinen marmorikuvioinen laatta, jota löytyy jo meidän leivinuunin ja takan kyljestä. Keittiön mallinahan tulee olemaan II eli suoralla seinällä kaikki toiminnot ja sen lisäksi 2,4metrinen saareke, joka tulee jäämään täysin työtasoksi. Saarekkeen päälle tulee kolmen valaisimen sarja ja tämä jos mikä on aiheuttanut päänvaivaa. Artekin käsikranaattinakin tunnettu A110, on kaikessa kauneudessaan kummitellut pitkään, mutta se ei nyt kuitenkaan ollut meille sopiva valinta. Kuitenkin mietitytti noiden hinta ja myös niiden yhteensopivuus meillä jo vuosia olleen, ruokapöydän ylle tulevan Yrjö Harsian Taifuunin kanssa.

Kuva Innolux

Mutta. Onnekseni ihan sattumalta eteeni tuli Flosin Glo-Ball S. Usein kyseinen pienen pieni valaisin löytää paikkansa kylpytiloista tai vessoista, mutta meille nämä söpöläiset tulevat valaisemaan tuota saareketta. Ihan kuin leijuvat karkit, eleettömät, klassiset, mutta silti jotenkin hauskat.

Kuva Flos 

Vähän arvelin noiden valotehon riittävyyttä, mutta onneksi Pihkalan  ihana Maija vahvisti valaisinten todella myös valaisevan, ja näin päätös oli tehty. Kirsikkana kakun päällä kyseisestä valaisimesta löytyy myös seinämalli, joka tulee valaisemaan meidän keittiön avohyllyä. Ah, my work here is done.

Eteinen ja käytävä ovat vielä vailla vastauksia. Haaveilen riippuvalaisimista sinnekin, mutta juuri sitä oikeaa ei ole vielä tuntunut löytyvän. Onneksi tässä on vielä hetki aikaa, sillä talolla tuntuu olevan sen miljoona asiaa vielä tehtävänä. Keväällä olo oli kohtalaisen rauhainen. Väliseinät oli projektina iso, eikä sitä oikein pystynyt hahmottamaankaan kuinka paljon pieniä asioita on vielä edessä. Voisin listata niitä tähän, mutta en taida uskaltaa. Ollaan aloitettu nyt vessan lattian mikrosementin laittaminen ja myös olohuone-keittiön rimakatto edistyy hyvää vauhtia. Päivittelen tapahtumia talolta pian. Muistattehan muuten että Instagramissa pääsee seuraamaan talon tapahtumia reaaliaikaisemmin, blogin päivittyminen kun saattaa aina -syystä tahi toisesta- kestää vähän.

Ihanaa loppuviikkoa kaikille! Tänään on muuten hieno päivä! Kummipoika täyttää vuosia ja me juhlitaan miehen kanssa hääpäivää.

Anni